kait tästä tulee sellainen lähes orgasminen fyysinen kokemus mut ääneltä lähestyy varmaan jotain ihan perus ummetuksen laukeamista.
kait tästä tulee sellainen lähes orgasminen fyysinen kokemus mut ääneltä lähestyy varmaan jotain ihan perus ummetuksen laukeamista.Ranteenvahvuisen ulostejöötin mennessään päästämä ”pakoääni”, kun paskan panttaamista on jatkunut viidettä päivää.
Tekisi mieleni sanoa jotain tästä nimimerkki Axlista, mutta en taida kehdata.Se kun Axl Rose kiljaisee 'fuck' kesken kappaleen. Upea ääni. Anna palaa Axl, kilju!
Tiesitkös muuten, että Mick Mars on oikeasti Robert Alan Deal?Hieno ääni on myös kappaleen "Shout at the Devil" käynnistymisääni, jossa Mick Marsin kitara lähtee raikumaan. Aivan 5/5.
More cowbell!Lehmänkello Don't Fear the Reaperissä (tosin siinä pitäisi olla sitä enemmän) tai Peter von Bagh-vainaa juttelemassa jostain elokuvasta
Tekisi mieleni sanoa jotain tästä nimimerkki Axlista, mutta en taida kehdata.
Sanon kuitenkin jotain. Axl teki Chinese Democracya kymmenen vuotta. Rahaa paloi miljoonia dollareita.
Black Sabbathin ensimmäinen levy tehtiin kahdessa päivässä. Maksoi 600 puntaa.
Kumpi on parempi levy? Mihin kannatti sijoittaa rahat? Kumpaa joku kuuntelee vielä vuonna 2070?
Mötley Crüen debyyttilevy Too Fast for Love äänitettiin kuuleman mukaan kolmessa päivässä. Nopeaa toimintaa Sabbathin ja Crüen miehiltä uransa alkuvaiheessa.
Alice Cooper. Gene Simmons. Kauko Röyhkä. Fish. Frederik. Dr. John.Tästä saa aina hauskoja tietokilpailukysymyksiä. Kuka on Vincent Furnier? Entäs Chaim Witz? Keitä ovat Jukka-Pekka Välimaa, Derek William Dick, Ilkka Sysimetsä tai Malcolm Rebennack?
Vaimon pieru. Siitä tiedän, että enkelikin on inhimillinen.
Appetite oli ihan OK rokkilevy. Luin lehdistä ennakkohypetyksiä, että nyt tulee uusi rokkibändi joka on kovempi kuin Stones ja Pistols yhteensä. Ostin sitten sen tuoreeltaan vinyylinä, sillä sensuroidulla kannella (harmi ettei ole tallella enää, nyt siitä voisi muutaman kympin saada...) Kouluarvosanana antaisin seiska puolen. On asennetta, on kaikki kliseet opeteltu ja käytössä mutta ikimuistoista sävellysmateriaalia kuitenkin aika hintsusti.Suunnilleen jokainen debyyttilevy on tehty pienellä budjetilla. En tiedä, kannattaako sellaista verrata tuollaisiin myöhempiin tuotoksiin.
Chinese Democracyn tekoprosessi oli naurettava, mutta jos kuunnellaan itse levyä ja unohdetaan kaikki muu, ei se ole mielestäni niin huono kuin väitetään. Minusta sillä on hyvääkin tavaraa.
Appetite oli ihan OK rokkilevy. Luin lehdistä ennakkohypetyksiä, että nyt tulee uusi rokkibändi joka on kovempi kuin Stones ja Pistols yhteensä. Ostin sitten sen tuoreeltaan vinyylinä, sillä sensuroidulla kannella (harmi ettei ole tallella enää, nyt siitä voisi muutaman kympin saada...) Kouluarvosanana antaisin seiska puolen. On asennetta, on kaikki kliseet opeteltu ja käytössä mutta ikimuistoista sävellysmateriaalia kuitenkin aika hintsusti.
Sitten tuli ne Illusion-järkäleet. Niitä minun ei tarvinnut ostaa koska pikkusisko osti ne. Kuuntelin pari-kolme kertaa läpi ja äänitin itselleni kappaleet joista tykkäsin. Niitä oli laskentatavasta riippuen kolme tai neljä. 14 Years, Dust’n’Bones, Locomotiven jälkimmäinen puolisko ja Estrangedista se osuus, jossa nimimerkki Slash lunastaa taivasosuutensa, eli se kuolematon kitaramelodia. Silloin sokea kana todella löysi jyvän.
Chinese Democracy puolestaan... Kun se ilmestyi, lainasin kirjastosta sen ja pyöräytin pari kertaa läpi. Yrittämällä yritin löytää siitä paskakasasta edes jotain hyvää. En löytänyt. Ennemmin kuuntelen vaikka Scorpionsin ja Aerosmithin balladikokoelmat kuin sitä.
En minä vihaa sitä levyä. Vihahan on oikeastaan aktiivisuuteen kannustava tunne. Jos jotain oikeasti vihaa, se syö energiaa. En minä ainakaan halua tuhlata energiaa tuollaisen jätesäkin vihaamiseen, mieluiten unohdan koko tuotoksen olemassaolon tykkänään.On sillä levyllä paskaa, mutta on sillä tosi hyviäkin biisejä. Ne tuossa yllä. Tämä tuntuu unohtuvan monilta siinä silmittömässä Chinese Democracy -vihassa. Jos nuo yllä mainitut neljä olisivat originaalikokoonpanon biisejä, kukaan ei sanoisi poikkipuolista sanaa.
More cowbell!
Näin ja pakko vielä kehua tota Leslie Westin hienoa kitaran soittotatsia/soundia. Ei mitään kikkailua vaan selkeää, tyylikästä, sielukasta meininkiä ja hienolla soundilla. Theme For an Imaginary Western - soolo on vieläkin suklaata korville...Mountainin Mississippi Queen on kappale, johon tämä populaarimusiikin historiassa sopii kuin vodka Egorin käteen Murmanskissa. Leslie sen ymmärti jo -69.
Kannattaa hankkia Leslie Westin soololevy nimeltään Mountain, vuodelta 69. Jo siinä on kaikki. Myöhemmät on olennaisen jalostamista. Loistava miekkonen, sähkökitaran Pavarotti. Eikä pelkästään vyötärön paksuudella mitaten.
Kyseinen kappale on kyllä hienoimpia tekeleitä modernin populaarimusiikin historiassa. Siinä Jack Bruce ja vakisanoittajansa Pete Brown saivat tikat komeasti taulun keskelle. Brucen Songs for a Tailor -levyn oma tulkinta on oikein hyvä, mutta varsinkin Pappalardin aikainen Mountain sai kappaleen todella lentoon, juurikin Felixin laulamana.Näin ja pakko vielä kehua tota Leslie Westin hienoa kitaran soittotatsia/soundia. Ei mitään kikkailua vaan selkeää, tyylikästä, sielukasta meininkiä ja hienolla soundilla. Theme For an Imaginary Western - soolo on vieläkin suklaata korville...
Kannattaa hankkia Leslie Westin soololevy nimeltään Mountain, vuodelta 69. Jo siinä on kaikki. Myöhemmät on olennaisen jalostamista. Loistava miekkonen, sähkökitaran Pavarotti. Eikä pelkästään vyötärön paksuudella mitaten.
Kyseinen kappale on kyllä hienoimpia tekeleitä modernin populaarimusiikin historiassa. Siinä Jack Bruce ja vakisanoittajansa Pete Brown saivat tikat komeasti taulun keskelle. Brucen Songs for a Tailor -levyn oma tulkinta on oikein hyvä, mutta varsinkin Pappalardin aikainen Mountain sai kappaleen todella lentoon, juurikin Felixin laulamana.
Ei se ole mielipide, se on fakta. Kuuntele nyt se jos et usko. Mielikuvituksettomia sävellyksiä, paskoja sanoituksia, tylsä ja mitäänsanomaton, ajan henkeä epätoivoisesti tavoitteleva soundimaailma... Jos joku veisi tuon demona levy-yhtiöön ja kysyisi, että irtoaako tällä sopimus, niin nauraisivat ulos. Ainoa syy, miksi tuo edes julkaistiin, on bändin nimi. Ja kymmenen vuotta sekä älytön määrä dollareita upposi tuohon paskaan..."Chinese Democracy on paska" lienee laiskinta ajattelua mitä tulee populaarimusiikkiin. Apinakin oppii moisen "mielipiteen". Ääliöt.
itse mieluummin kuuntelen vaikka Kiinan puolueen demokraattista linjausta uudenvuoden puheessa...vaikka melkoista huttua molemmat"Chinese Democracy on paska" lienee laiskinta ajattelua mitä tulee populaarimusiikkiin. Apinakin oppii moisen "mielipiteen". Ääliöt.