Ennen Ettania, mutta kovasti oli hintavaa. No, onneksi appiukolla on iso maatila Jämsän lähistöllä. Hänellä on siellä isohko sikala, siipikarjaa, jokunen lypsävä ja puolen tusinaa hevosta.
Viime kesälomallani vieraillessani sain kuningasidean. Sekoittamalla oikeassa suhteessa (ei en paljasta reseptiäni) em. eläinten jätöksiä sain kehitettyä aivan Ettanin verroisen mällin, väri, kiinteys ja tuoksu, kaikki täsmäsivät.
Ainoa pieni miinus oli se, että Ettanille niin tyypillinen polttavan syövyttävä vaikutus puuttui. No, en jäänyt asiaa enempää harmittelemaan vaan aloin appiukon navetassa, lähes laboratorio olosuhteissa, tutkimaan mikä olisi se viimeinen ainesosa, joka kruunaisi tuotteeni.
Moninaisten kokeilujen jälkeen lääke löytyikin; lisäämällä seokseeni oikeassa suhteessa anopiltani ylijäänyttä syyhypulveria sain aikaan tuotteen, joka on mielestäni yksi yhteen Ettanin kanssa. Ja mikä tärkeintä, kustannukiltaan täysin eri luokkaa.
Olen tässä miettinyt pitäisikö minun patentoida tuotteeni ennen kuin, joku toinen oivaltaa maatalouden antamat mahdollisuudet nuuskan tuotantoon. Toinen tärkeä kysymys on tietenkin se, löytyisikö tuotteelleni markkinoita. Olisivatko alan harrastajat valmiit työntämään paskaa huuleensa ja vielä ehkä, jopa maksamaan siitä?
Mielipiteitä arvon nuuskaajat.