Aleksander, Sebastian ja konnari riitelevät salonkivaunun oven lähettyvillä yhä siitä miksei heille enää tarjoilla pippuripihvejä, vaikka matkaliput on kunnossa. Konnari selittää kuudettatoista kertaa että te perkeleen kekkulit lennätte täältä seuraavalla asemalla ulos jos ette tee lisää pisteitä, siksi teille ei aleta mitään pihvejä paistelemaan ennen kun on vähän varaa vetää kiikaripelejäkin ja silti matkustusoikeus säästyy. Aleksander ja Sebastian huutavat päälle että kyllä mä niitä pisteitä teen, aina oon saatana tehnyt, kultakortit ja kaikki meillä on. Yhtäkkiä Mikko nousee pöydästä, huutaa ”HOKKUS SAATANA POKKUS” ja heittää junavaunuun savupommin.
Konnari, Aleksander ja Sebastian köhivät savua ulos keuhkoistaan, ja huutavat yskänpuuskien seasta Mikolle että mikä vittu sua vaivaa. Kun savu viimein hälvenee, Mikko seisoo pöytänsä ääressä kädet lanteilla, mutta mitä helvettiä - Mikon Colorado-paita on lentänyt roskikseen, ja hänellä on yllään tuliterä Carolinan paita. ”MITÄ VITTUA! SANO ETTÄ TÄÄ EI OO MIKÄÄN PASKA VITSI!!!” Sebastian huutaa suu hämmästyksestä ammollaan. ”Tää ei todellakaan oo mikään vitsi. NYT VITTU HOMMATAAN SULLEKIN SE SORMUS!” Mikko karjuu naama irveessä, ja hakkaa nyrkillä pöytää niin että aterimet ja lautaset kilisee ja lentelee lattioille. Sebastian kirkuu ja pomppii tasajalkaa naama karrikivenä, ja juoksee halaamaan Mikkoa. Mikko käy repimässä Aleksanderin hattuhyllylle ryttäämän metallipökäleen irti ja antaa sen Sebastianille, ”Tossa, treenaas jo vähän mille tän nostelu tuntuu”, Mikko sanoo, ja yhdessä pojat nostelevat vuorotellen Aleksanderin metallipömpylää mielenvikaisesti kiljuen ja karjuen.
Aleksander rypistää otsaansa, vääntää suun mutruun ja laittaa kädet puuskaan ja leuan rintaan, mumisee että tää on ihan eppää, ja menee nurkkaan murjottamaan. Konnari menee silti säälimättömästi selventämään Aleksanderille että sä oot ihan just lähössä täältä vittuun, mutta Sebastianin hän antaa tämän käänteen jälkeen olla, tietäen että tuosta voi lähteä nyt Sebastianinkin numerot aivan ihme liitoon.
Konnari, Aleksander ja Sebastian köhivät savua ulos keuhkoistaan, ja huutavat yskänpuuskien seasta Mikolle että mikä vittu sua vaivaa. Kun savu viimein hälvenee, Mikko seisoo pöytänsä ääressä kädet lanteilla, mutta mitä helvettiä - Mikon Colorado-paita on lentänyt roskikseen, ja hänellä on yllään tuliterä Carolinan paita. ”MITÄ VITTUA! SANO ETTÄ TÄÄ EI OO MIKÄÄN PASKA VITSI!!!” Sebastian huutaa suu hämmästyksestä ammollaan. ”Tää ei todellakaan oo mikään vitsi. NYT VITTU HOMMATAAN SULLEKIN SE SORMUS!” Mikko karjuu naama irveessä, ja hakkaa nyrkillä pöytää niin että aterimet ja lautaset kilisee ja lentelee lattioille. Sebastian kirkuu ja pomppii tasajalkaa naama karrikivenä, ja juoksee halaamaan Mikkoa. Mikko käy repimässä Aleksanderin hattuhyllylle ryttäämän metallipökäleen irti ja antaa sen Sebastianille, ”Tossa, treenaas jo vähän mille tän nostelu tuntuu”, Mikko sanoo, ja yhdessä pojat nostelevat vuorotellen Aleksanderin metallipömpylää mielenvikaisesti kiljuen ja karjuen.
Aleksander rypistää otsaansa, vääntää suun mutruun ja laittaa kädet puuskaan ja leuan rintaan, mumisee että tää on ihan eppää, ja menee nurkkaan murjottamaan. Konnari menee silti säälimättömästi selventämään Aleksanderille että sä oot ihan just lähössä täältä vittuun, mutta Sebastianin hän antaa tämän käänteen jälkeen olla, tietäen että tuosta voi lähteä nyt Sebastianinkin numerot aivan ihme liitoon.
