Olen sanonut aiemminkin ja sanon taas, Larmi on mielestäni maalivahti joka on parhaimmillaan kun saa pelata rauhassa selkeänä ykkösvahtina. Eli ns. paineettomasti ilman huolta, että kukaan heti vie häneltä vastuuta pois. Niin hassulta kun se kuullostaakin, jotkut maalivahdit ovat parhaimmillaan kun ei ole kilpailuasetelmaa. Toisille se sopii, toiset saa siitä lisää energiaa kun on pakko onnistua. Mutta toisille ei sovi.Ja Larmi, ajoittaisista koheltamisistaan huolimatta, on sellainen voittava vahti. Ajoittain tuo temperamenttinen pelityyli vielä kostautuu juuri niinä aivopieruina, ajoittain vielä tulee ohipelejä. Siis sellaista nuoren vahdin epätasaisuutta. Mutta vastapainoksi ottaa sitten kasan hienoja koppeja.
Keväästä 2006 Jalonen sanoi samaa Wiikmanista, kun Wiikman aloitti välierät haparoiden ja Rämö pääsi maaliin. Sitten Rämö loukkaantui ja sitä seurasi kolme peräkkäistä Wiikmanin nollapeliä. Jalonen sanoi, että Rämön loukkaantuminen saattoi rauhoittaa Wiikmania. Samanlaisia veskareita on HPK:sta tutut Lassila, Metsola ja arvoisin myös, että Saros.