1. Naganon puolivälierä -98. Toki puolivälierä, mutta parhaat mukana. Ja tietysti vahingonilo on paras ilo. Ruotsilla oli mennyt nuo o-kisat siihen asti penkin alle, mutta miesten lätkä pelastaisi kaiken. Tuon illan Ruotsin tv:n kisastudio oli mitä parasta viihdettä: kaikki ruåtsalaiset ruoskivat itseään ja toisiaan, Foppa luikki huppu päässä pois hallilta, Sundinin lasittunut katse. Vieläkin väreilee lämpimät aallot sisällä noista muistoista. Se tietty harmittaa, että osa Suomen pelaajaista teki tuon pelin jälkeen venäläiset ja ryyppäsivät finaalipaikan hengiltä.
2. MM-95. Eka mestaruus on aina eka mestaruus. Mulle sykähdyttävin ja liikuttavin hetki oli ruotsinsuomalaisten juhlat Ruotsin urheilun pyhimmässä eli Sergels torgilla.
3. Nuorten MM 2014. Juu, se Saros oli loistava!
4. MM -kulta 2011. Mahtavallehan toi maistui, ja siinä rapisi olkapäiltä osa 2003:n ja Torinon -06:n traumoista. Mutta mestaruudesta huolimatta mulla tulee edelleen melankolinen olo, kun ajattelen Torinon finaalin loppua, leijonia siniviivalla ja Tepon kyyneleitä.