Suomessa kukaan ei ole kävellyt Pekka Pohjolan yli.
Avoimen kv-sarjan kärkipäästä tulee kaikissa yhteyksissä huomioida ainakin Jaco Pastorius, Stanley Clarke, Greg Lake, Tony Levin, Geddy Lee, Jack Bruce, Scott Thunes, Stu Hamm, Trevor Gunn ja Anthony Jackson.
Propsit vielä Chris Squirelle (muriseva Yes-basso), Bootsy Collinsille (ilmiö mieheksi) Dave LaRuelle, Dave Peggille ja Les Claypoolille. Lisäksi mm. Cliff Burton, John Paul Jones ja Flea ovat/ovat olleet genreissään erinomaisen päteviä kavereita, mutta saavat basisteina osakseen ylimääräistäkin hohtoa soittamalla massojen suosikkiyhtyeissä. Hypen voima näkyi 70-luvulla myös Jack Brucen kohdalla. Mies voitti mm. Soundin vuoden basisti -äänestyksiä niinäkin vuosina kun ei bassoon juuri tarttunutkaan.
Paul McCartneyn tai Lemmyn nimeäminen parhaaksi basistiksi osoittaa, no, en viitsi kirjoittaa tähän. Toki Sir tullaan mainitsemaan populaarimusiikkia koskevassa aapistason historiankirjoituksessa niin kauan kuin ihmissukua riittää, mutta tuskinpa sentään bassonsoiton ansiosta.