Viestin lähetti Andrej
Kynä kirjoitteli useita kuukausia sitten:
" Joskus onnistuttiin kyllä kaverin kanssa saamaan myös aika hyväntuulinen krapula ja sinä kesäpäivänä päätimmekin ruveta harjoittamaan ei humalahakuista, vaan krapulahakuista juomista."
Vastaavaan tilanteeseen pääsimme muutaman opiskelutoverin kanssa 90-luvun puolenvälin tienoilla eräässä keskisuomalaisessa kansanopistossa, ja harrastimme myös nimenomaan krapulahakuista juomista jonkin aikaa tämän jälkeen. Tuohon krapulaan liittyi mm. se, että Afrikan historiaa käsittelevän luennon aikana saimme mm. pitkän yrittämisen jälkeen kirjoitettua paperille senaikaisen yhden hitin ihmeen nimeltä Me&My kappaleen kertosäkeen. "Bubbi-dubbi-dubi-dub-bub-bub". Ja eräs seurueesta kertoi mahtavan tarinan "Kaunis päivä kahdessa Afrikassa", luennolla jaetun kartan avulla. Tarinaan ympättiin saumattomasti mm. valtava virtahepo ja Hitler.
Sama täällä. Toiseksi paras krapulapäivän viettotapa (paras on tyttökaverin kanssa "painiminen") on kavereiden kanssa tyhjännauraminen. Sitä on aivotoiminta niin nollassa, että krapulapäivän naurunaiheita on lähes mahdotonta selittää sellaiselle joka ei ole ollut paikalla. Kerrankin saimme kuningasajatuksen: Onko jääkiekon säännöissä kielletty kiekon ottaminen suuhun? Jos ei niin ei muuta kuin heitetään jäälle yksi kentällinen niitä afrikkalaisia heimoveljiä joilla on sellainen kiekko huulessaan ja kun kiekko on hallussa niin kaikki rinkiin ja joku piilottaa kiekon suuhunsa. Sitten kaikki säntäävät eri suuntiin ja lähtevät hyökkäämään, kunnes joku sylkäisee kiekon suustaan maaliin. Kyseinen älynväläys nauratti yhtenä krapula-aamuna ihan kipeästi. Ehkäpä tuomari katkaisisi pelin kun kiekkoa ei näkyisi missään, mutta krapulassa ei ajattelekkaan aivan loppuun asti.
Semmoinen kunnon VeteläOloMuttaMihinkäänEiSatu-krapula on juomisen tarkoitus. Humala tulee siinä sivussa kaupanpäälle.