Paras rumpali?

[Pisin Kääpiö 186cm]

Rokkipiireissä on miespolvia kuviteltu Bonhamin olleen paras, joskin mm. Neil Peart ja Terry Bozzio ovat ainakin tarkempia, teknisempiä ja monipuolisempia soittajia. Tämä mitään Bonham-vainaalta pois ottamatta. Kovakätinen sälli ja oli varmasti universumin sopivin mies Zeppelinin persuksiin, mutta ei Bonhamista millään maailman parasta rumpalia saa.

Toisaalta, paras ei aina ole sopivin käyttötarkoitukseensa. Ajatellaan nyt jotain Charlie Wattsia, ja laitetaan hänen tilalleen Rollareihin vaikka huipputaitava Chad Wackerman, joka on millä tahansa mittarilla paitsi rollarimittarilla tajuttomasti parempi soittaja kuin Watts. Eihän siitä tulisi hevon vittua, pilalle menisi koko orkka. Ei opin saanut huippurumpali osaa lyödä Wattsin lailla. Toisaalta Wattsiakaan ei kannata laittaa ryssimään kenenkään hyviä fuusiokuvioita, mutta onneksi kukaan ei käskenyt että pitäisi.

 

[JypFabu]

Se joka pysyy tahdissa...

 

[Bbird80]

Dave Weckl, mutta on toki jazzpuolelta muitakin huikeita tapauksia:

Joku rumpusoolo
Virittelyä
Piisi

Dennis Chambers (viihdyttävä livenä):

Jammailua
Parempi soolo

Arvostan.

 

[Pavlikovsky]

Itse olen aikoinaan äänestänyt AC/DC:n Phil Ruddia ja pidättäydyn edelleen vastauksessani. Vähän samaa perustelua kuin Kääpiö avasi harmaantuneen papan Charlie Wattsin sopivuutta Rollarimusaan eli Phil Rudd vain yksinkertaisesti kuuluu AC/DC-musaan väsyneen näköisenä rööki palaen (mitään pois Chris Sladelta ottamatta) löysän takakenoisella groovellaan, jonka soundi on samaan aikaan periaatteessa löysä, mutta silti niin tiukka. Ruddin piiska sivaltaa rumpukalvolle aivan viime tingassa, mutta silti ruoskanomaisesti. Hi-hateissa Rudd on eliittiä verrattuna raskemman rockin rumpuosaajiin ihan yleisesti.

Jos nyt verrataan meritoituneeseen Chris Sladeen, niin nykyään AC/DC:ssä vaikuttava Slade on enemmän kuin aika-metronomi ja soundi on enemmän "thuku thuku!" kuin Philillä se on juurikin se takakeno "puu-pah!". Ymmärrättekö tällaista keittiötason kuvausta rumputekniikoista ja soundeista? Slade on mäiskinyt yhdessä AC/DC:n kovimmassa letussa eli The Razor`s Edgellä ja miehen raskaskätinen jytinä sopii juurikin Thunderstruckiin ja Are You Readyyn yms. hemmetin hyvin eli paikkansa Sladellakin on AC/DC:ssä. Eikä AC/DC:een edes hyväksytä mitään kymmenen vuoden työharjoittelijoita rumpujen soitossa vaan laadukkaita ammattimiehiä, kyllä myös Simon Wright peltipurkki-soundeillaan.

Edelleen menossa Hämeenlinnaan katsomaan aussi-veteraaneja.

Äänestysvaihtoehdoista puuttuu enää näköjään Kotiteollisuuden Jari Sinkkonen, niin koko rumpujen soiton kerma on koottu ylös.......

 

[SgtMarkov]

Teknisesti maailman taitavimmat rumpalit ovat mielestäni Neil Peart ja Gene Hoglan. Omia korvia hivelee myös Nicko McBrainin soittotyyli, joskin sitä "haikkatikutusta" olisi voinut karsia etenkin Maidenin myöhempien aikojen levyiltä.

Onhan noita lahjakkaita rumpaleita maailma pullollaan, mutta omat suosikkini juuri nuo yllä olevat.

Ja tota Ulrichin ylistystä en ymmärrä, ukkelin soitto on kuin suoraan ala-asteen musiikkiluokasta. No, nää olikin vaan mun näkemyksiä asiasta.

 

[PataJaska]

Jokainen joka asiasta mitään ymmärtää on tietoinen, että rumpalien objektiivinen pistäminen paremmuusjärjestykseen on täysin mahdotonta. Jolloin etenkin sitä "parasta" on mahdoton nimetä..

Kotimaan rumpaliasioissa kuuma perunahan on nyt tämä, että monien arvostaman Nightwish-rumpali Nevalaisen vakavan sairauden takia hänet korvaa tulevalla levyllä ja kiertueella, voisi jopa sanoa Suomen mittapuulla legendaarinen Kai Hahto. Monet odottavat nyt, että Hahtoa jotenkin tultaisiin "hyödyntämään" (Hahtohan on oman genrensä sisällä maailmankuulu mm. blastbeatin soitostaan) tulevalla levyllä, Hahto itse puolestaan sanoi että pyrkii soittamaan niin pitkälle Nevalaisen tyylillä kuin suinkin. Ja tokihan Holopaisen tietynlainen tyyli tehdä biisejä vaikuttaa muutoinkin siihen, että varmasti rummut tulevat olemaan kovasti tutunkuuloiset. Joten asiahan on täysin plusmiinus nolla. Tavalliselle levynostajalle on ylipäätään maailman merkityksettömin asia kuka istuu kannujen takana, ei hän sitä kuitenkaan mistään erota, ei vaikka tietäisikin asian kuten nyt NW:n tapauksessa..

 

[Klose16]

Jokainen joka asiasta mitään ymmärtää on tietoinen, että rumpalien objektiivinen pistäminen paremmuusjärjestykseen on täysin mahdotonta. Jolloin etenkin sitä "parasta" on mahdoton nimetä..

Neil Peart. Tai ehkä Kuoppamäki. Ei Portnoykaan huono ole.

Kerran James Kottak on vaihtoehdoissa, niin veti aika hauskan soolon Suomen vierailulla 2011. Ei toki loppuneet sooloilut siihen, mutta se onkin jo toinen tarina.

Collins ei enää rumpaloikaan, hänen kohdalla painottuu enemmän erinomainen sooloura 80-luvun ikonina.

 

[DTremens]

Makuasioita kun on kuitenkin melko erilaista tuo soitanta eri tyylilajeissa. Hellhammer on kyl varmaan kovin norskeista ja norskityylisistä paukuttajista. Jörg Michaelin kannuttelu oli isossa roolissa kun Stratovarius -tuotanto kolisi erittäin hyvin omaan makuun pitkän aikaa. Dave Grohl on kova läpsyttelijä ollut myös.

 

[Vanha Len]

Kotimaisista rumpaleista kovimpia Kuoppamäki sekä Erkinharju ja ulkomaan elävistä Gene Krupa. Copeland ja Bonham myöskin jatkoon.

 

[Joe Plop]

Erkinharjusta olen pitänyt aina sekä soittotyylin että yleisen asenteen puolesta. Dave Grohl on myös rokkirumpaleiden kärkiäijiä. Mikkey Dee menee samaan kastiin. Sit tietty sellainen ultimaattinen taito jota edustaa herrat Peart ja Hahto. Ja Nykänen. Paljon myös loistavia kannuttajia tuon listan ulkopuolelta. Nuo on siis nimiä jotka ovat mielestäni kovia jätkiä alallaan mutta ei missään järjestyksessä koska sellaisen järjestyksen luominen on sekä mahdotonta että turhaa.

 

[M10]

Martin Lopez

 

[Tarinankertoja]

Neil Peart.

drummer magazinen paras rumpali 6 kertaa, kun kukaan muu ei ole voittanu kahta enempää, paras rollingstones lehdessä jne. jne. Ei edes listassa tässä. Kertonee kaiken tästä äänestyksestä...

 

[Rinksu]

Martin Lopez

Kyllä. Mahtava tyyliniekka on kyllä tämä kaveri. Sellaisten pienten nyanssien taitaja. Vaikka Opethissa tietysti vetikin hyvän osan ajasta sillä jyräyslinjalla, niin kyllähän mies oli nimenomaan parhaimmillaan, kun biisi lähti tunnelmalinjalle ja Lopez pääsi näyttämään sitä jatsahtavan/lattaripuolen osaamistaan. Jonkun Deliverancen kompittelut olkoon osoitus siitä minkälainen hemmo oli parhaimmillaan.

Jaa niin ja Soen pitäisikin käydä vilkaisemassa muutaman päivän päästä.

 

[Knox]

drummer magazinen paras rumpali 6 kertaa, kun kukaan muu ei ole voittanu kahta enempää, paras rollingstones lehdessä jne. jne. Ei edes listassa tässä. Kertonee kaiken tästä äänestyksestä...

Yleensä nuo lehtien/yleisön äänestykset ovat sinällään aika nollatason juttuja. Vitun kova rumpali Peart on, ei sillä, mutta ainakin minä ohitan moiset valinnat olankohautuksella. Jossain vaiheessaahan Joey Jordison oli kova sana, valittiin vähän väliä jossain maailman parhaimmaksi rumpaliksi, koska Slipknot oli niin iso juttu. Olihan Jordison parhaimmillaan hyvä soittaja, mutta varsinkin loppua kohden kaverin soitto oli livenä melkoista ripulia. En tiedä oliko syynä huumeet, laiskuus vai mikä, mutta kaveri menetti kyllä suht näkyvästi parhaan teränsä.

Tuli tuossa eilen fiilisteltyä Nirvanan liveä, ja onhan tuo Grohl aivan saatanallisen kova soittaja. Se agressiivisuus mikä sieltä tulee läpi, niin onhan se nyt aivan sairasta. Kurt teki kovia biisejä, mutta IMO Grohl nosti bändin aivan omalle tasolle.

 

[bebeto]

Jaa että paras rumpali,no tässä joitain korvaa miellyttäneitä lähinnä kronologisessa järjestyksessä,alkuun kotimaiset.

Vesa Aaltonen
Ronnie Österberg
Anssi Nykänen
Sami Kuoppamäki
Kai Hahto

Ulkolaiset

Ginger Baker
Keith Moon
John Bonham
Neil Peart
Vinnie Colaiuta
Stewart Copeland

Baker oli aikanaan sellainen kannujen kolistaja jota kaikki katsoivat ylöspäin ja jolta opittiin. Vahva jazztausta toi soittoon aivan oman mausteensa.

 

[cyclone]

George Kollias

 

[expertti]

Dani Löble http://m.youtube.com/watch?v=Q-Rn-nMYFj4

ja Mikkey Dee http://m.youtube.com/watch?v=qLtmeOdG2xc

kaksi ehdotonta suosikkiani.

 

[Kumielvis]

Mä en oikein ole ikinä minkään kauheen teknisen soitannon ystävä, musiikissa tai yksittäisissä instrumenteissa muutenkaan. En tykkää kitarasooloista enkä mistään muistakaan sooloista. Lähden siis sillä että tässä paras = suosikkini/yhtyeen musiikkiin positiivisimmin vaikuttava.
Ykkössuosikkirumpalini on Duncan Redmonds Snuffista, mutta enemmänkin laulunsa puolesta. Igor Cavalera on myös suosikkejani, hullun kokoiset viidakkorummut tomeina ja ruokalautasen kokoiset basarit, hauskan näköistä ja kuuloista menoa. Muista mainittakoon vielä Red Hot Chili Peppersin Chad Smith, hänellä on hyvä svengi ja loistava yhteispeli Flean kanssa luo selkärangan kappaleille, joihin Frusciante sitten taikoo lihat luitten päälle ja Kieldis ölisee jotain.

Tuosta taitavampi muusikko ei sovi tilalle- jutusta tuli mieleen se kun Joey Jordison tuurasi Kornissa, ei mun mielestä sopinut yhtään hänen soittotyylinsä siihen. Slipknotiin sitten paremmin. Päinvastainen esimerkki taas on se, kun Audioslave veti coverina White Stripesin Seven Nation Armya. RATMIn rytmiryhmä sai biisiin melkoisen paljon enemmän menoa kuin rouva White.
Soittotyylin vaikutuksen näkee hyvin esimerkiksi Queens of the Stone Agen kappaleista. Dave Grohlin ollessa rummuissa tuli mielestäni parasta jälkeä, sopivan aggressiivista mutta kuitenkin taitavaa ja teknistä, se härkä-äijä ei osannut hakata kannuja hullun lujaa ja hikoilla. Nykyinen Mars Volta- rumpali taas on vähän turhan sliipattu, pikkasen lisää raivoa niin hyvä tulee.

 

[Ollakseni]

Tämä alkuperäisen postaajan lista on kyllä hyvin erikoinen. HIMin ja Apulannan rumpalit löytyy mutta monia huippuja puuttuu kuten mm. Gene Hoglan ja Neil Peart. George Kollias on hirvittävän nopea mutta en häntä jaksa pelkästään sen vuoksi arvostaa. Toki hänen rumputyöskentelynsä sopii hyvin Nilen musiikkiin mutta en minään parhaana pidä.

 

[Rinksu]

Mä en oikein ole ikinä minkään kauheen teknisen soitannon ystävä, musiikissa tai yksittäisissä instrumenteissa muutenkaan. En tykkää kitarasooloista enkä mistään muistakaan sooloista. Lähden siis sillä että tässä paras = suosikkini/yhtyeen musiikkiin positiivisimmin vaikuttava.

Kyllähän se näin juuri menee. Tuskin kukaan musiikkia puhtaasti objektiivisesta näkökulmasta arvioi, vaan aina siinä ne omat henkilökohtaiset preferenssit painavat vaakakupissa. Joku tykkää Portnoyn teknisemmästä menosta ja toiselle osuu Frank Beardin tyyli takoa tyynesti samaa komppia biisistä toiseen. Ja kyllähän mielestäni musa pitäisi yleisestikin nähdä näin. Urheilussa ratkotaan parhaus suorituksen perusteella, taide on sitten jokaisen oma tulkinta.

Jaa niin ja mainitaas myös tämä hemmo. Harrison se varmaan monille tutuksi on tullut Porcupine Treen viimeisten levyjen rumpalina, mutta uraahan tuolle on jo kertynyt monta vuosikymmentä. Ja siihen mahtuu mätkyttelyä jazzista kevyempään musiikkiin. Lähiajat ollut King Crimsonin mukana. Taitava tyyliniekka hänkin, monet kerrat on tullut miehen soittoa katseltua haavi auki.

Gavin Harrison - Anesthetize

Voisi mainita nuo miehen pienet fillit kuten tuossa 3 minuutin ja 40 sekunnin kohdalla ja yleisen tyylitajun. Silloin revitellään kun asiat niin vaativat, mutta malttaa myös pitää kapulat kurissa, jos biisi edustaa sellaista pelkistetympää päätä.

 

[Sonny Burnett]

Sami Kuoppamäen nostan kotimaisista ykköseksi. Tykkään jazz-tyylistä nimenomaan lyömäsoittimien osalta. Yleisellä tasolla jazz-musiikki ei oikein kolahda.

 

[Fallossymboli]

Shloime Dachs Orchestran George Hooks.

Ketjun voi lyödä lukkoon.

 

[-Kantor-]

Jos puhutaan dynamiikasta, niin Danny Carey (Tool) on aivan huikea rumpali. Gavin Harrison (Porcupine Tree) ei paljoa hänelle jää. Kevyemmän musiikin puolelta on vaikea olla ohittamatta sellaisia virtuooseja kuin Bill Bruford (King Crimson, Yes) sekä Billy Cobham (Mahavishnu Orchestra). Miles Davisin bändissä on myös ollut aina loistavia rumpaleita, joista omaksi suosikikseni nousee Al Foster.

Jottei mene pelkäksi listailuksi, niin tässä King Crimsonin livepätkä vuodelta 1995: King Crimson - Live in Japan 95' - 14. INDISCIPLINE - YouTube .. Kokeilkaapa vetää Brufordin perässä. Tuo on polyrytmiikka ko. kappaleessa on korkeamman tason matematiikkaa ja suoranaista neroutta.

 

[Pavlikovsky]

Billy Cobham (Mahavishnu Orchestra)

Hieno nosto Kantorilta, Cobham ansaitsee maininnan ehdottomasti tässä ketjussa. Aina ei tarvitse soittaa kovaäänisessä rock-yhtyeessä ollakseen jotenkin samalla taitava rumpupatteriston takana vaan tuolta fuusiojazzin puolelta tulee hienoja ja tyylitajuisia rumpaleita. Cobham ja kumppanit harvoin vain nousevat otsikoihin, koska fuusiojazz ei musiikkina ole kovin mainstreamia nykyään, mutta kun sen oivaltaa, niin sitäkin upeampaa musaa.

Kun CCR:ää/John Fogertya tässä kuuntelee, niin Doug Clifford sekä Kenny Aronoff ansaitsevat maininnat tässä threadissa myöskin. Molemmat tärkeitä Johnnyn rytmittäjiä, ensiki mainittu kevyemmän CCR:n ajoilta ja raskaskätisempi Aronoff näiltä päiviltä. Svengi hallussa.

 

[Mosku]

En tiedä onko jo mainittu, mutta edesmennyt Ricky Lawson oli kyllä kova.
Ricky Lawson and Friends - P. Saisse, D. Lutz, A. Ligertwood - Drums and Percussion Paderborn - YouTube
Steely Dan: Peg (live 2000) (HQ) - YouTube