Paras Kubrick-leffa?

[Ollakseni]

1. 2001: Avaruusseikkailu
2. Barry Lyndon
3. The Shining
4. Full Metal Jacket
5. Kellopeliappelsiini
6. Dr. Strangelove
7. Spartacus

Ne joita en ole nähnyt ovat tuon jälkeen.

 

[godspeed]

Ainoa todellinen perfektionisti elokuvan historiassa. Toki on varmasti muitakin, jotka visionsa ovat niin vereslihalle menevällä tavalla toteuttaneet, mutta kukaan muu ei ole ollut sen vanki ja onnistunut silti tavoitteissaan. Elokuvistaan voi olla olla montaa mieltä, mutta ne ovat aina olleet juuri sellaisia kuin Kubrick on halunnut. Perfektionismi sinänsä on vaikea käsite, koska täydellisyyttä ei sinällään ole olemassa mitä tulee ihmisiin, ja vielä vaikeampaa on esittää asiansa jokaista kuvaa myöten siten kuin se tekijästään tuntuu oikealta. Tämä tunne välittyy myös katsojalle, vaikka itsestä elokuva tuntuisi jopa joiltain osin vajavaiselta. On kuitenkin helppo antautua sen määrätietoisuuden edessä mitä monesti saa todistaa uusienkin katselukertojen myötä. Kubrick hallitsi pienet kokonaisuudet isojen kokonaisuuksien sisällä, ja tästä esimerkkinä on ehkä Full Metal Jacket. Hyvä elokuva, mutta se on myös tällainen "kahtiajakautunut", joka tuntuu kuin oltaisiin tehty kahta eri elokuvaa samassa setissä ja liitetty ne toisiinsa. Silti se toimii temaattisesti kuin ajatus.

 

[sinikettu]

Hohto on ainut, jonka olen nähnyt, joten valitsen ylivoimaisena ykkösenä Hohdon.

Edit: eikun olen sittenkin nähnyt sen lisäksi Full Metal Jacketin. Valitsen siltikin Hohdon.

Edit2: tarkemmin muisteltuna olen nähnyt myös Kellopeliappelsiinin, mutta se oli aika lailla persiistä. Jätän pois listalta.

 

[Walrus21]

Vastasin Eyes wide shut, mutta myös The shining ja Paths of glory ovat erityisen hyviä tekeleitä.

 

[hege]

Kunnian polkuja pitänee äänestää

 

[SilentMan]

Ainoa todellinen perfektionisti elokuvan historiassa.

Häviää kuitenkin Erich von Stroheimille, joka ei tosin saanut kuin yhden elokuvan valkokankaalle sellaisena kuin halusi. Yhtään Kubrickia vähättelemättä, hieno ohjaaja hänkin.

Vastasin Kunnian polut, vaikka taisin unohtaa sen taannoisesta sotaelokuvaäänestyksestä kokonaan... Hohto ja Avaruusseikkailu hyvinä kakkosina. Oikeastaan vain Spartacus ja Barry Lyndon eivät kohdallani toimi: jälkimmäisessä tulee uni ja ensin mainittu on vain tylsä (eikä unikaan pelasta).

 

[M10]

Kellopeli, koska on niin käsittämättömän väkevä elokuvakokemus. Ihan ainutlaatuinen. Musiikki, kuvaus, tunnelma, repliikit, raakuus... Huh mikä elokuva.

Hohto ja Full Metal Jacket toki upeita elokuvia myös. Ehkä jopa parempia kuin Kellopeli, mutta se sen poikkeuksellisuus nostaa elokuvan ykköseksi.

 

[godspeed]

Häviää kuitenkin Erich von Stroheimille, joka ei tosin saanut kuin yhden elokuvan valkokankaalle sellaisena kuin halusi. Yhtään Kubrickia vähättelemättä, hieno ohjaaja hänkin.

Eli ei häviä missään millään muotoa, varsinkaan kun harvalla on koskaan ollut samankaltainen taiteellinen vapaus. Pitää mennä Spielberg-tasolle, oli hänen elokuvistaan taas mitä mieltä tahansa.

 

[Ollakseni]

Nyt kyllä terävä kysymys vuoden 2002 itselle - mitä ihmettä nää ajattelit kun äänestit Hohtoa???

Mitä sitten nykyään äänestäisit? Ihan kiinnostuksesta.

 

[SilentMan]

Eli ei häviä missään millään muotoa, varsinkaan kun harvalla on koskaan ollut samankaltainen taiteellinen vapaus. Pitää mennä Spielberg-tasolle, oli hänen elokuvistaan taas mitä mieltä tahansa.

Oikeassa olet, mutta yhdelle kuitenkin häviää, nimittäin Chaplinille.

 

[godspeed]

Oikeassa olet, mutta yhdelle kuitenkin häviää, nimittäin Chaplinille.

Chaplinilla ei ollut koskaan täydellistä taiteellista vapautta, joskin omasi kapinallisia näkemyksiä toki enemmän kuin muut aikanaan ja toteutti ne kuten halusi. Komediallisesti ja poliittisesti hän saavutti suuruutensa myöhemmin. Koska elokuva lajina oli vasta nuori, niin ns. vapaus saavutettiin myöhemmin laajemmin ja varsinkin isoissa rahoissa. Harva sitä on maailmassa saavuttanut.

 

[SilentMan]

Väärin. Chaplinilla oli täysi vapaus elokuviinsa viimeistään Kultakuumeesta (1925), hänhän rahoitti ne täysin itse, joten kai myös itse päätti mitä niillä tehdään. United Artistsilla ei ollut siihen mitään sanomista.

 

[godspeed]

Väärin. Chaplinilla oli täysi vapaus elokuviinsa viimeistään Kultakuumeesta (1925), hänhän rahoitti ne täysin itse, joten kai myös itse päätti mitä niillä tehdään. United Artistsilla ei ollut siihen mitään sanomista.

No jos ajattelet vain rahoittamisen kautta, niin noh, saat olla sitä mieltä mitä haluat.

 

[SilentMan]

No jos sinulla on tietoa Chaplinin rajoittajista, kerro toki lisää - kirjoitetaan elokuvahistoria uusiksi.

 

[godspeed]

No jos sinulla on tietoa Chaplinin rajoittajista, kerro toki lisää - kirjoitetaan elokuvahistoria uusiksi.

Rajoittajista en ole puhunut sanallakaan, joita niitäkin toki on ollut ja tulee aina olemaan, eli hän ei välttämättä ollut siinä jatkuvassa menestyvässä asemassa elokuvia tehdessään kuin mitä on nykyään. En puhu täten rahasta vaan kulttuurillisesta asemasta, joka rakentuu mielivaltaisuuden ja erinäisten poliittisten suhdanteiden vaihteluihin. Chaplinin asema elokuvahistoriassa on luotu vuosikymmenien kautta, eikä vain pelkästään siinä hetkessä kuin hän oli huipulla ja terävimmillään. Tämä ei ole mitään elokuvahistorian uudelleenkirjoitusta vaan silloiseen kehitykseen perustuvaa, eikä se tee elokuvistaan yhtään huonompia saati varsinkaan ajankohtaisuutta karttavia.

 

[SilentMan]

Sori. En ymmärrä. Ei ollut taiteellista vapautta, mutta ei rajoittajiakaan. Kerro vähän tarkemmin mitä ajat takaa, vaikka parilla esimerkillä.

 

[Ollakseni]

Chaplin teki pitkälti komedioita ~30 vuotta. Hänen myöhemmät elokuvansa eivät saavuttaneet suurta suosiota. Kubrick sen sijaan teki elokuvansa aina huolella, viimeistä kuvaa myöten. Viimeistään Spartacuksen jälkeen hän sai miltei täyden kontrollin elokuviinsa. Ne olivat jokaisen ruudun osalta täydellisiä. Tekeminen venähti poikkeuksetta. Kubrick oli yksi hienoimmista ohjaajista historiassa.

 

[mjr]

Mitä sitten nykyään äänestäisit? Ihan kiinnostuksesta.

Kyllä se Strangelove on - häkellyttävän terävä ja hauska satiiri ydinsodan uhan aikakaudesta.

 

[SilentMan]

Ovatko komediat jotenkin rajoitus, etenkin kun kyseessä on kaveri, joka alkoi työstää täysin uudenlaisia komedioita The Kidin myötä ja vaikutti näin ratkaisevasti koko lajityypin kehitykseen? Kommentistasi saa sen käsityksen, ettei komedia ole yhtä arvostettu genre kuin muut.

En minä ole vertailemassa Chaplinin ja Kubrickin paremmuutta, sehän on aivan mahdotonta. Satuin vain toteamaan, ettei Kubrick ollut suinkaan elokuvahistorian ainoa perfektionisti, vaan kyllä niitä on ollut aina - Chaplinista, von Stroheimista ja Gancesta alkaen.

Sitä paitsi maailmassa on vain yksi ohjaaja, jonka kaikki teokset ovat mestariteoksia: Charles Laughton.

 

[El Gordo]

Tri Outolempi sai ääneni, vaikka Kunnian polut tarjosi tiukan vastuksen. Hohto on kanssa spesiaalipaikalla sydämessäni, satavarmasti on kirjaa parempi, vaikken tietty ole lukenut, heh. Barry Lyndon myös paranee vanhetessaan mestariteokseksi asti. Avaruusseikkailu 2001, Kellopeliappelsiini ja FMJ on kanssa tärkeitä teoksia, vaikka joku lievä emotionaalinen etäännyttäminen niissä itseäni vähän häiritsikin.

Varhaistuotannosta The Killing on jo ihan kelpo elokuva, pari sitä edeltänyttä meni vielä vähän harjoitellessa. Lolitasta en erityisemmin välittänyt. Spartacuksessa Kubrick ei vissiin saanut toteuttaa omaa visiotaan, ja lopputulos ei ole tavanomaista miekka ja sandaali -elokuvaa kummempi. Eyes Wide Shutissa niin miehet kuin naiset koittaa iskeä Tomppaa, orgioissa soi saatanallisen kuuloinen musiikki, ja pettymyshän se elokuva on Kubrickin viimeiseksi. Tai sitten en vain hiffaa.

Saattoi olla kovin perfektionisti elokuvaohjaajista, mene ja tiedä. Kyllä se Kurosawakin kuulemma oli aikamoinen.

 

[godspeed]

Saattoi olla kovin perfektionisti elokuvaohjaajista, mene ja tiedä.

Taisi olla Hohto, jossa Kubrick piinasi Shelley Duvallia niin että tämä muistaa sen loppuelämänsä. Taisi olla takana jo jotakuinkin yli 60 ottoa, eikä homma vieläkään toiminut. Vielä kun miettii, että Kubrick teki elokuvia laajasti eri aihepiireistä yksi vuosikymmenessä -tahdilla, niin aika vaikea sitä tasoa on monenkaan saavuttaa, sikäli mikäli aivan yhtä pieteetillä ovat toimineetkaan. Perfektionismissa toki on eri tasoja, mutta en näe ketään yltävän sille missä Kubrick haahuili.

 

[Rod Weary]

Taisi olla Hohto, jossa Kubrick piinasi Shelley Duvallia niin että tämä muistaa sen loppuelämänsä.

Eikä pelkästään muista, vaan myös kärsii. Melkoista henkistä kidutusta joutui kärsimään kuvausten ajan. Joten ääni Kellopelille.

 

[olkikuukkeli]

Kellopeli, koska on niin käsittämättömän väkevä elokuvakokemus. Ihan ainutlaatuinen. Musiikki, kuvaus, tunnelma, repliikit, raakuus... Huh mikä elokuva.

Sama. Näin Kellopelin ensimmäisen kerran lukioikäisenä ja kliseisesti, mutta totisesti, se muutti suhteeni elokuviin. Vasta sen jälkeen aloin kiinnittää enemmän huomiota kuvaukseen ja nähdä arvoa erilaisissa tyylillisissä piirteissä mitä elokuvaan voi upottaa. Elokuva aiheutti ihan ensisekunneista sellaisen wow-elämyksen, etten ollut moista aikaisemmin kokenut. Myöhemmin olen kirjoittanut elokuvasta julkaisemattoman aatehistoriallisen analyysinkin, liekö tuota pitäisi jonnekin tarjota...

 

[Pula-ajan Tretjak]

Monta hyvää vaihtoehtoa tähän äänestykseen on, mutta oma valintani on Dr. Strangelove. Elokuva on enemmän kuin pelkkä komedia. Se käsittelee suurvalta aiheita inhimmillisesti ja toki absurdisti. Saan suurta nautintoa jokainen kerta, kun katson sen. Elokuva on täynnä loistavaa dialogia, josta huomaa jatkuvasti lisää merkitystä ja naurun aiheita. Elokuva itsessään on melko synkkä ja vakava, mutta koko komeus esittäytyy lopulta huikeana kokonaisuutena. Peter Sellers oli tapojensa mukaan uskomaton.

Full metal jacket on nuoruusvuosieni suosikki elokuva, kuin myös Kellopeli appelsiini. Molemmat elokuvat olivat aivan upeita ja nämä olisi voinut yhtä hyvin nostaa ykköseksi. Full metal jacket oli toki ns. helpompi ja lähimpänä viihdettä, mitä Kubrickilta keksin. Silti se käsitteli samaan aikaan kevyesti ja vakavasti vaikeaa aihetta. Kellopeli appelsiini taas oli jotain, jota en koskaan ole nähnyt ennen enkä jälkeen, enkä todellakaan noin hyvin tehtynä.

 

[Palstalegenda]

Full Metal Jacketille meni ääneni. Kellopeliappelsiini oli toinen vaihtoehtoni. Olen lukenut sen kirjana. Oli ehkäpä parempi kirjana, mikä tässä kohtaa on aikamoinen saavutus.

FMJ:ssa tämä on hauska kohtaus.
- Miten voit ampua naisia ja lapsiakin?
- Helposti, otan vain lyhyemmän ennakon.

Kohtaus on tässä: Full Metal Jacket- Get Some - YouTube