Täytyy kompata ketjunavaajaa ja todeta, että hiljaisuudesta nautin minäkin. Se on uskomatonta, miten korva ja mieli lepää hiljaisuuden hallitessa lempeällä otteellaan ympäristöä. Sitten vastakohtana edelliseen, niin suun saa maireaan hymyyn ääni mikä lähtee siitä, kun koirat syötyään kolistelevat tyhjentyneitä ruokakuppejaan. Se on jotenkin niin intensiivistä ja elämäniloa ruokkivaa, kun kuulee kuinka innokkaana ja tarmoa puhkuen nuolevat viimeisetkin ruuan rippeet kuppiensa pohjista. Ja voin sanoa rakkaat lukijat, että se on yllättävän kova ääni mikä noista kullatuista kupeista lähtee kun pyörivät pitkin lattiaa. Kolmas ääni minkä haluan tähän hätään mainita on se ääni mikä kuuluu kun yösähkö menee päälle. Se on merkki siitä, että voi laittaa valot päälle ja sammuttaa otsalampun.