Paras kauhuelokuva kautta aikain?

[Hepitus]

Ei tule mieleen...

Muistan hämärästi erään suomalaisen kauhuelokuvan juonen, mutta nimestä ei ole hajuakaan.

Kyseisessä pätkässä nainen ajaa autolla kolarin, mutta selviää siitä hengissä. Oikeasti naisen olis kuitenkin pitänyt kuolla ja tästä eteenpäin naiselle ilmestyy aina näkyviin kuolemaa esittävä hahmo. Leffa taitaakin olla tätä samaa loppuun asti. Osaisiko joku sanoa mikä oli tämän leffan nimi.

B-luokan kauhuleffoista upeimmiksi, huonoudessaan, ovat nousseet Blob -valuva kuolema sekä Komeromörkö. Näitä, kun tihrustaa niin pitää miettiä, että kuka on viitsinyt rahansa näihin elokuviin sijoittaa. Tosin eipä tuotantokustannukset järin suuria ole olleet.

-H-

 

[tony]

Oli pakko antaa ääni nuoruuden vimmalle ja pienelle kengän-nauhabudjetille eli The Evil Dead sai ääneni, vaikka monia muita hyviä oli listalla esim The Wicker Man, The Exorcist, Rosemary´s Baby ja The Omen. Romeron trilogia piti myös hankkia DVD hyllyyn tuossa vähän aikaa sitten. Uudet leffat ovat yleensä lähinnä kopioita toisistaan, yleensä ne voi kattoa kerran ja sen jälkeen ne unohtuu. Vanhat klassikot taas syntyvät uudestaan ja uudestaan......

The Others oli toki mukava pieni poikkeus, ja tulee vielä huomenna Subbarilta.
Lucio Fulcin tuotantoon kannattaa muuten tutustua, on kyllä halpiskauhun eliittiä.

 

[BitterX]

The Shining oli mielestäni aivan säkki. En ole kauhuelokuvaihminen, mutta scifikauhuleffa "Event Horizon" on aivan maagisen hyvä leffa aina silloin, kun uskallan sen katsoa - ja varaudun siihen, etten nuku viikkoon. Viisi tähteä.

Event Horizon on ainoa kauhuleffa, joka minun hyllystäni löytyy.

 

[Pullamössö]

Paras kauhuelokuva on Kuudes Aisti, helvetin nerokas juoni. Kannattaa ehdottomasti katsoa. Ei ole mikään pelottava ja ehkä sitä ei voi sanoa kauhuelokuvaksi mutta silti ihan helvetin hyvä. Saman ohjaajan (joku M. Night Shyamglwrts) Unbreakable eli Särkymätön oli myös ihan kohtuu hyvä leffa. Ei tosin kauhuelokuva

Uusin kauhuelokuva, jonka olen nähnyt, oli Kauna.
Oli aivan perseestä. Juoni oli ehkä liian tavanomainen, Sarah Michelle Gellar ei ollut uskottava roolissaan ja oli tylsä.
Taitaa olla tämä vain Hollywood versio? alkuperäinen on sitten
varmaan parempi...

Myös elokuva nimeltä Saw on varsin mielenkiintoinen. Aika psykopaattissa mutta ihan jees. Loppu menee kyllä jo hieman överiksi mutta muuten ihan pelottava kokemus. Mutta mistä ne käsikirjoittajat saavat päähänsä niin sairaita ajatuksia???

 

[Mielikuvitushahmo]

Viestin lähetti tony
The Others oli toki mukava pieni poikkeus, ja tulee vielä huomenna Subbarilta.

Oli kyllä loistava, varsinkin se loppuratkaisu oli mielestäni todella nerokas.

 

[puna-hundi]

Niinkuin jotkut ovat jo sanoneetkin, niin tuolta listalta löytyy yksi jos toinenkin enemmän action-painotteinen filkka, joita en mieltäisi suoraan kauhuksi (esim. tuo Battle Royale). Moisia exploitaatiotapauksia valmistuu Japanissa aina muutama vuodessa, eikä ne yleensä säväytä. Viimeisin oikein hermoja raapiva tapaus on Kichiku Dai Enkai, joka jossain ekoista näytöksistä oli saanut puolet yleisöstä poistumaan pahoinvoipana puolimatkassa.

Sitäpaitsi, jos stop motion animaation täyttämä Hellraiser päsee listalle, niin mielestäni Tetsuonkin voi vapaasti kuitata kauhuna (scifi-trillerinä ehkä kuitenkin mieluummin). Tsukamoton uudempi Gemini onkin sitten jo enemmänkin kauhuun päin. Tsukamoto on mieltynyt ahdistuneisuuden esille tuomiseen, ja tässä Gemini päihittää mm Tokyo Fistin mennen tullen. Päähenkilöiden välisen mykkäkoulun ja psykologisen sodankäynnin tuottama angsti on käsin kosketeltavaa.

Muita hauskoja leffoja ovat esim. Korealaisen Kimin dusaama The Isle, sekä jo jonkun mainitsema Miiken Audition. Nämäkin menevät ehkä hieman exploitaation puolelle, Pasolinin hengessä, mutta voidaan toki kuitata kauhuna.

Annan ääneni kuitenkin Hitchkockille, joka loi kauhun määritelmän ja pohjan tuleville sukupolville. Psykolle siis yksi ääni lisää.

 

[Musta Nuoli]

The Wicker Man on kaikessa omituisuudessaan varsin pelottava ja ennen kaikkea omaperäinen. Hohto on tietystikin klassikko.

Tämä äänestys lienee edelleen ajankohtainen, sillä ei reilussa kymmenessä vuodessa ole tainnut tulla kummoisiakaan kauhuelokuvia joita tälle listalle kukaan kelpuuttaisi. Väkivaltapornot kuten Hostellit ja Sahat ovat lähinnä mauttomia ja psykologisesti vaikuttavia kauhuelokuvia ei kovin paljoa ole tehty.

Listalle pitäisi ylipäätään kelpuuttaa vain länsimaisia elokuvia, mitkään japsien hiusongelmaiset tyttölapset eivät pelota kuin kiireistä parturia.

 

[Ramchester]

Äänestyksen voi sulkea turhana. Martyrs on yksinkertaisesti paras kauhuelokuva kautta aikain.

 

[Individual]

EVIL DEAD ohj. Sam Raimi.

Muita kovia:
Psyko
Painajainen Elm Streetillä
The Thing ohj. John Carpenter
Alien - kahdeksas matkustaja
SAW (ja ihan pelkästään jo omaperäisyytensä takia)
Liftari (vai meneekö enemmän psykologisen trillerin puolelle)
The Wicker Man
Hellraiser
Kuudes Aisti (Onhan se nyt hiton pelottava, tai ainakin sopivin kohdin säikäyttävä)
Manaaja
Ennustus

Jne...

Splatter/gore-genren ja zombie-filkat jätin tästä tietoisesti pois, sekä kaikenlaisen kidutusviihteen. Gore ja zombie-leffoissa kyllä riittää klassikoita, mutta ehkä ne ansaitsisivat oman äänestyksensä. Japani ja virityskuvasta (vai oliks se lumisade) ulos mönkivät bad hair day-tyypit, kuten @Musta Nuoli kin tuossa mainitsi eivät ole koskaan oikein sytyttäneet meikäläistä.

Mutta lisätään kuplivalle osastolle kuitenkin venäläis-amerikkalainen Philosophy of a Knife. Neljän tunnin yhdistelmä gorea, kidutusviihdettä, draamadokumenttia ja taide-elokuvaa. Perustuu löyhästi japanilaisten II maailmansodan ihmislaboratorion UNIT 731:n toimintaan. En suosittele katsomaan, mutta verkosta se löytyy jos. Itse en vielä ole pystynyt väijymään koko rainaa.

 

[Vintsukka]

Tämä äänestys lienee edelleen ajankohtainen, sillä ei reilussa kymmenessä vuodessa ole tainnut tulla kummoisiakaan kauhuelokuvia joita tälle listalle kukaan kelpuuttaisi.

Kyllä mä ainakin seuraavia leffoja viimeiseltä kymmeneltä vuodelta voisin listalle harkita:

Behind the Mask: The Rise of Leslie Vernon
The Mist
Ystävät hämärän jälkeen (Låt den rätte komma in)
Sauna
The House of the Devil
You're Next
The Cabin in the Woods
The Babadook
Starry Eyes
Housebound
It Follows
Spring
The Witch
Under the Shadow
Train to Busan
Raw (Grave)

 

[Ralph]

SAW on upea elokuvasarja, äänestän tuota alinta vaihtoehtoa siis

 

[Individual]

SAW on upea elokuvasarja, äänestän tuota alinta vaihtoehtoa siis

Kyllä vain. Kerran tuli väijyttyä Netflixistä muistaakseni koko sarja putkeen ja vaikka osia oli, onko se nyt kahdeksan ja nyt Jigsaw-leffa yhdeksäs, niin aika pitkälle se intesiteetti ja mainitsemani omaperäisyys kantoi. Minkälainen tutkielma ihmisten moraalista ja elämänvalinnoista. :) ja vaikka minut tässä varmaan suolataan, niin uskaltaisin plot twisteissä nostaa ekan osan loppuratkaisun ihan "Luke, I´m your father"-tasolle.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Evil Dead. Näin sen joskus lapsena. Mielikuvitus - kaiken tietoisuutemme jingjang - pelaa joskus julmaa peliä kanssamme. Aikuinen ihminen toki varmuudella tietää, ettei örkkimörkkejä ole olemassa, mutta ollessaan yksin yön pimeydessä tuon elokuvasaitin kaltaisella mökillä ihmisen luottamuksen vankkuus tuohon varmuuteen ei välttämättä ole ihan niin tukevalla pohjalla kuin järkisyyt edellyttäisi.

Siksipä juuri kauhuelokuva on aina parhaimmillaan yksin yöllä nautittuna.

"For God's sake, what happened to her eyes?"

 

[Osmo Rapeli]

Tänään ja ensi viikolla on Suspiriasta nähtävissä restauroitua versiota. Suosittelen suuresti, saas nähdä miten itse pääsisi paikalle.

Suspiria-kauhuklassikko on restauroitu – ja syystä, sillä Dario Argenton houreinen ohjaustyö on edelleen vakuuttava - Nyt.fi - Helsingin Sanomat

 

[Ollakseni]

The Wicker Man on kaikessa omituisuudessaan varsin pelottava ja ennen kaikkea omaperäinen. Hohto on tietystikin klassikko.

Tämä äänestys lienee edelleen ajankohtainen, sillä ei reilussa kymmenessä vuodessa ole tainnut tulla kummoisiakaan kauhuelokuvia joita tälle listalle kukaan kelpuuttaisi. Väkivaltapornot kuten Hostellit ja Sahat ovat lähinnä mauttomia ja psykologisesti vaikuttavia kauhuelokuvia ei kovin paljoa ole tehty.

Listalle pitäisi ylipäätään kelpuuttaa vain länsimaisia elokuvia, mitkään japsien hiusongelmaiset tyttölapset eivät pelota kuin kiireistä parturia.

Parhaimpiin kuuluvia uusia kauhuelokuvia ovat It Follows ja Babadook. Antichristin voisi myös mainita, vaikka ei suoraa kauhua olekaan.

 

[Musta Nuoli]

Kyllä mä ainakin seuraavia leffoja viimeiseltä kymmeneltä vuodelta voisin listalle harkita:

The Mist
Ystävät hämärän jälkeen (Låt den rätte komma in)
Sauna

Myönnettäköön, että nämä elokuvat voisin itsekin lisätä ehdokaslistalle, joskaan en niitä ykköseksi nostaisi. Saunan kohdalla tulee jonkin verran Suomi-lisää. En usko, että joku bulgarialainen Sauna olisi niin paljoa kiinnostanut.

Ystävät hämärän jälkeen -elokuva oli oivallinen, kirja vielä parempi. Harvoin remake-versiot onnistuvat mitenkään, mutta tässä tapauksessa myös jenkkiversio oli ihan kohtalainen vaikkei ruotsalaisen originaalin veroinen.

Tarkemmin yön yli mietittyäni voisin lisätä listalle myös Oculuksen (2013), jossa pääosaa esittää Karen Gillan. Perusidea ei ole niin uusi, mutta toteutus oli varsin intensiivinen ja psykologinen kauhu yhdistettynä sopivan demonisiin tapahtumiin oli hyvässä tasapainossa. Karen Gillan vakuutti tässäkin siinä missä Doctor Who'ssakin.

 

[Lynyrd]

Pentuna eniten pelotti naapurin vanhemmalta pojalta lainaan ruinatut Elm Streetit, Jasonit, Pet Semetery, Evil Dead ym. tuon aikakauden leffat. Suurimmat traumat aiheutti Se, jonka katsomisen seuraamuksena myönsin jopa vanhemmille että olen katsonut salaa kauhuleffoja, kun ihmettelivät että miksi en nuku enää omassa huoneessa. Eli varmaan Se olisi "paras" kauhuleffa. Ääni meni kuitenkin Hohdolle, koska se leffa valvotti minua vielä yli 20-vuotiaana yhden yön, kun erehdyin sen darrassa katsomaan silloisen tyttöystävän porukoiden luona. Ja onhan se ihan perkelee kova leffa.

Aikoinaan tuli aika hyvinkin oltua skenessä mukana ja seurailtua uutuuksia, mutta nykyinen avopuoliso ei voi sietää kauhuleffoja, niin tulee aika harvakseltaan katsottua. Lähinnä silloin kun oon yksin himassa ja niinä kertoina ne on yleensä jotain vanhoja klassikoita omasta hyllystä.

 

[jaakkopavunvarsi]

Elokuvien Dark Water (Japani 2002) ja Shutter (Thaimaa 2004) alkuperäisversiot tekivät aikanaan ison vaikutuksen. Pelotti katsoa yksin yksiössä. Hohto on yksi suosikkielokuvistani, mutta olen miettinyt, että onko se loppujen lopuksi edes kauhuelokuva. Ennemminkin yhden henkilön hulluksitulemiskertomus/trilleri. Toisaalta, myös poika näkee elokuvassa näkyjä, mutta sekinhän taisi olla hullu, kuten King Hohdon jatko-osassa ilmeisesti kirjoitti?

 

[cottonmouth]

Ystävät hämärän jälkeen (Låt den rätte komma in)

En oikein osaa tätä mieltää varsinaiseksi kauhuelokuvaksi, mutta helvetillisen kova kela joka tapauksessa.

Vastaus ketjun kysymykseen on kuitenkin tylsäksi Hohto.

Bubling under:

Descent
The Others

 

[Wiljami]

The Wicker Man on kaikessa omituisuudessaan varsin pelottava ja ennen kaikkea omaperäinen.
...

Johtuiko ketjun henkiinherättämisesi siitä että The Wicker Man tuli juuri TV:stä, vai oliko sattumaa? Hyvin pätevä leffa tuo on kyllä.

Pimeät ja hämärät houruinhuoneiden tarinat toimivat, Shutter island oli hyvä (jos nyt ei varsinainen kauhuleffa) ja olen tykännyt myös hieman samanhenkisestä The Wardista, mikä on tullut tässä vuoden aikana muutamaan kertaan TV:stä (vitoselta todennäköisesti).

Omat traumat olen saanut maissilapsista, joskus 8-vuotiaana tuli katsottua salaa ja ainakin muistikuva on etten olisi nukkunut viikkoon (mikä on hyvin epätodennäköistä, mutta unettomuutta ja valot päällä nukkumista aiheutti kyllä pitkäksi toviksi). Ei ole kyllä tullut aikuisemmalla iällä katsottua mitään noista että olivatko edes mistään kotoisin.

 

[Mazaa]

Tästä ei ole kahta sanaa.

Uivelot.

Vielä yhdeksän vuoden jälkeen näen tuosta joskus painajaisia.

 

[Ollakseni]

Tästä ei ole kahta sanaa.

Uivelot.

Vielä yhdeksän vuoden jälkeen näen tuosta joskus painajaisia.

Weirdest erection ever.

 

[El Gordo]

Johtuiko ketjun henkiinherättämisesi siitä että The Wicker Man tuli juuri TV:stä, vai oliko sattumaa? Hyvin pätevä leffa tuo on kyllä.

Se äänestysvaihtoehtona oleva Wicker Man viitannee alkuperäiseen, ei Nicolas Cagen "tähdittämään" IMDB 3,7 pointsin pläjäykseen.

 

[Musta Nuoli]

Johtuiko ketjun henkiinherättämisesi siitä että The Wicker Man tuli juuri TV:stä, vai oliko sattumaa? Hyvin pätevä leffa tuo on kyllä.

Ehkä johtui enemmänkin pyhäinmiestenpäivästä (ja/tai Halloween-ajankohdasta) jolloin erilaisia kauhuelokuvia ja muita on enemmän mielessä marraskuun kaamoksessa. The Wicker Man (siis se ainoa, aito oikea) on hyllyssäni dvd:nä. Televisiolähetystä en itse asiassa huomannut, mutta hyvä ajoitus sitten näköjään - ellei kyseessä ole se Nicholas Cagen remake, jota en ole halunnut edes katsoa sen saamien äärimmäisten tyrmäyksien ja haukkujen takia. Sinänsä suhtaudun kohtalaisen ennakkoluulottomasti eri näkemyksiin enkä sinänsä piittaa kriitikoiden teksteistä, mutta tässä tapauksessa uskon kyllä arvostelijoiden enemmistöä ja elokuvasta lukemiani artikkeleita enkä halua tuhlata aikaani remake-elokuvaan, josta kukaan ei ole löytänyt mitään hyvää ja joka olisi joka tapauksessa tarpeeton.

Näin yleisestihän liki kaikki elokuvat, erityisesti kauhuelokuvien remaket ovat turhia ja tarpeettomia. Kauhugenressä ei tule lähes yhtään onnistunutta remakea mieleen, mikä olisi alkuperäistä parempi. Pari leffaa sentään on, jotka ovat samannimisiä ja käyttävät samaa peruskaavaa mutta ovat itsenäisiä, omia teoksiaan. Esimerkiksi David Cronenbergin Kärpänen on elokuva, jota ei tietysti olisi ilman sitä 50-luvun leffaa, mutta Cronenbergin teos on ihan omanlaisensa eikä minusta varsinainen remake. Sama pätee John Carpenterin The Thingiin, joka on myös oikeasti omaleimainen ja aiempaa The Thingiä parempi.

Suoraan sanottuna en edes ymmärrä, miksi joku vaivautui tekemään vaikkapa Alfred Hitchcockin Psykosta remake-version.

 

[Roger Moore]

Kauhuelokuvat on genrenä sellainen, että jotenkin ei tänä päivänä iske enää yhtään. Eikä tässä nyt mistään pelosta ole kyse, koska ei ole mitään syytä pelätä selkeästi kuvitteelisia asioita. Jotenkin vaan ei kauhussa ole oikein mitään sellaista mikä itseäni puhuttelisi...

... mutta tavallaan tekee mieli vastata Scream-leffat, ihan puhtaasti sen takia koska kyseiset leffat eivät ota itseään liian vakavasti vaan tekevät samalla parodiaa tuosta genrestä. Toki kyseessä ei ole varsinaisesti kauhuparodiaa, vaan enemmäkin tuollaisten slasher-leffojen parodiointia. Toki myös Wes Cravenin leffoista sen Elm Street -sarjan seitsemännen leffan voi laskea tähän kategoriaan, tuossahan rikotaan ns. neljäs seinä aika nätisti ja vedetään pöntöstä alas kaikki aiemmat tapahtumat, ainakin tavallaan.