Paras siideri, maku ja merkki?

[ms.qvist]

Hämeenlinnassa Birgerissä minulle tarjoiltiin tätä nimenomaista siideriä takahuoneen kautta, kuulemma oikein tynnyrissä tuotua kamaa. Itse en pitänyt alkuunkaan, hiilihapoton vei ehkä eniten fiilikset. Aika katkeran makuista oli jotenkin.

...

Irlantiin tai saarille noin yleensä pitäisi päästä.

Joko minulla on käynyt äärimmäisen hyvä tuuri tai sitten sinulla huono mutta kohdalleni ei ole koskaan sattunut huonoa lasillista Old Rosie Scrumpya. Maku on pehmeä ja äärimmäisen miellyttävä, näin viimeksikin kun nautin juomaa Helsingin reissullani viikko sitten. Ilmeisesti se sakka vielä tasapainottaa makuelämystä, tai näin minä ainakin koen asian (muille tiedoksi, kyseistä juomaa ei suodateta ennen pullpotusta). Toisaalta makuasioista ei kuitenkaan sovi kiistellä, vaikka sen verran voin kiistellä ja sanoa, että nämä esanssi-siiderit ovat "hanurista" mutta tässä kohdin linjamme onkin sama.

Suunnitteilla olisi reissu Irlantiin tulevana kesänä, kyseisellä reissulla jälleen tutustuminen laadukkaisiin siidereihin ja pubi-elämään.

vlad.

 

[Mängimies]

Itse en koe olevani millään tavalla mikään siideriasiantuntija, mutta sanonpa vain, että parasta siideriä, jota on nokan eteen kannettu on juurikin tuo Magners/Bulmers. Irlantiin siihen ensimmäisen kerran törmäsin ja sen jälkeen sitä on saanut kantaa useaan kertaan Alkosta himaan. Toimii joka kerta! Tuo on sellaista tavaraa, jollaiseksi itse ymmärrän siiderin. En puhuisi siiderinä näistä kotimaisista tuotteista.

 

[tahtookirjoittaa]

En äänestä mitään. En ole toistaiseksi vielä törmännyt hyvänmakuiseen siideriin. Kaljaa sen olla pitää.

 

[Rod Weary]

Suomalaiset sokerilitkut on kyllä ihan persiestä. Suosin Stowford Pressiä, siinä on oikean siiderin makua ja saapi ihan lähikaupastakin. Crowmoorin extra dry sitten jos SP sattuu olemaan loppu.

Olisi edes sokerilitkuja. Golden Crapit muistaakseni ovat täynnä aspartaamia.

Joskus harvoin, kun siideriä juo, Magners/Bulmers menee sujuvasti alas. Ja joskus maistoin O'Connell'sissa Black Ratin tynnyriversiota. Hyvää oli.

 

[Tuamas]

Itse britteihin muuttaneena loysin nama siiderit.

Omia suosikkeja ovat Magners/Bulmers seka paikallisen valmistajan siideri, jonka nimi ei nyt muistu mieleen.

Suomalaisia siidereita en pysty juomaan ollenkaan, nuo "natural" ja muut "oikeat" suomalaissiiderit ovat aivan taytty paskaa nekin.

Strongbow on kylla aika kuraa myoskin, taalla se on se halpismerkki jota usein saa 5-6 punnalla kahdeksan tolkkia. Ei toki aivan yhta pahaa kuin White Lightning ym. spurgusiiderit, joita ei osta kuin spuget ja suomalaiset, mutta kohtis hirveaa kuitenkin.

Jostakin syysta varsinkin suomessa marketeissa myytava strongbow on aivan hirveata moskaa

 

[Jippo]

Harmittavasti muutama vuosi sitten kaupoista ja baareista katosi upea siideri nimeltä Hardy's. Taisi olla eteläafrikkalaista.

Ecusson on ihan hyvä, brittimerkeistä kelpaa ihan perus-Strongbow.

Periaatteessahan vain omenasiideri on siideriä, mikäli olen oikein ymmärtänyt puritaanien puheet. Päärynäjuomat on sitten perryjä ja ne muut.. no, ne nyt on jotain ihan muuta.

Se snobistelusta. Suomalaista siidereistä Golden Cupin Talviomena on aivan mahtavaa, nostaisin sen jopa kolmen kärkeen, ehkä jopa kakkoseksi heti Hardy'sin jälkeen.

Edit:

Hardy´s, tuo eteläafrikan helmi maailman siiderinjuojille on kyllä aivan ykköskamaa. Kotimaisista Fizzin kuiva omena vie voiton

Nyt vasta huomasin tämän. Onko näin, että Hardy's-siideriä saa vielä jostain? Siis Suomesta.

 

[#3]

Henry Weston's vintage! yli 8 volttista ja maistuu vain tuhdille omenamehulle jossa on ihan vähän kuplia. On namia
Joskus tulee juotua Black Rat sidua.
Niin ja jos oikein pilkkua viilataan niin siideri tehdään aina omenoista, Päärynä siideri on sitten Perryä

 

[Ex]

Ei voi käsittää miksi parhaiden siiderien ketjussa kukaan kehtaa mainita Kopparbergit? Ylimakeaa paskaa viimeisen päälle. Jos ruotsalaista on pakko saada, niin sitten Rekordelig, kiitos.

Oma valintani on ehdottomasti Alkosta löytyvä Cidre Bouche, vihreässä lasipullossa. Maistuu vastapuristetulta (hiilihappoiselta) omenamehulta.

(Toki 99 kertaa sadasta valintani on olut, mutta joskus sortuu yhden siiderinkin juomaan.)


Edit: #3:n kuvailema vintage täytynee kokeilla...

 

[smasa]

Bulmers on kai ainoa "oikea" siideri, jota olen maistanut. Kyllähän tuota tuopillisen juo ongelmitta. Vaikka olen suuri oluen ystävä, jollakin pervolla tavalla kaupassa nähty Upcider(?) Kolme Omenaa kiinnnostaisi. Pakkaus, 0.75l pullo, on aika myyvän näköinen. Voiko kukaan suositella?

 

[TQoFE]

Voiko kukaan suositella?

Ei voi. Maistamattakin tietää, että kyseessä on omenamehutiivisteeseen tehty ällöttävä esanssilitku, jolla ei ole mitään tekemistä oikeiden siiderien kanssa.

 

[morningstar]

Paras siideri: En juo
Paras maku: Verinen naudan sisäfile
Paras merkki: Jaguar

 

[MS]

Suosin Stowford Pressiä, siinä on oikean siiderin makua ja saapi ihan lähikaupastakin. Crowmoorin extra dry sitten jos SP sattuu olemaan loppu.

Stowford Press Low Alcohol Cider on ehdottomasti parasta janojuomaa. Ei aina tarvitse olla niin paljon prosentteja ollakseen todella hyvää.

 

[smasa]

Ei voi. Maistamattakin tietää, että kyseessä on omenamehutiivisteeseen tehty ällöttävä esanssilitku, jolla ei ole mitään tekemistä oikeiden siiderien kanssa.

I rest my case, pysyttelen oluissa. Alkossa onkin tänä vuonna lähes ilon kyyneleitä aiheuttava jouluolutvalikoima - saman kokoisissa pulloissa saa mm. Regal Christmasia, Gouden Carolus Christmasia ja La Chouffea.

 

[eh]

Henry Weston's vintage! yli 8 volttista ja maistuu vain tuhdille omenamehulle jossa on ihan vähän kuplia. On namia.

On. Westonsin papan muutkin tuotteet ovat varsin maukkaita, mutta Vintagessa on se hyvä puoli, että alkoholi/hinta-suhteeltaan se on ihan Alkon valikoimien kärkipäätä. Eikä tarvitse lipittää niin hirveästi, kun kahdessa pullossa on jo saman verran vaikuttavaa ainetta kuin yhdessä täysikokoisessa viinipullossa.

Muutenkin olen viime aikoina todennut, että olen sittenkin enemmän englantilaistyyppisen siiderin ystävä kuin ranskalaisen. Hiukan vahvemman makuisia ja pidempään kypsytettyjä ovat usein nuo englantilaiset ja irlantilaiset siiderit, ranskalaiset taas janojuomina mukavasti meneviä omppumehuja muutamalla alkoholiprosentilla.

 

[Jindebyne]

Ehdoton lemppari on Westons omenasiideri.

Jos tätä herkkua ei ole saatavilla niin kyllähä sitä janonsa sammuttaa Black Ratilla, Strongbowlla tai vaikkapa Crowmorella.

 

[Jupe]

Itse britteihin muuttaneena loysin nama siiderit.

Omia suosikkeja ovat Magners/Bulmers ...

Nämä ovat erittäin hyviä, tuli kesällä kierrettyä keski-eurooppaa ja järjestäen nämä olivat ainoat siiderit mitä pubeissa oli. Todella hyvää ja maukasta, tumma värikin lupaa jo paljon ennen maistamista...
Eikös tätä saa Helsinginkin baareista?
Mielestäni olen jossain yökerhossa nähnyt...

Ja tuo jonkun mainostama Westons on myös maukasta, en nyt ihan tarkkaan muista mutta mielestäni on aika lähellä tuota Magners/Bulmers tyyliä..

 

[Tumpe]

Äänestin päärynää, vaikka ehdottomasti paras yksittäinen siideri on omenasta.

 

[julle-jr]

Kopparbergin metsämarja on parasta. Hyvää, sopivan makeaa ja raikasta, sopii hyvin kesäiltaan. Mausta tulee vieläpä joka kerta mieleen hyviä muistoja, joten mikäs sitä hörppiessä. Jostain syystä ko. juomaa kuitenkin tulee juotua lähes yksinomaan kesäisin. Kohtahan se kesä taas koittaakin.

Itse kun olen perso kaikille makeille herkuille (no miksei suolaisillekin), niin makeus ei haittaa, pidänhän minä makeisistakin. Eipä tuo metsämarja tosin kovin makealta edes maistu, sokerimäärästä ei ole hajuakaan.

 

[ms.qvist]

Henry Weston's vintage! yli 8 volttista ja maistuu vain tuhdille omenamehulle jossa on ihan vähän kuplia. On namia

...

Niin ja jos oikein pilkkua viilataan niin siideri tehdään aina omenoista, Päärynä siideri on sitten Perryä

On todellakin namia. Taitaa olla aikalailla uutuus tämä Weston's Vintage Alkossa koska törmäsin siihen ensimmäistä kertaa vasta tänä kesänä, (tai sitten uutuus täkäläisissä Alkoissa). Ehdottomasti parhaimpia Alkosta saatavia siidereitä Scrumpy Jackin ohella - sitäkin kannattaa kokeilla. Vahva omenainen maku.

Suorastaan ihmettelen sitä kuinka joskus saatoi pitää parhaimpina siidereinä juuri Perryjä. Nyt en juo niitä kuin pakosta, Kopperit sun muut maistuvat aivan liian makeilta. Olisi mukava päästä joskus maistamaan englantilaisia perryjä, muistaakseni Weston's valmistaa myös sellaisia. Voisin kuvitella, että niissäkin maku on erilainen kuin näissä suomalaisissa esanssilitkuissa.

vlad.

 

[Tuamas]

Suorastaan ihmettelen sitä kuinka joskus saatoi pitää parhaimpina siidereinä juuri Perryjä. Nyt en juo niitä kuin pakosta, Kopperit sun muut maistuvat aivan liian makeilta. Olisi mukava päästä joskus maistamaan englantilaisia perryjä, muistaakseni Weston's valmistaa myös sellaisia. Voisin kuvitella, että niissäkin maku on erilainen kuin näissä suomalaisissa esanssilitkuissa.

vlad.

Edit.
Hop hop, eipas Bulmers Irlanti teekaan, vaan tama Bulmersin brittiversio on se, jota loytyy myos paarynaversiona.
Eli loytynee mahdollisesti ainakin hyvin varustetuista pubeista ja mahdollisesti Alkosta lahiaikoina.

Itse join kesalla suomessa ollessani varsin paljon Alkon valikoimista loytyvia ranskalaisia siidereita, mutta iski kyllastyminen loppukesasta ja siirryin takaisin britti-/irkkusiidereihin. Tarvinnee varmaan taas joululomalla verestaa muistoja.

 

[ms.qvist]

Itse join kesalla suomessa ollessani varsin paljon Alkon valikoimista loytyvia ranskalaisia siidereita, mutta iski kyllastyminen loppukesasta ja siirryin takaisin britti-/irkkusiidereihin. Tarvinnee varmaan taas joululomalla verestaa muistoja.

Minulla on vähän samanlainen "asenne" ranskalaisten siidereiden suhteen. Sieltä kyllä tulee hyviä(kin) siidereitä mutta niihin tietyllä tavalla kyllästyy paljon helpommin kuin irkku tai britti-siidereihin. Hetken niistä voi nauttia oikein hyvin mutta en voi kuvitellakaan nauttivani niitä pidempiaikaisesti toisin kuin briteistä tai irkuista tulevista siidereistä - jotka maistuvat oikeastaan aina, etenkin saunan jälkeen (ja kyllä niistä ruokajuomiksikin on).

vlad.

 

[J.Petke]

Itse join kesalla suomessa ollessani varsin paljon Alkon valikoimista loytyvia ranskalaisia siidereita, mutta iski kyllastyminen loppukesasta ja siirryin takaisin britti-/irkkusiidereihin. Tarvinnee varmaan taas joululomalla verestaa muistoja.

Noissa ranskalaisissa siidereissä on se niille ominainen maku joka maistuu kaikissa heidän siidereissään. Jos pitäisi jotenkin kuvailla sitä makua niin se on jotenkin "konjakkinen". Britti- ja irkkusiidereissä on se omenan maku paljon tutumpi "omenahillomainen".

Jaaha, tarvii huomenna hakea alkosta taas joku pitkästä aikaa.

 

[Diablo]

Vaihtoehtoja on niin saatanasti.

Oluessa vaihtoehdot saa niputettua melko helposti 40:n sisään, mutta siiderin ollessa kysymyksessä jo se, että niitä laatuja on mm. omena, päärynä, omenapäärynä, persikka, omenapäärynäpersikka, mustaherukka, omenapäärynämustaherukkapersikkakarpalomustikkasitruunamansikka, ja

Light omenapäärynämustaherukkapersikkakarpalomustikkasitruunamansikkametsämansikkavadelmamesimarjapuolukkajuolukkavariksenmarja-appelsiinimelonipassiohedelmäkiwiavokadokookospähkinärypälelimettimyrkkykeiso-vanilla twist-talvijoulupääsiäis-syysvuodenaikasiideri,

estää valintojen määrän järkevän ja JA:han mahtuvan esillepanon.

Joka tapauksessa. Upciderin uusi Natural-sarja maistuu Uleåborgirille mäyräkoiran pohjina. Päärynä ei tietenkään maistu, hyi yäk. Eli omena.

No voisihan tähän pistää äänestyksen, omena vai rääpynä vai?

Sai kyllä aivan mahtavat naurut tästä viestistä :D! Totta vaihtoehtoja on paljon. Omenapäärynäpersikan jälkeen aloinkin jo pudota kärryiltä. twist-talvijoulupääsias-syysvuodenaikasiireri olisi myös aika jäätävä vaihtoehto.

Mutta niin paras siiderihän on ihan normi Kopparbergin päärynä.

 

[mjr]

Samoilla linjoilla kuin monet täällä: brittityyliset kuivat omenasiiderit maistuvat - Irlannissa asuessani Bulmers oli aika tavalla perusjuoma (viskin rinnalla). Nämä suomalaiset esanssijuomat eivät oikein edes ansaitse siiderin nimeä, joistakin saa käsityksen, että lähin kosketus näillä juomilla omeniin on etiketissä (ei koske tietenkään näitä lakritsa-, salmiakki- ja kiwisiidereitä tai mitä niitä on - omenaa ei ole etiketissäkään). Tumma olut maistuu myös, mutta perinteinen omenasiideri on aivan yhtä kunniallinen juoma kuin olutkin - täällä Suomessa siideri-kulttuuri on vain muotoutunut aika perverssiksi ja feminiiniseksi. Fizzin kuiva siideri on aivan ok, mutta eipä siinäkään juuri mitään makua ole.

 

[Deus Ex]

Vastasin omena. Sillä rajauksella, että ensin satsista poistetaan kaikki pohjoismaisten panimoiden tuotokset. Teerenpelissä on joskus ollut ihan maistuvia talon omia erikoissiidereitä mutta sitä nyt ei voi pitää todellisena panimona. Vai pitäisikö sanoa puristamona?

Enimmäkseen tulee juotua Stowford Pressin tuotoksia, koska niitä ei yleensä tarvitse lähteä hakemaan Alkosta asti. Muuten uppoaa Magners, Apple Mister, Cidre Bouche, Eccuson ja vastaavat oikeat siiderit. Vaatimuksena on, että maku muistuttaa mehuasemalla puristettua omenamehua eikä mitään laboratoriossa kehitettyä esanssiviritystä. Perrytkin menee kivuttomast, kunhan kyseessä on aito tavara. Strongbow ja Crowmoor menee paremman puutteessa ja kyllä niillä itsensä ihan helposti humalaan juo, jos on tarvis.

Nykyisin juon harvoin ja vähän, joten mielummin sitä pistää pari euroa parempaan tuotteeseen. On sitten kyseessä siideri, olut, viini tai jäykkä.