Tri Outolempi sai ääneni, vaikka Kunnian polut tarjosi tiukan vastuksen. Hohto on kanssa spesiaalipaikalla sydämessäni, satavarmasti on kirjaa parempi, vaikken tietty ole lukenut, heh. Barry Lyndon myös paranee vanhetessaan mestariteokseksi asti. Avaruusseikkailu 2001, Kellopeliappelsiini ja FMJ on kanssa tärkeitä teoksia, vaikka joku lievä emotionaalinen etäännyttäminen niissä itseäni vähän häiritsikin.
Varhaistuotannosta The Killing on jo ihan kelpo elokuva, pari sitä edeltänyttä meni vielä vähän harjoitellessa. Lolitasta en erityisemmin välittänyt. Spartacuksessa Kubrick ei vissiin saanut toteuttaa omaa visiotaan, ja lopputulos ei ole tavanomaista miekka ja sandaali -elokuvaa kummempi. Eyes Wide Shutissa niin miehet kuin naiset koittaa iskeä Tomppaa, orgioissa soi saatanallisen kuuloinen musiikki, ja pettymyshän se elokuva on Kubrickin viimeiseksi. Tai sitten en vain hiffaa.
Saattoi olla kovin perfektionisti elokuvaohjaajista, mene ja tiedä. Kyllä se Kurosawakin kuulemma oli aikamoinen.