JiiTee kirjoitti:
JOS Tepsi tulee pelaamaan "aggressivista ja reagoivaa" (tai vaikka sitten buffalo-kiekkoa, ihan miten vaan) jääkiekkoa, niin pelin painopiste saataisiin tätä kautta pidettyä pääasiassa vastustajan kenttäpuoliskolla. Tätä kautta taas pyrittäisiin siihen, että TPS:n heiveröinen pakki/maalivahti -kalusto ei joutuisi niin suurelle koetukselle. Se on varmaa että TPS ei tule ensi kaudella voittamaan otteluita, mikäli peli pyörii jatkuvasti omassa päässä. Ei huono pelaajamateriaali tarkoita automaattisesti sitä, että peruuttelu olisi ainoa keino menestyä..
Niin, pelataanko vahvuuksien kautta vai heikkouksia peittämällä. Aktiivisesti ja suoraviivaisesti pelaava joukkue pystyy painamaan peliä vastustajan päätyyn, mutta se on myös hyvin petollinen pelitapa. Ensimmäisenä lähtökohtana on kotihalli jään koko. 2-1-2, 2-3 tai 1-1-3 tyyppinen karvaaminen on lähtökohdalla Turkuhallin kokoisella kentällä hyvin vaikeaa, tilaa ja aikaa on paljon enemmän karvattavalla pelaajalla. Suoriutuminen vaatisi todella hyvää luistelutaitoa, luistelunopeutta ja kuntoa. Aktiivinen karvauspeli myös vaatii hyvin paljon röhkeyttä, jota herramiesvalmentaja Hannu Virta ei osaa opettaa tai vaatia pelaajilta. Peruslähtökohta kuitenkin on, että vastustajanalueelta riistetty kiekko päätyy maaliin 70% suuremmalla todenäköisyydellä, kuin omalta alueelta lähtenyt hyökkäys.
Toisena lähtökohtana on reagointi. Pelaajan reagointi pelitilanteessa riippuu täydellisesti pelaajan pelinlukutaidosta, eli pelisilmästä. Hyvän karvaajan on osattava lukea ja ennakoida vastustajan peliä, pelkkä täysillä päälle asenne ei riitä, jos ylin karvaaja pelaa itsensä ulos ja reagoivien pelaajien sekä puolustuksen välit kasvavat liian isoksi. Aktiivisessa karvauksessa suurin riski, on toisen karvaajan ulosajaminen tilanteesta, tällöin edessä on hyvin nopeasti
4 vs 3 tai 3 vs 3 hyökkäys vastustajalle.
Kolmantena lähtökohtana on se pelaajamateriaali. Pelkkällä vauhdilla ei pärjää,
ellei joukkueen taktiikkana ole väsyttää vastustaja. Tosin taitavasti kiekkoa siirtävää joukkuetta vastaan on täysin turha ryntäillä ympäri kenttää, sillä kiekko liikkuu huomattavasti pelaajia nopeammin. Mitä aktiivisempi pelitapa, sitä korkeampi taitotaso ja ennen kaikkea pelisilmä. Tässä tapauksessa uudet pelaajat eivät ole lähelläkään Sm-liigatasoa ja viime kaudellakin joukkueessa pelanneilla kavereilla on suuria ongelmia sopeutua tälläiseen muutokseen.
Viimeisenä se Virta..... Ei se Hannun vika ole, että hän pitää tietyn tyypisestä valmennusfilosofiasta. Valitettavasti Hannulla ei ole ensi kaudella mitään voitettavaa, joko joukkue voittaa silloin tälllöin ja pelaa tylsää jääkiekkoa tai joukkue häviää ja yrittää pelata viihdyttävästi. Yksinkertaisella ja suoraviivaisella pelaamisella mielestäni Palloseuralla olisi paremmat mahdollisuudet menestyä. Ongelma vain on se, että joukkueen pelaajarakenne ei sovellu tämän tyyppiseen pelaamiseen. Toinen ongelma on se, ettei joukkueen valmentaja sovellu tälläiseen pelaamiseen.
Mutta molemmat soveltuvat johonkin ja sitä on nähty Espoossa ja Turussakin kuluneen kahden kauden aikana, sitä kutsutaan leikkisästi "Dementialinjaksi". jossa kaikki pelaajat ovat keskialueella ja pelaavat passivisesti.