Paras Musiikin Vuosikymmen

[Musta Nuoli]

Jokunen vuosi on siitä, kun tämä ketju aktiivinen oli, mutta itse asia on aina ajankohtainen, vaikka äänestyksestä puuttuukin 2010-luku.

Eri vuosikymmenillä on tullut hyvää musiikkia, mutta kokonaisvaltaisesti 1980-luku on se paras musiikin vuosikymmenen, sillä silloin syntyi kokonaisia uusia musiikkityylejä niin paljon ja monet bändit tekivät niin kivenkovia klassikkolevyjä, että oksat pois. Tarkoitan toki lähinnä metallibändien levyjä, pop-, disko- ja teknokategorioissa kasari oli varsin kauhea vuosikymmen.

1990-luvun alussakin tuli käänteentekeviä klassikkolevyjä, mutta iso osa bändeistä oli kuitenkin toimintansa ehtinyt jo aloittaa 1980-luvun lopulla, joten bändit laskettakoon 1980-luvulla kylvetyksi sadoksi.

Tietysti 1970-luvulla luotiin hevirokin kovimmat pohjat ja silloin vaikutti yksittäisiä bändejä, joiden arvo on sinänsä mittaamaton aina Black Sabbathista alkaen, mutta 1970-luvulla julkaistiin myös melkoisesti pliisua kevytheviä ja muniinpuhaltelua. 1980-luvullakin tuli hintahtavaa glam rockia ihan riittävästi, mutta silloin syntyivät myös nykymallin thrash, death ja black metal, mitkä kompensoivat vallan mainiosti vetyperoksidi- ja lateksipoikien tekeleet.

1990-luvun puolivälistä alkaen on alkanut hidas mutta varma musiikillinen taantuma, jossa hyviä levyjä julkaisevat yleensä vain pitkän linjan bändit ja uusien kovien tulokkaiden määrä hiljalleen vähenee. 1990-luvullakin vielä kelpo bändejä ja levyjä tuli melkoisesti, mutta 2000-luvulla tilanne on ollut selvästi heikompi.

Jos pitäisi laatia vaikkapa 40 parhaan levyn lista, niin tuskin siellä montaa kiekkoa olisi, joka olisi tehty vuoden 1995 jälkeen ja vielä vähemmän 2000-luvun albumeita.

 

[-pasi-]

Itse vastaan 90-luku. Ysärejä tullut kuuneltua vähän liikaakin ja parasta ennen lähetys lähtee joka perjantai soimaan radiosta. Ei sillä että etteikö varsinkin rockin saralla 70 ja 80 luvulla olisi hyvää musiikkia tehty, mutta ysäri on niin lähellä sydäntä ja piristää aina päivää..

 

[Ted Raikas]

Tarkoitan toki lähinnä metallibändien levyjä, pop-, disko- ja teknokategorioissa kasari oli varsin kauhea vuosikymmen.

Tuon teknon kohdalla pitää kuitenkin muistaa, että tyylilaji nimenomaisesti syntyi 80-luvulla Detroitissa, joten en kyllä sanoisi, että olisi sen suhteen jotenkin heikkoa aikaa. Pikemmin sanoisin, että 90-luvulla alkoi todellinen roska syntyä elektronisen musiikin saralla (toki vastapainona paljon upeaa tavaraa). Tietty 80-luvulla oli jo viitteitä kaikenlaisen koneellisen paskapopin tulemisesta, mutta väittäisin silti, että konemusiikin kehityksen kannalta kyseinen luku oli erittäin merkittävä.

Vaikea jollei mahdoton kyllä määritellä mitenkään parasta vuosikymmentä. Väistämättä jäisi paljon hyvää musiikkia ylistämättä.

70-luku on toki todella kova ja erittäin merkittävä vuosikymmen monien tyylilajien kehityksen kannalta. Silloin on syntynyt paljon mahtavaa musiikkia niin rockin kuin metallin saralla sekä elektronisen musiikin puolella.

 

[Kirjoittelija]

1990-luvun puolivälistä alkaen on alkanut hidas mutta varma musiikillinen taantuma, jossa hyviä levyjä julkaisevat yleensä vain pitkän linjan bändit ja uusien kovien tulokkaiden määrä hiljalleen vähenee. 1990-luvullakin vielä kelpo bändejä ja levyjä tuli melkoisesti, mutta 2000-luvulla tilanne on ollut selvästi heikompi.

Vaikuttaisikohan tähän musiikilliseen taantumaan jotenkin se, että näihin nykypäivän bändeihin tutustuessasi olet huomattavasti vanhempi kuin mitä olit 20 vuotta sitten? Usein "ennen oli musakin paljon parempaa" -ajatus tuppaa minusta kertomaan enemmän lausujansa varhaiskeski-ikäistymisestä kuin musiikin tasosta. On kai vähintäänkin luonnollista, että teininä on paljon helpompi innostua jostain rokkarista tai popparista kuin kolmevitosena saati sitten viisikymppisenä.

Kuten eräs suomalainen humpparock-yhtye asian kiteytti: "Jos kaikki ennen oli parempata, asialla on.... jos kaikki ennen oli mahtavata, asialla on ELÄKELÄISET!"

 

[MustatKortit]

1960-luku ja Mad Men.

 

[Musta Nuoli]

Vaikuttaisikohan tähän musiikilliseen taantumaan jotenkin se, että näihin nykypäivän bändeihin tutustuessasi olet huomattavasti vanhempi kuin mitä olit 20 vuotta sitten? Usein "ennen oli musakin paljon parempaa" -ajatus tuppaa minusta kertomaan enemmän lausujansa varhaiskeski-ikäistymisestä kuin musiikin tasosta. On kai vähintäänkin luonnollista, että teininä on paljon helpompi innostua jostain rokkarista tai popparista kuin kolmevitosena saati sitten viisikymppisenä.

Kuten eräs suomalainen humpparock-yhtye asian kiteytti: "Jos kaikki ennen oli parempata, asialla on.... jos kaikki ennen oli mahtavata, asialla on ELÄKELÄISET!"

Vaikuttaa toki varmasti, tosin monet suosikkiyhtyeistäni ovat parhaita levyjään tehneet ennen syntymäänikin, tai silloin kun olen ollut varsin pieni. Tietysti teini-iässä eniten kolahtaneet bändit ovat parempia, koska niitä olen kuunnellut sen 20 vuotta, nykypäivän bändejä paljon vähemmän.

Minä miellän itseni muutenkin ihan reilusti varhaiskeski-ikäiseksi, siitä ei ole kahta kysymystä. Olen pitkään tuntenut itseni varhaiskeski-ikäiseksi, nyt olen sitä vihdoin ikänikin puolesta.

Uutta musiikkia kuitenkin kuuntelen jatkuvalla syötöllä ja tarkalla korvalla, toistasataa albumia vuodessa, joten siitä eivät tuntemukseni johdu, että kuuntelisin vain vanhoja hyviä klassikoita päivästä toiseen.

Sanoisin pikemminkin yhdeksi olennaiseksi syyksi sen, että vaikkapa metallimusiikin puolella suurimmat innovaatiot on jo tehty 1970-80-luvuilla ja niitä on jalostettu huippuunsa 1990-luvun alussa. Senkin jälkeen on tullut toki uusia variaatioita ja tuoreita näkemyksiä, mutta monet lajityypit nojaavat edelleen niihin kivijalkoihin, jotka 1980-luvulla luotiin. Pioneerit ja tyylisuuntauksien luojat ovat tehneet ja tekevät minuun muissakin elämänalueissa usein suuremman vaikutelman kuin myöhemmin perässä tulleet.

Vaikkapa thrash metalin saralla on suht vaikea pistää paremmaksi vuodesta 1986, jolloin ilmestyivät Slayerin Reign In Blood, Metallican Master Of Puppets, Megadethin Peace Sells ja Kreatorin Pleasure To Kill. Siihen kylkiäisiksi vielä Sodomin debyyttilevy Obsessed By Cruelty. Kohtalaisen monta myöhemmin tullutta thrash-bändiä ja -levyä on näistä albumeista vaikutteita saanut.

Ja ennen kaikki oli mahtavata, joten asialla ovat ehdottomasti Eläkeläiset! Eläkeläisillä on puku päällä!

 

[Surukuku]

No, mulle se on 60-luku, vaikka jouduinkin hieman miettimään sen ja 70-luvun välillä. Oma musiikillinen herääminen yhdessä nuorisokulttuurin vallankumouksen kanssa käänsi vaakakupin 60-luvulla, vaikka suurimmat suosikkini löytyvätkin enimmäkseen 70-luvulta.
Woodstock on tuon vuosikymmen suurin musiikillinen tapahtuma, josta tuli legenda ja nuorisokulttuurin musiikillinen monumentti, jollaista ei enää koskaan kyetä järjestämään.

 

[penkinlämmittäjä]

Nykypäivän raskas musiikki on aivan ylivoimainen ykkönen, vaikka suosikkeja löytyykin myös vanhemmista artisteista ja bändeistä. Kokonaisuutena kuitenkin ykkönen on ylivoimainen.

 

[Vanha Len]

TOP 5 parhaan musiikin vuosikymmenet:

1. 70-luku
2. 80-luku
3. 60-luku
4. 90-luku
5. 50-luku

 

[teemu73]

1980-luku on paras. Sieltä löytyy niin monesta genrestä hyvää tavaraa (Suomirock, ulkomainen rock/pop, sukkahousuhevi, disco, italo, suomalainen iskelmä/junttidisco...).

1990-luku on toki dance-musiikin suhteen huippuaikaa, mutta ei sieltä sitten oikein mitään muuta kuunneltavaa löydykään.

Iän myötä sitä on tullut suvaitsevuutta lisää tai tapahtunut jotain muuta kalkkeutumista, niin yhä enemmän löytyy kuunneltavaa musiikkia 70-luvulta ja jopa 60-luvultakin. Näihin kun joskus suhtautui hyvinkin penseästi.

2000-luvun musiikki on toistaiseksi ollut sellaista, etten osaa sanoa siitä oikein mitään. Menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ainoastaan dancea tulee hiukan tarkemmin tutkailtua näistä uudemmista, mutta nuokin tuntuvat olevan aika paljon vanhan kierrättämistä.

 

[chubster]

Täähän on helppo. 70-luku. Sillo tehtiin kaikki.

 

[nummenkallio]

Harvinaisen helppoa vastata: 1960-luku on ykkönen. Se on nykyisen pop- ja rockmusiikin alkulähde, lähihistorian ylivoimaisesti tärkein musiikillinen vuosikymmen.

Tarkennetaan myös tuota aikaa, sillä kulttuuriset vuosikymmenet eivät noudata kalenteria. 1960-lukua sellaisena kuin minä sen käsitän, kesti vuodesta 1964 aina vuoteen 1972.

Silloin tehtiin ensimmäistä kertaa monet sellaiset jutut, jotka ovat nykyään itsestään selviä. Lyhyessä ajassa tehtiin valtavat määrät hyvää musiikkia. Sitä on tehty toki paljon myöhemminkin, esimerkiksi 90-luvun grunge- ja brittipop-buumissa syntyi myös suuri määrä hienoa tavaraa, mutta 60-luvun erottaa kaikesta muusta sen vaikutus. Se, mitä tehtiin 60-luvulla, kuuluu yhä nykymusiikissa. Suunnilleen kaikkialla.

Tuon ajan musiikissa voi myös kuulla edelleen aidon innostuksen ja uutuudenviehätyksen, kun monet asiat tehtiin ensimmäistä kertaa. 60-luku oli muutoskohta monessa muussakin asiassa, mutta se on jo toisen keskustelun aihe.

Ja ei, en ole elänyt silloin, aika ei kultaa muistoja. Synnyin vasta jokusen vuoden myöhemmin.