Paralympialaiset ja vammaisurheilun arvostus

  • 11 421
  • 74

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Suomen joukkue Ateenan Paralympialaisissa on saanut hyvää julkisuutta mediassa. Vajaan kymmenen mitalin pottia on kiitelty, ja yleisönosastot ovat täyttyneet onnitteluista ja urheilijoiden suorituksia on vertailtu varsinaisen olympiajoukkueen suorituksiin. Kaikki on siis hyvin.

Pitäisikö kuitenkin mennä asian ytimeen. Suomen mitalisaldo on laskemassa. Soulista tuli 50 mitalia, Barcelonasta 25, Atlantasta 13 ja Sydneystä 10. Nyt siis takapakkia näyttää tulevan vain mitalin tai kahden verran, eli kovassa kilpailussa saavutus on ok. Kuitenkin Suomi on paralympialaisissa yhtä paljon jäljessä Ruotsia ja Tanskaa kuin olympialaissakin. Ruotsi kurkottaa 30 mitaliin, Tanska hakee 20. Tilanne ei siis ole olympiajoukkueeseen suhteutettuna erilainen. Suomi on jäljessä naapureitaan.

Avaukseni on hieman negatiivissävytteinen, mutta haluan vain tuoda tosiasioita esiin. Ei kai vammaisurheilun arvostuksen nousu voi perustua sille perustalle, että asioista vaiettaisiin, tai totuutta muunneltaisiin. Samalla herää joukko kysymyksiä. Kun kerran tukea halutaan ja sitä saadaan, onko oikein vaatia myös jotain. Inhimilliseltä kannalta se on vaikeaa, kenellä terveellä ihmisellä olisi pokkaa kritisoida julkisesti vammaisurheilijaa vaikkapa sisuttomuudesta. Se olisi sosiaalinen itsemurha.

Mikä siis ohjenuoraksi. Pitääkö vammaisurheilijoiden päitä silitellä, vai otetaanko heidät mukaan raakaan huippu-urheilun maailmaan? Voidaanko silloin olla tyytväisiä siihen, että paralympiajoukkueemme on oikeasti muutaman yksittäisen urheilijan varassa. Halutaanko edes jotain muuta?

Tästä asiasta on vaiettu. Tuskin mikään media edes harkitsee pelinavausta.

Ja lopuksi, Leo-Pekka Tähti on osoitus siitä, että vammaisurheilija todellakin on arvonsa ansainnut. Mielestäni Tähden tulisi olla kärkikymmenikössä tai sen tuntumassa vuoden urheilija-äänestyksessä.
 
Viimeksi muokattu:

krobbe

Jäsen
Viestin lähetti hannes_ko
Ja lopuksi, Leo-Pekka Tähti on osoitus siitä, että vammaisurheilija todellakin on arvonsa ansainnut. Mielestäni Tähden tulisi olla kärkikymmenikössä tai sen tuntumassa vuoden urheilija-äänestyksessä.

Vammaisurheilijoiden arvostus on aivan liian nihkeää niin urheilua seuraavan kansanosan kuin mediankin taholta. Syitä jos lähtee hakemaan niin ehkä yksi on sama "vetäytyminen", jota näkee päivittäin kun ihmiset kohtaavat vammaisen. Katse saappaankärkiin ja äkkiä pois "kummajaisen" läheisyydestä.

Sitä en tiedä kuinka suuressa mittakaavassa vammaisurheilua harrastetaan muualla kuin Suomessa, mutta kyllä jo osanotto-oikeuden ansaitseminen olympiakisoihin, saatikka niissä menestyminen on melkoinen suoritus.

Mielestäni Tähti tulisi ilman muuta valita vuoden urheilijaksi, kaksi kultaa olympialaisissa on todella mahtava suoritus. Äkkiseltään ei tule mieleen yhtäkään urheilutekoa maassamme tältä vuodelta joka yltäisi lähellekään Tähden loistavaa suoritusta Ateenassa.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Johan nämä paralymppiallaiset on todettu ihan verta raastavan koviksi kisoiksi. Esimerkkeinä tästä monet vammaisurheilijoitten kärähtämiset dopingista.

Tämän "alan " kisoilta vie kuitenkin kovasti pohjaa pois esim. se, että jokin joukkuelajeihin osallistunut maajoukkue hylätään sen takia, että joukkueessa ei ole mukana yhtäkään oikeasti vammaista urheilijaa. Mikäs vammaislaji tässä olikaan kyseessä - tällaisessa tapauksessa huijjaus kun ei näy veri- eikä virtsatesteissä...
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Espanjan kehitysvammaisten koripallojoukkueessa ei pelannut yhtään kehitysvammaista.

Niin, tekeekö pelkkä vamma tai vammautuminen ihmisestä sankarin? Minä en ainakaan osaa suhtautua vammaisiin luonnollisesti. Onko varottava poikkipuolista sanaa, vai voiko olla normaalisti. Ainakin tuo ylipositiivinen suhtautuminen suorituksiin viittaa siihen, että erityiskohtelua on kuitenkin annettava, enkä pane sitä pahakseni. Mutta jos tasa-arvoa haetaan niin silloinhan suorituksia on mitattava suorituksina.
 

krobbe

Jäsen
Viestin lähetti hannes_ko
Ainakin tuo ylipositiivinen suhtautuminen suorituksiin viittaa siihen, että erityiskohtelua on kuitenkin annettava, enkä pane sitä pahakseni. Mutta jos tasa-arvoa haetaan niin silloinhan suorituksia on mitattava suorituksina.

Eli kun Lasse Viren voittaa kultaa saa riemuita ihan sikana kyyneleet silmissä ja ylistää Myrskylän maanläheisen menon mestarin seitsemänteen taivaaseen. Se on luonnollinen ja hyväksyttävä toimintamalli.

Kun taas kädetön tai jalaton nappaa samanarvoisen mitalin, pitäisi hillitysti analysoida ennen vaisuja alpoja tekeekö sen säälistä vai arvostuksena loistavasta suorituksesta?

No näinhän ne asiat todellakin taitavat mennä.

Se ero toki on terveen ja vammaisen urheilijan arvostuksessa, että terve alakanttiin menestynyt urheilija saa lähes poikkeusketta ivaa ja rapaa niskaansa kun taas vammainen menestymätön urheilija ei moista joudu kestämään, miksiköhän? Vammaiselle kuuluu aivan samat peukalon alaskäännöt kuin terveellekin epäonnistuneen suorituksen jälkeen, kyllä he sen kestävät.
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Viestin lähetti krobbe
Eli kun Lasse Viren voittaa kultaa saa riemuita ihan sikana kyyneleet silmissä ja ylistää Myrskylän maanläheisen menon mestarin seitsemänteen taivaaseen. Se on luonnollinen ja hyväksyttävä toimintamalli.

Kun taas kädetön tai jalaton nappaa samanarvoisen mitalin, pitäisi hillitysti analysoida ennen vaisuja alpoja tekeekö sen säälistä vai arvostuksena loistavasta suorituksesta?

No näinhän ne asiat todellakin taitavat mennä.

Se ero toki on terveen ja vammaisen urheilijan arvostuksessa, että terve alakanttiin menestynyt urheilija saa lähes poikkeusketta ivaa ja rapaa niskaansa kun taas vammainen menestymätön urheilija ei moista joudu kestämään, miksiköhän? Vammaiselle kuuluu aivan samat peukalon alaskäännöt kuin terveellekin epäonnistuneen suorituksen jälkeen, kyllä he sen kestävät.

Tuossa alempana pääset asian ytimeen, sitä juuri haen. Eli kritiikkiä saa antaa, joten onkin sanottava, että kisat eivät ole menneet mitenkään erityisen hyvin, ok suorituksia lähinnä.

Alkua en oikein tajua. Minulle elämäni kovin urheilujuttu on ollut Samuli Vasalan pistesija 1998 EM-kisoissa. Eli tunteella mennään. Ja saa arvostaa ja iloita ja hyppiä ja pomppia. Mutta, mutta.

Et kai voi väittää, että taso on sama kuin terveiden parissa. Eikö esimerkiksi Iranin menestys pitkälti perustu sille, että sota Irakia vastaan vammautti terveitä miehiä, joille oli keksittävä tekemistä (istumaletopallossa Iran ollut älyttömän kova.). Sen päälle on sitten tullut hyvä paralympiakulttuuri. Myös erilaiset voimasuhdeheilahtelut viittaavat vammaisurheilun amatöörimäisyyteen. Olen huomannut Meksikon menestyvän yleisurheilussa, erityisesti heitoissa. Terveiden yleisurheilussa maalla ei ole tietotaitoa näissä lajeissa, joten kyse on ilmeisesti satsauksesta vammaisurheiluun. Näin heikohko urheilumaa on tässä huipulla.

edit: Siis sota periaattessa parantaa ainakin kohtuullisen rikkaan maan "paralympiaurheilijapankkia".

Tähden voitto vuoden urheilijakisassa ei varmaan olisi väärin, mutta eiköhän aika monen mitalin arvo paralympialaissa ole sama kuin vaikkapa Worl Games-lajeissa saavutettu menestys. Loistava suoritus, mutta onko hekutuksen arvoinen.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Viestin lähetti krobbe
Kun taas kädetön tai jalaton nappaa samanarvoisen mitalin
Kun nyt puhutaan näistä samanarvoisista mitaleista, niin tahtoisin sanoa että minun mielestäni se on ainakin ihan tosi väärin että joku 100 metrin juoksija saa samanlaisen mitalin kuin maratoonati vaikka se maratoonari on joutunut juoksemaan 420 kertaa pidemmän matkan!
 

krobbe

Jäsen
Viestin lähetti hannes_ko

Tähden voitto vuoden urheilijakisassa ei varmaan olisi väärin, mutta eiköhän aika monen mitalin arvo paralympialaissa ole sama kuin vaikkapa Worl Games-lajeissa saavutettu menestys. Loistava suoritus, mutta onko hekutuksen arvoinen.

Onko hehkutuksen arvoinen, tottakai on! Mitätön suoritus? Ei ole, vai pitäisikö todeta Tähden suorituksesta; no mitäpä tuo nyt oli, voitti vain muutaman invalidin.

En tosiaan tiedä laajuutta millä näihin kisoihin osallistutaan. No oli kuinka oli, tuskin kukaan on kyseenalaistanut Kolehmaisen, Nurmen ym. ym. lajin alkuaikojen menestyjien saavutuksia vain koska silloin touhu oli pelkkää amatöörien puuhastelua ja osallistujia oli melkoisen rajallinen määrä.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti krobbe

En tosiaan tiedä laajuutta millä näihin kisoihin osallistutaan.

Vuonna 2004 paralympialaiset ovat toiseksi suurin urheilutapahtuma maailmalla, vain olympialaiset on suurempi. Osallistujia paralympialaisissa on reilut 4000 - kyseessä ovat siis suurenluokan kisat numeroilla mitaten.

vlad.
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Viestin lähetti krobbe
Onko hehkutuksen arvoinen, tottakai on! Mitätön suoritus? Ei ole, vai pitäisikö todeta Tähden suorituksesta; no mitäpä tuo nyt oli, voitti vain muutaman invalidin.

En tosiaan tiedä laajuutta millä näihin kisoihin osallistutaan. No oli kuinka oli, tuskin kukaan on kyseenalaistanut Kolehmaisen, Nurmen ym. ym. lajin alkuaikojen menestyjien saavutuksia vain koska silloin touhu oli pelkkää amatöörien puuhastelua ja osallistujia oli melkoisen rajallinen määrä.

No eiköhän 1900-luvun alun suomalaisia arvostetakin nykyään enemmänkin pioneereina, kuin varsinaisesti ylivertaisina urheilijoina. Samalla tavoin voi tietysti arvostaa nykyisiä paralympiaurheilijoita.

Jani Kallunki käsittääkseni aloitti judon noin vuosi Sydneyn kisojen jälkeen, joissa kisoissa pelasi vielä maalipalloa. Judossa ei ole Suomessa paralympiaperinteitä, mutta urheilullinen kaveri teki määrätietoisuudellaan itsestään mitalistin vajaassa olympiadissa. Merja Hanski taas on mitalisti hiihdossa, uinut aiemmin ja nyt kova likka pyöräilemään. Arvostettava suoritus, mutta paljastanee kuitenkin sen, että kilpailu ei ole aivan ylitsepääsemättömän kovaa.
 

Pata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Miten nämä paralympialaisissa menestyneet urheilijat ovat aiemmin menestyneet vuoden urheilija-äänestyksessä? Ainakaan kärkikymmenikköön ei ole tainnut koskaan olla asiaa?

Sen verran heikko urheiluvuosi tämä on Suomelle ollut, että jo ihan senkin ansiosta Leo-Pekka Tähti kivunnee tuossa äänestyksessä poikkeuksellisen korkealle, vaikka vaikea uskoa, että ihan kärkisijoja tavoittelisi. Urheilutoimittajathan ovat perinteisesti näissä asioissa varsin konservatiivista sakkia, joten ne perinteiset lajithan siellä joka tapauksessa taas jyllää. Ja lajiniilot vielä omalta osaltaan "vääristävät" tuloksia. Aika moni niilo saattaakin taas vedellä nimiä vanhasta muistista, ja jopa sillä periaatteella, ettei vammaisurheilija listalle edes kuulu.

Mutta sen pitäisi olla sanomattakin selvää, että Leo-Pekka Tähti kruunataan ainakin kotikaupunkinsa vuoden urheilijaksi. Asenteen puolesta hän on ehkä ollut Porin kovin urheilija jo aiemminkin, ja nyt sitten jo tuloksiltaankin omaa luokkaansa. Kun ikääkin on vain 21, niin eihän tämä tähän jää. Ja kelauksen lisäksi meriittilista tulee komistumaan myös rullatuolikoripallon puolelta.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Oma suhtautumiseni jakautuu kahtialle. Toisaalta ymmärrän, että vammaisuus voi synnyttää jostain lajista aivan uuden, kuten esim. pyörätuolikeihäänheitto. Onhan se nyt aika eri laji kuin vauhdin kanssa juostuna. Tuota voi kokeilla tuolista myös vammattomat ja siinähän ollaan käytännössä sitten kaikki kädelliset samalla viivalla. (Minusta lajin voisi hyväksyä vaikka varsinaisiin olympialaisiin, olisi Suomella edes yksi varma mitalilaji).

Sen sijaan nämä lajit, joissa jotenkin on vain jotenkin päälle liimattu "vammais"-tarra, vaikka laji sinänsä ei juuri eroa vammattomasta versiosta, ei meikäläistä hetkauta. Miksi helvatassa esim. pitäisi olla erikseen kuurojen jääkiekko (kyllä on) tai näkövammaisten kuulantyöntö (en tiedä onko)? Jos laji on vain kalpea kopio vammattomien versiosta, ei se jaksa kiinnostaa eikä saavutusten "ansio" nouse mielessäni korkealle, tuloksethan ovat yleensä heikompia kuin vammattomilla. Lisäksi tuntuu, että joissain vammaislajeissa kilpailijoiden vammat eivät suinkaan ole yhteismitallisia, vaan yhdellä on vaikeampi vamma kuin toisella (vaikkapa kehitysvammaisuuden asteet) ja tällöin myös suoritus on luonnollisesti erilainen. Tämä heikentää suoritusten arvoa.

Vammaisten parissa olen elänyt ja työskennellyt sen verran pitkään, että suhtautuminen on yhtä luonnollista kuin aamupalaan tai ulkona roimivaan vesisateeseen. Ei irtopisteitä säälin tai glooriankaan suuntaan.
 

polvipetteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Eilen tuli Urheiluruudussa haastattelu, jossa käytiin läpi kisojen menestystä. Harmi kun en katsonut ohjelmaa niin tarkoin, että olisin painanut haastateltavan nimen tai edes nimikkeen mieleeni, mutta mieleen jäi yksi kohta: suomalaisista kilpailijoista 75 % saavutti kesän parhaimman tuloksensa juuri näissä kisoissa. Mikähän mahtoi olla vastaava lukema ei-vammaisten osalta?
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Petkuhuiputusta

Minä en seuraa vammaisurheilua, enkä muutoinkaan lajeista taikka säännöistä omaa minkäänlaista tietoa, mutta sehän ei taas estä minua kommentoimasta tätäkään aihetta, tietenkään.

Sen verran olen kuitenkin telkkarista näitä eri lajeja unohtunut katselemaan, että olen ollut hyvin hämmästynyt muun muassa siitä kuinka alaraajahalvaantunut, perseellään lentopalloa läpsyttelevä vammainen, ponkaisee voiton ratkettua permannosta ylös kuin vieteri voittoa tuuletamaan ja villisti hypeksimään. Toki sanotaan, että voitot tekevät ihmeitä ja kasvattavat urheilijan itseluottamusta, mutta kyllä nämä ovat jo jeesus-luokan toipumisia.

Satunnaista katselijaa hämmästyttää myös se, kuinka ketterästi koripallosylissä toisiinsa törmäilevät pyörätuoliurheilijat kirmaavat pelin tuoksinnassa karanneen kulkupelinsä perään – jalan. Oudolta näyttää myös tulosliuskaa tavaileva sokea, joka välillä bongailee ylälehtereiltä tuttujaan heidän banderolleilleen tirskuen.

Sinänsä se on minulle aivan sama, vaikka siellä terveet perseellään pelailisivatkin. Se nyt vaan on niin epistä niitä oikeita halvaantuneita kohtaan, mikäli niitä nyt siellä kentillä ylipäätään on. Tuo liikkuminen, tasapaino ja voiman käyttöhän on ihan eri luokkaa toimivin jaloin kuin halvaantuneella, istualtaankin.

Ai niin, eipä nyt kuitenkaan tuomita ihan koko vammaisurheilua epärehtien terveitten temmellyskentiksi. Satuin nimittäin näkemään lyhyen puffin telkkarista pelistä, joka oli ilmeisesti kehitelty neliraajahalvaantuneille ja yhdelle, jolla jäsenet pelittää. Siinä lajissa oli halvaantuneet hilottu permannolle pötkölleen erilaisiin sommitelmiin. Näiden ihmiskilpien oli ilmeisesti tarkoitus kehoillaan estää tätä vastustajan heittäjää saamasta palloa käsipallomaalin kokoiseen pömpeliin. Harvoinpa vaan makuusijoiltaan onnistuivat. Yleensä pallo vieri säälittävästi sätkyttelevien urheilijoiden yli byyriin. Jotenkin minulle jäi tuosta lajista sellainen tutina, ettei siinä ollut ketään terveen papereilla mukana. Tiedä häntä?

Juohtuipa vaan mieleeni.
 

redruM

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki lahtelaiset
Ihan hyvä pointti. Yleisönosastoilta ym. on taas saanut lukea, miten paralympialaisia ei arvosteta mediassa jne. Mutta toisaalta sitten tuo mediahuomio toisikin mukanaan myös sen julkisuuden toisen puolen, eli jos ei menestystä tule, niin se myuös sanotaan, ja syitä selvitellään.
 

Crapbag

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, NY Rangers, Southampton, Fc Jazz, A's..
Ratakelaus

Puolustellaan nyt meidän Porin-poikaa hieman. Leo-Pekka Tähden lajissa ei ainakaan mitään epäselvyyksiä pitäisi olla. Kaikilla on terveet kädet, kun taas jalat eivät ei toimi normaalisti.
Ratakelauksen suoritus tehdään siis vahvoilla käsillä. Hauskaa olisi nähdä, kuinka "normaali" ihminen pärjäisi tässä menossa mukana, kun vastassa olisi ikänsä pyörätuolissa istuneet kaverit. Tuskinpa pärjäisi, sillä pyörätuolilla liikkuneet/urheilevat ovat melko atleettisia yläkropastaan, josta osoituksena esim. leuanveto jota nämä kaverit pystyvät lähes rajattomasti tekemään(tosin alaruumis on tavallista kevyempi).

Myös ajat ovat kovia. Tuskin keskiverto Jatkoaikalainen pääsee satasta puhtaasti juoksemalla alle 14 sekunnin?
 

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Lyhyesti vastattuna arvostan vammaisurheilijoita, mutta en ole vammaisurheilusta kiinnostunut.
 

Vakio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Man City
Viestin lähetti polvipetteri
Eilen tuli Urheiluruudussa haastattelu, jossa käytiin läpi kisojen menestystä. Harmi kun en katsonut ohjelmaa niin tarkoin, että olisin painanut haastateltavan nimen tai edes nimikkeen mieleeni, mutta mieleen jäi yksi kohta: suomalaisista kilpailijoista 75 % saavutti kesän parhaimman tuloksensa juuri näissä kisoissa. Mikähän mahtoi olla vastaava lukema ei-vammaisten osalta?

Tietämättä vammaisurheilusta juuri mitään on kysyttävä, kuinka paljon kilpailuja ylipäätään järjestetään. Kenties yhdet tai kahdet ennen kisoja? Silloin on aika todennäköistä, että paras suoritus osuu sinne mihin kunto on ajoitettukin, eli paralympialaisiin.

Selvähän se on, että Suomi ei enää menesty yhtä hyvin kuin ennen, koska vammaisurheilun arvostus on noussut muualla maailmassa. Kilpailu on siis koventunut. Siihen nähden on hyvä suoritus päästä noinkin lähelle Sydneyn mitalimäärää.

Itse en oikein tiedä, miten vammaisurheiluun pitäisi suhtautua. Arvostan tietysti myös vammaisurheilijoita, mutta toisaalta lajien seuraaminen ei juurikaan kiinnosta.
 
Suosikkijoukkue
TPS
Re: Petkuhuiputusta

Viestin lähetti Rööri



Ai niin, eipä nyt kuitenkaan tuomita ihan koko vammaisurheilua epärehtien terveitten temmellyskentiksi. Satuin nimittäin näkemään lyhyen puffin telkkarista pelistä, joka oli ilmeisesti kehitelty neliraajahalvaantuneille ja yhdelle, jolla jäsenet pelittää. Siinä lajissa oli halvaantuneet hilottu permannolle pötkölleen erilaisiin sommitelmiin. Näiden ihmiskilpien oli ilmeisesti tarkoitus kehoillaan estää tätä vastustajan heittäjää saamasta palloa käsipallomaalin kokoiseen pömpeliin. Harvoinpa vaan makuusijoiltaan onnistuivat. Yleensä pallo vieri säälittävästi sätkyttelevien urheilijoiden yli byyriin. Jotenkin minulle jäi tuosta lajista sellainen tutina, ettei siinä ollut ketään terveen papereilla mukana. Tiedä häntä?


Heh heh, olipa aika hauska kuvaus SOKEITTEN maalipallosta. Laji on mahdollinen täysin sokeille ja "vähemmän sokeille", koska lajissa käytetään laseja, jotka estävät näkyvyyden kokonaan. Pallon sisällä on tiuku, joten äänen perusteella sitä palloa sitten yritetään torjua lattialla maaten ja sätkytellen. Maali tosin on huomattavasti leveämpi kuin käsipallomaali.
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Viestin lähetti hannes_ko
Ruotsi kurkottaa 30 mitaliin, Tanska hakee 20.

Näistä luvuista jäätiin, Ruotsi hyytyi muistaakseni 21 mitaliin ja Tanskassa juotiin mitalikahvit 15 kertaa.
 

VH87

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Eikös L-P Tähdellä ole joku selkäydinvamma tjsp? Mitä tämä siis käytännössä tarkoittaa? Onko hän halvaantunut, vai aiheuttaisiko tiettyjen lihasten ja ruumiinosien liikuttaminen halvauksen? Valaiskaa nyt tyhmää...
 

Boris

Jäsen
Suosikkijoukkue
LiigaEura
Leo-Pekka Tähti ei sitten kelvannut edes ehdolle Satakunnan parasta yleisurheilijaa valittaessa, kun toiminta ei ole Satakunnan Yleisurheilu ry:n alaista. Eli titteli mennee nyt sitten Nivalan Sheriffille.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Viestin lähetti Boris
Leo-Pekka Tähti ei sitten kelvannut edes ehdolle Satakunnan parasta yleisurheilijaa valittaessa, kun toiminta ei ole Satakunnan Yleisurheilu ry:n alaista. Eli titteli mennee nyt sitten Nivalan Sheriffille.

YLE:n Aamu-Teeveeseen hän sentään kelpasi tänä aamuna.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti VH87
Eikös L-P Tähdellä ole joku selkäydinvamma tjsp? Mitä tämä siis käytännössä tarkoittaa? Onko hän halvaantunut, vai aiheuttaisiko tiettyjen lihasten ja ruumiinosien liikuttaminen halvauksen? Valaiskaa nyt tyhmää...

Selkäydinvamma tarkoittaa sitä, että "käskyt" eivät välity alas asti. L-P Tähdellä löytyy ylävartaloon asti, mutta esim. M. Launonen joutuu antaa sitoa pingismailan idealsiteellä käteensä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös