Paras kauhuelokuva kautta aikain?

[Ollakseni]

Näin yleisestihän liki kaikki elokuvat, erityisesti kauhuelokuvien remaket ovat turhia ja tarpeettomia. Kauhugenressä ei tule lähes yhtään onnistunutta remakea mieleen, mikä olisi alkuperäistä parempi. Pari leffaa sentään on, jotka ovat samannimisiä ja käyttävät samaa peruskaavaa mutta ovat itsenäisiä, omia teoksiaan. Esimerkiksi David Cronenbergin Kärpänen on elokuva, jota ei tietysti olisi ilman sitä 50-luvun leffaa, mutta Cronenbergin teos on ihan omanlaisensa eikä minusta varsinainen remake. Sama pätee John Carpenterin The Thingiin, joka on myös oikeasti omaleimainen ja aiempaa The Thingiä parempi.

Suoraan sanottuna en edes ymmärrä, miksi joku vaivautui tekemään vaikkapa Alfred Hitchcockin Psykosta remake-version.

Gus van Santin versio Psykosta on kyllä täysin käsittämätön elokuva. Miltei täysin shot-for-shot remake aiemmasta elokuvasta. Ja Van Santeri on hyvä ohjaaja kaiken lisäksi.

 

[Hollanti]

Aika vähän tulee kauhuleffoja kateltua, mutta pakko sanoa että "Blair Witch Project" säväytti, kun kattelin sen tässä alkusyksystä. Psyko ja [REC] pääse myös TOP3:een

 

[-Kantor-]

Hieno ja ennen kaikkea vanhan kauhugenren ystävän mieltä lämmittävä topic! Itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä parhaat kauhuelokuvat löytyvät lähes poikkeuksetta 60-, 70- ja 80-luvulta. Tuolloin panostettiin enemmän kerronnalliseen puoleen ja tunnelmaan kun taas nykyään tärkeämpää tuntuu olevan katsojan säikäyttely. Heitetäänpä oma Top20 kehiin, koska listoja on mukava tehdä.

1. The Shining (1980)
2. Rosemary's Baby (1968)
3. Possession (1981)
4. Wicker Man (1973)
5. Suspiria (1977)
6. Santa Sangre (1989)
7. Videodrome (1983)
8. Don't Look Now (1973)
9. Tras el cristal (1986)
10. Quién puede matar a un niño? (1976)
11. Psycho (1960)
12. Alien (1979)
13. The Innocents (1961)
14. The Devils (1971)
15. The Exorcist (1973)
16. Black Christmas (1974)
17. The Changeling (1980)
18. Poltergeist (1982)
19. I tre volti della paura (1963)
20. The Fly (1986)

Lopuksi Hohdosta pari sanaa. Kubrick oli nero. Edelleen täysin uniikki teos, jota tuskin tullaan koskaan ylittämään. Näyttelijäsuoritukset, visuaalisuus, äänimaailma... Kaikki täysin omassa kastissaan ja viimeistä piirtoa myöten harkittu. Tässä korostuu Kubrickin jopa absurdille tasolle mennyt perfektionismi, joka ilmentyi mm. siinä, että yksittäistä kohtausta saatettiin kuvata viikkotolkulla, kunnes lopulta löytyi se ohjaajaa miellyttänyt otto.

Tässä valossa on myös mielenkiintoista bongailla elokuvaan upotettuja "klaffivirheitä", joita kaikkia on varmasti mahdoton ilman ennakkotietoa rekisteröidä, mutta jotka aiheuttavat alitajuntaan sen "jotain on pielessä"-tunteen. Epälooginen pohjapiirros (ikkuna ulos keskellä rakennusta), televisio päällä ilman johtoa, itsestään siirtyvät huonekalut, ylösalaisin kääntyvät mattokuviot jne. Tästä aiheestahan löytyy se dokumenttikin, mutta sitä ei voi suositella salaliittoteoriahömpän vuoksi.

 

[ms.qvist]

Äänestyksen voi sulkea turhana. Martyrs on yksinkertaisesti paras kauhuelokuva kautta aikain.

Ei omalla listallani sentään paras, mutta erinomainen ja onnistunut kauhuleffa - viimeisen 10 vuoden aikana tehdyistä kauhuleffoista eräs parhaimmista. Jollei paras!

 

[Ramchester]

Äänestyksen voi sulkea turhana. Martyrs on yksinkertaisesti paras kauhuelokuva kautta aikain.

Hero tekee kulttuuriteon ja näyttää huomenna sunnuntaina kello 23:00 elokuvan Martyrs!!!

 

[Wiljami]

Hero tekee kulttuuriteon ja näyttää huomenna sunnuntaina kello 23:00 elokuvan Martyrs!!!

Ja koska kyseessä on sanomakonsernin kanava, on ko. leffa tullut jo Neloselta tuossa oliko viime viikonloppuna (jolloin sen itse katsoin) ja varmaankin nähdään pari kertaa pikauusintana myös ensi viikon aikana. Ihan metka pätkähän se oli kyllä.

 

[Mahtiankka]

Hero tekee kulttuuriteon ja näyttää huomenna sunnuntaina kello 23:00 elokuvan Martyrs!!!

Paitsi että kyseessä taitaa olla ameriikan versio, mitä en ole toistaiseksi uskaltanut katsella, koska vahva epäily ettei pääse edes lähelle aitoa ja alkuperäistä.

Tähän ketjuun saattaakin olla asiaa lähitulevaisuudessa, kauhuelokuvat on yksi omista mielenkiinnon kohteista, suht runsaasti tullut varsinkin takavuosina näitä kulutettua.

 

[Consumed]

Äänestyksen voi sulkea turhana. Martyrs on yksinkertaisesti paras kauhuelokuva kautta aikain.

Erittäin hyvä elokuva, muttei valitettavasti pistänyt pelottamaan, eli hankala verrata klassisiin kauhuelokuviin.

Jos ihan siltä pohjalta vastataan, mikä elokuva on saanut pahiten pelkäämään niin ehdottomasti Manaaja. Hypin varmaan seuraavat kaksi kuukautta sänkyyn metrin päästä ja tunnusmusiikki kummitteli vielä pitkään mielessä. Tosin on mainittava, että olin tuon ensimmäistä kertaa katsoessani 13v pikkupoika. Saman reaktion tuon ikäisenä olisivat aiheuttaneet aivan varmasti esim. James Wanin elokuvat. Jotenkin nuo kirkkoon ja uskontoon liittyvät yliluonnollisuudet ovat aina kriipanneet eniten. Mörkö- ja scifi-leffat eivät niinkään. Saati slasherit, joita pidän kyllä hyvinkin viihdyttävinä, mutten kauhuaspektin vuoksi. Minkään ikäisenä en ole pelännyt elokuvia, joissa ei ole mitään yliluonnollista.

 

[Blue F]

Pikaisella silmäyksellä maininnoissa ei osunut harittaviin silmiini vuonna 2003 ilmestynyttä ranskalaista kauhuspektaakkelia Haute Tension (Switchblade Romance). Edellä mainitun Martyrsin (2008) ohella klassikkokamaa, joka pitää ainakin oman sykkeeni kohtuullisen korkealla elokuvan alusta loppuun.

 

[Buster]

Varmaankin Manaaja, koska sellaisia ei enää tehdä tänä taloudellisten käsikirjoitusten aikana, jossa jokaisen kohtauksen on pakko jollain tavalla edistää juonta. Manaaja alkaa Irakista (?) muinaisten raunioiden kaivauksilta, ei dialogia ja katsoja ei tiedä mitä tapahtuu. Pahaenteinen musiikki soi ja raunioiden ohella koko Irak saa aikaan sellaista pitkän linjan muinaisuutta, perinteitä, taikauskoa. Tuon koko alun voi leikata pois ja juonellisesti se ei vaikuttaisi millään tavalla muuhun elokuvaan, sen poissaoloa ei huomaisi. Mutta se tunnelma minkä se luo, sen puuttuminen tekisi silti elokuvasta paljon huonomman. Jotenkin se vain tuudittaa katsojan sille aaltopituudelle, että hän on valmis uskomaan elokuvan loppukeston ajan, että ehkä maailmassa on jotain selittämätöntä pahuutta ja demoneita. Uskoi hän kristinuskoon tai ei.

Aioin veli Kantorin tapaan tehdä top-listan, mutta kun sen pitäisi olla top-50 tai enemmän. Clouzot'n Diabolique olisi tullut kakkosena ja Rosemaryn painajainen ehkäpä kolmantena, jonka jälkeen Hohto. Mutta nuo klassikot on ilmiselviä.

Jos eritellään muutamia moderneja viime vuosikymmenen tuoreita kauhuelokuvia, niin It Follows, The Wailing, Bedevilled, Cabin in the Woods ovat aika korkealla. Kirottua varmaan edes turha mainita. The Lodge (2019) on ehkäpä tuorein suosikki. Eikä siinä vielä kaikki, mutta vedetään jarrua.

Jotain erityisen säpsähdyttäviä tai tunnelmallisia, sekä ei niin selviä nimiä ehkä tällaisilla listoilla, ovat olleet: Cravenin The Last House on The Left (1972), Ravenous - erämaa syö miestä (1999, tunnelma nimenomaan, hiiteen muu), Angst (1983), Taxidermia (2006), Vampire Hunter D (1985), Ruumiinsieppaajat (1945), Silmät ilman kasvoja (1960), Candyman (1992), The Haunting (1963), The Changeling (1980), Don't Look Now (1973) jne.

Aika paljon on tullut näitä ns. selviä klassikoita katsottua ihan mykkäelokuvien ajasta alkaen ja niistä on nautittu. Ovat maineensa veroisia Golemista ja Ajomiehestä aina Nauravaan mieheen, Caligarin kabinettiin tai Nosferatuun saakka. Paljon on vielä onneksi katsomatta hyviä kauhuelokuvia ja aina voi palata takaisin katsomaan uudellen klassikoita, jotka sen todellakin ansaitsevat.

Painajainen Elm Streetillä oli muuten elokuva, joka sai minut lopettamaan kauhun katsomisen tyyliin 12-vuotiaana ja lukioikäisenä kesken jäänyt Mulholland drive vahvisti päätöstä. 2015 kuitenkin katsoin vastahakoisesta ihan teatterissa Crimson Peakin ja se selkäpiitä kihelmöinyt sähköisyys jätti koukkuunsa. Pian katsoin Kirotut 1 ja 2, joiden aikana silmät hakeutuivat välillä katsomaan lattiaa, koska ei kestänyt sitä luotua ja kasattua jännitystä, sekä säikäytyksen odotusta. Sen jälkeen on jokunen sata kauhuelokuvaa pikaopetuksena katsottu.

 

[Ramchester]

Hero tekee kulttuuriteon ja näyttää huomenna sunnuntaina kello 23:00 elokuvan Martyrs!!!

Voi nyt vittu. Televisiosta tulikin sitten joku vuoden 2015 Amerikan versio. En edes tiennyt, että tällainen paska on kyhätty. Pitäkää tunkkinne!

 

[mjr]

Ei todellakaan ole minun genreni, mutta tykkäsin Sixth Sensestä ja The Othersista, Dead Calm on myös hyvä. Mutta näissäkin vain tietyt hetket ja kohdat, tunnelmat, kauhu ei vain oikein kohtaa oman makuni kanssa.

 

[finnjewel]

Onko joku nähnyt espanjalaisen Irreversible-leffan? Olen tätä etsiskellyt ja odotellut, mutta ei ole tullut vastaan suoratoistopalveluissa eikä DVD-kaupoissa. Kannattaako etsiä vai unohtaa?

 

[Osmo Rapeli]

Hieno ja ennen kaikkea vanhan kauhugenren ystävän mieltä lämmittävä topic! Itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä parhaat kauhuelokuvat löytyvät lähes poikkeuksetta 60-, 70- ja 80-luvulta. Tuolloin panostettiin enemmän kerronnalliseen puoleen ja tunnelmaan kun taas nykyään tärkeämpää tuntuu olevan katsojan säikäyttely. Heitetäänpä oma Top20 kehiin, koska listoja on mukava tehdä.

1. The Shining (1980)
2. Rosemary's Baby (1968)
3. Possession (1981)
4. Wicker Man (1973)
5. Suspiria (1977)
6. Santa Sangre (1989)
7. Videodrome (1983)
8. Don't Look Now (1973)
9. Tras el cristal (1986)
10. Quién puede matar a un niño? (1976)
11. Psycho (1960)
12. Alien (1979)
13. The Innocents (1961)
14. The Devils (1971)
15. The Exorcist (1973)
16. Black Christmas (1974)
17. The Changeling (1980)
18. Poltergeist (1982)
19. I tre volti della paura (1963)
20. The Fly (1986)

Lopuksi Hohdosta pari sanaa. Kubrick oli nero. Edelleen täysin uniikki teos, jota tuskin tullaan koskaan ylittämään. Näyttelijäsuoritukset, visuaalisuus, äänimaailma... Kaikki täysin omassa kastissaan ja viimeistä piirtoa myöten harkittu. Tässä korostuu Kubrickin jopa absurdille tasolle mennyt perfektionismi, joka ilmentyi mm. siinä, että yksittäistä kohtausta saatettiin kuvata viikkotolkulla, kunnes lopulta löytyi se ohjaajaa miellyttänyt otto.

Tässä valossa on myös mielenkiintoista bongailla elokuvaan upotettuja "klaffivirheitä", joita kaikkia on varmasti mahdoton ilman ennakkotietoa rekisteröidä, mutta jotka aiheuttavat alitajuntaan sen "jotain on pielessä"-tunteen. Epälooginen pohjapiirros (ikkuna ulos keskellä rakennusta), televisio päällä ilman johtoa, itsestään siirtyvät huonekalut, ylösalaisin kääntyvät mattokuviot jne. Tästä aiheestahan löytyy se dokumenttikin, mutta sitä ei voi suositella salaliittoteoriahömpän vuoksi.

On kyllä Kantorilta hyvä lista. Jotain lisäisin sinne tänne omassani, mutta todella kovia on listalla, ja jokunen pitää tämän perusteella katsoa.

Lisäksi

- Profondo Rosso (Deep Red)
- Halloween
- Usva (alkuperäinen Carpenter)
- Don't look now
- Dawn of the dead
- Demons
- Black Sunday
- Vertigo

 

[L. Paraske]

Onko joku nähnyt espanjalaisen Irreversible-leffan? Olen tätä etsiskellyt ja odotellut, mutta ei ole tullut vastaan suoratoistopalveluissa eikä DVD-kaupoissa. Kannattaako etsiä vai unohtaa?

Siis jos meinaat tätä Irreversible - Syntiset -elokuvaa (vuodelta 2002), niin kyseessä ei ole espanjalainen vaan ranskalainen leffa (ohjaaja Gaspar Noe on tosin argentiinalainen). Jos minulta kysytään niin kyseessä on yksi tämän vuosituhannen parhaita elokuvia. Tosin kauhugenreen en Irreversiblea sijoittaisi, vaikka siinä pari äärimmäisen ahdistavaa ja kuvottavaa kohtausta onkin (myös vähän gorea), vaan kyseessä on enemmänkin luihin ja ytimiin menevä psykologinen draama trilleriaineksilla. Elokuva etenee epäkronologisesti tarinan lopusta alkuun Mementon tapaan, ja tässä tuo kerrontatapa toimii erinomaisesti.

 

[SamSpade]

Siis jos meinaat tätä Irreversible - Syntiset -elokuvaa (vuodelta 2002), niin kyseessä ei ole espanjalainen vaan ranskalainen leffa (ohjaaja Gaspar Noe on tosin argentiinalainen). Jos minulta kysytään niin kyseessä on yksi tämän vuosituhannen parhaita elokuvia. Tosin kauhugenreen en Irreversiblea sijoittaisi, vaikka siinä pari äärimmäisen ahdistavaa ja kuvottavaa kohtausta onkin (myös vähän gorea), vaan kyseessä on enemmänkin luihin ja ytimiin menevä psykologinen draama trilleriaineksilla. Elokuva etenee epäkronologisesti tarinan lopusta alkuun Mementon tapaan, ja tässä tuo kerrontatapa toimii erinomaisesti.

Tämä tosiaan on enemmän psykologinen draama ja kuittaan myös että elokuva ja tietyt kohtaukset pyörivät vieläkin mielessä vaikka näkemisestä on vuosia aikaa.

 

[Jj]

En välitä kauhuleffoista, olenkohan 4 leffaa nähnyt listalta. Sen sijaan scifi on lähellä ja Alien jostain syystä mainitaan näissä aina. En ole sitä mieltänyt koskaan kauhuksi.

 

[AlapaanKarvaaja]

Hohto ja Psyko ovat omat suosikkini.

Hohtokin nojautuu aika paljon Jack Nicholsonin hyvään roolisuoritukseen, siinä missä Psyko edesmenneen Anthony Perkinsin työskentelyyn. Psykossa viehättää se, että siinä ei ole monille kauhuelokuville tyypillistä yliluonnollisuutta mukana. Näissä molemmissa elokuvissa on ahdistavuus enemmän esillä kuin monissa muissa kauhuelokuvissa.

Slasher-elokuvista Halloween on ehdoton suosikkini ja eittämättä Hohdon ja Psykon ohella lempi kauhuelokuviani. Vaikka Halloween II jälkeiset tuotokset ovatkin melko liukuhihnalla tehtyjä pl. H20 ja uudet versiot, niin olen aina pitänyt Michael Myersin työskentelystä. Scream taas on hieman itseään ei niin vakavasti ottava elokuvasarja ja olen kyllä tykännyt niistäkin.

Kummituselokuvista The Conjuring ja Insidious ovat olleet omat suosikkini. Hieman laadukkaampana kummituselokuvana myös The Others miellytti. Täytyy myös mainita 1408 positiivisena kokemuksena.

Maininnat ansaitsevat myös Maanajat, It Comes at Night ja muun muassa kulttiklassikko House of 1000 Corpses.

 

[Zeta03]

muun muassa kulttiklassikko House of 1000 Corpses.

Omasta mielestä Devils Rejects oli parempi leffana kuin tuo 1000 Corpses. Kolmas Rob Zombien viritelmä tuosta saagasta 3 From Hell oli taas aikamoinen rimanalitus, varsinkin tuon Devils Rejectsin upean loppukohtauksen jälkeen.

Eilen tuli telkusta se toiseksi uusin Halloween. Jotenkin on maku mennyt näistäkin, en tosin ole vielä nähnyt sitä uusinta Halloween Kills leffaa joka käsittääkseni jatkuu suoraan tuosta mihin tuo edellinen Halloween loppui.

Omat suosikit ovat edelleen pentuna paskalaatuiselta kopionkopionkopio VHS:ltä katsotut The Texas Chainsaw Massacre (originaali) ja Evil Dead (originaali). Kyllä niitä yöaikaan katsoessa poikaa vähän pelotti, jälkeenpäin katsonut ne monta kertaa uudestaankin *hymiö* Molemmista tehty remaket mutta eivät ne ole samalla tasolla kuin alkuperäiset leffat.

 

[444]

En ole kauhuelokuvien suurkuluttaja, jos nyt elokuvien ylipäänsä. Tässä genressä oma suosikkini on ehdottomasti espanjalainen leffa vuodelta 2007, Orpokoti. En ole uskaltanut katsoa toista kertaa; osin tosin siksi, että pelottaa, kestääkö se toista katselua nyt kun tietää miten elokuva päättyy. Omaan makuuni helvetin ahdistava ilmapiiri alusta loppuun ja kauhu saadaan tuotettua psykologisin keinoin, ei kovilla äänillä säikyttelemällä. Pois lukien yhdessä kohtauksessa, jonka jälkeen piti nielaista sydän takaisin omalle paikalleen.

Tahtoisin mainita myös hieman erilaiseen kauhuun (edeltävään verrattuna) turvaavan elokuvan The Descent. Tässä sitten säikytellään ihan tosissaan ja sisältö on melkoista mättämistä. Kerronta kuitenkin kantaa alusta loppuun eikä gore vie pääosaa. Jatko-osa tälle oli sitten kaikkien suureksi yllätykseksi aika heikko.

Tykkäsin aikanaan myös Cubesta, joka pitäisi katsoa uudestaan, koska en muista elokuvan loppua lainkaan. Myös ensimmäinen SAW oli mielestäni hyvä.

 

[Osmo Rapeli]

Pentuna muuten videovuokraamoissa kannet ja julisteet pelottivat enemmän kuin sittemmin useat nähdyt leffat. Esim. se Silent Night -joulupukki ja Fright Nightin vampyyri taivaalla.

Deep Redin nukke ja lastenlaulu kyllä jäätävät yhä.

 

[Mahtiankka]

Kauhuelokuvia on tosiaan tullut katseltua varsin reilusti, ehkä viime vuosina vähemmän, mutta kiinnostus näitä kohtaan on säilynyt korkealla. Tarpeeksi kun näitä on katsellut, niin jotenkin ei enää se pelottavuus ole helposti löytyvä elementti, mutta kyllähän näiden parissa silti viihtyy. Parhaiten viihdyn komedialliseen suuntaan kumartavien kauhujen parissa, mutta niiltäkin vaatimuksena melkeinpä se K18-leima. Tältä osastolta mainittakoon norjalaisen Tommy Wirkolan loistavat
Død snø -elokuvat, jotka on vedetty niin överiksi kuin vaan vetää voi, mutta goren ja huumorin taso on huipussaan. Wirkolan uutukainen muuten julkaistiin taannoin Netflixissä, pitäisikin katsella. Nimeä en nyt tähän hätään muista.

Yleisesti ottaen Euroopasta tulee parempaa, hieman rankempaa kauhukuvastoa kuin jenkeistä. Ranskalaiset varsinkin ovat onnistuneet hienosti, Marttyreistä oli jo aiemmin puhetta, mutta myös mm. Frontière(s), À l'intérieur, Haute Tension ja Ils ovat toimineet itselle mainiosti. À l'intérieur (myös nimellä Inside) on ehkä yksi hienoimmista ranskalaisista, tunnelma on todella painostava, huumori loistaa poissaolollaan ja aihekin on ahdistava.

Myös muissa Euroopan maissa osataan, poimitaan nyt ainakin brittileffa Eden Lake ja espanjalainen, piinaava kauhutrilleri Mientras Duermes (Sleep Tight). Jälkimmäisen näin ekan kerran IIK!! -kauhuelokuvafestivaaleilla ja olen sen tiiraillut useammankin kerran uudestaan.

Tuo IIK!! on muuten mainio tapahtuma bongata uusia laatukauhuja ja tietysti vanhoja klassikoita. 20 vuotta tuota on järjestetty, itse olen kymmenen viimeisen vuoden aikana ollut enemmän tai vähemmän katsomassa leffoja. Mieleen on jäänyt mm. Tonight She Comes, jonka IMDB-arvosanan (3,9) ja oman arvostelun (9) välinen kuilu lienee kaikista suurin katsomistani leffoista :D Eihän tuossa mitään järkeä ollut, mutta viihdyin kyllä ja jotenkin vielä toimi entistä paremmin, kun muukin yleisö oli sopivasti vinksahtanutta ja repeilyä kuului tasaiseen tahtiin sieltä täältä.

Tänä vuonna kävin katsomassa festivaaleilla Spiralin (ei se Saw-spiral) ja ranskalaisen Huntedin. Molemmat oli varsin toimivia, Spiralissa oli jotenkin hieman sellainen Get Out -tunnelma. Sekin mainio leffa, muuten. Hunted näistä kahdesta ehkä hieman heikompi, mutta kertaviihteenä meni mainiosti.

IIK!! -festivaalilla yksi olennainen osa on lyhytelokuvakilpailu, jossa on vuodesta toiseen varsin laadukkaita kotimaisia tuotoksia. Taso on yleensä kautta linjan korkea, mutta varsinkin parhaiden kohdalla jää usein harmittamaan, että niitä ei kovin paljoa jälkeenpäin mistään näe. Yle Teemalla on satunnaisesti näkynyt jotain, mm. Ilja Rautsin Helsinki Mansplaining Massacre. Tältä vuodelta jään kaipaamaan erityisesti yleisön suosikkia Lawn Of The Deadiä. Pitäkää silmät auki, jos tulee vastaan :D Tämän vuoden osallistujista Hysteria löytyy Länsi-Suomen sivuilta (salasanan vedin itse arvamaalla, kokeilkaa vaikkapa leffan nimeä...). Tästä festivaalista ja varsinkin noista lyhäreistä saatan vielä kirjoitella myöhemmin lisää.

Remake-osastolta suhtaudun positiivisesti Alexandre Ajan uudelleenlämmittämään The Hills Have Eyesiin (kakkososa oli kyllä paskaa, ei tainnut olla kuitenkaan Ajan leffa tuo), pariin ekaan Texas Chainsaw -tuotokseen, Rob Zombien Halloweeniin (jakaa ilmeisesti mielipiteitä :D), Uinu Uinu Lemmikkiin, I Spit On Your Graveen ja Romeron alkuperäisiä kunnioittaviin Dawn Of The Deadiin ja Land Of The Deadiin.

Kun tämä nyt meni tällaiseksi namedroppailuksi, niin listataan nyt ihan satunnaisotannalla vielä muutamia leffoja, mille olen nakannut IMDB:ssä korkeaa arvosanaa (8-10): 30 päivää kaamosta, Ready Or Not, A Quiet Place, Conjuring, Becky, Train To Busan, Don't Hang Up, Hostel 1 & 2, Wolf Creek, Crimson Peak, Hereditary. Tietysti monet vanhat klassikot ovat korkeissa arvosanoissa, mutta niitä nyt on sinänsä turha tähän erityisemmin nostella, mainittu kuitenkin jo tässä ketjussa useaankin otteeseen.

Se on kyllä tullut havaittua, että jos leffoissa yleensä makuasioista tulee kiistaa, varsinkin kauhuleffojen kohdalta se pätee vielä moninkertaisesti :) Minä haen näiltä yleisesti ottaen vain aivot narikkaan viihdettä, välittämättä onko joku klisee nyt miljoonaan kertaan käytetty vai ei. Useimmiten olenkin varsin kriittinen yleisesti arvostettujen elokuvien suhteen, esimerkiksi Ari Asterin Midsommar pitää kyllä nostaa jonkinverran yliarvostetuksi tekeleeksi. Kovasti sitä on kehuttu, mutta en minä sen mestarillisuudesta saanut kiinni vielä toisellakaan katselukerralla. Ihan hyvä, vaan ei omaan makuun erityisen hyvin istuva.

 

[Mahtiankka]

Omasta mielestä Devils Rejects oli parempi leffana kuin tuo 1000 Corpses. Kolmas Rob Zombien viritelmä tuosta saagasta 3 From Hell oli taas aikamoinen rimanalitus, varsinkin tuon Devils Rejectsin upean loppukohtauksen jälkeen.

Mistähän mahtaisi edullisimmin saada käsiinsä tuon House Of 1000 Corpsesin? Missään suoratoistossa tuota ei taida olla. Ostin jossain vaiheessa tuon Devil's Rejects -DVD:n kirpputorilta eurolla, mutta on edelleen katsomatta, kun haluaisin ensin katsella tuon ekan osan.

 

[Zeta03]

Mistähän mahtaisi edullisimmin saada käsiinsä tuon House Of 1000 Corpsesin?

Huuto.net 5e House of 1000 Corpses

 

[Mahtiankka]

Huuto.net 5e House of 1000 Corpses

Oli muistaakseni aiemmin hinnoissaan tuo DVD käytettynä, mutta eipä ole enää. Pitääpä pohtia ostaisiko tuon vai vuokraisiko, kun näytti olevan nyt Blockbusterin vuokralistoilla 2,90€. Oma kopio olisi silti aina oma kopio :)