Aikalailla samat asiat pätee Islantiin. Ilman valtion tuke ei sielläkään olisi mitään tapahtunut. Maassa on esim. jalkapallohalleja 7. Täysikokoisia siis. Pieniä mini-kenttiä taisi olla yli 100, jne. Tämä maassa joka vastaa Pirkanmaata. Pirkanmaalla esim. vertailun vuoksi taitaa olla täysikokoisia fudishalleja 2.
Tämän väitteen muuten kumosi Gert Remmel aivan täysin viime em-kisojen aikana, ja vielä hyvin ymmärrettävillä argumenteilla. Esittelen ne seuraavaksi, siten miten muistan sen jutun Urheilulehdestä viime vuodelta.
- Aloitetaan siitä, että ne pelaajat, ketkä veivät Islannin viime em-kisoihin, ovat syntyneet keskimäärin vuosina 87-92.
- He ovat olleet teini-ikäisiä siis 2000-luvun alussa, ja tämähän on futispelaajille jo erittäin tärkeä ikä: lajissa käytännössä kukaan ei nouse huipulle tyhjistä sen jälkeen kun on täyttänyt jo vaikka 20v. Toisin sanoen, Islannin tämän hetkisen futismaajoukkueen "pohjatyö" on tehty joskus vuosina 2000-2005, tai mitä tuohon nyt haluaa itse arvioida.
-Sen jälkeen oli tarkka tieto siitä, milloin nuo 7 täysikokoista jalkapallohallia on rakennettu, ja se oli muistaakseni joskus 2010 tai sitä aikoja.
--> Therefore, Islannin tämän hetkisen futismaajoukkueen menestys ei ole millään tavalla täysikokoisten jalkapallohallien ansiota, sillä niiden rakentuessa maajoukkueen runko on ollut jo aikuisiällä ja todennäköisesti pelaamassa ammattilaisina jossakin muualla, kuin Islannin omassa sarjassa.
Onhan se siis tietysti Islannille aivan huippuhomma, että heillä on ns. puitteet kunnossa. Pojat, jotka ovat tällä hetkellä suurinpiirtein kymmenenvuotiaita, saavat huippuvalmennusta jo nuoresta pitäen ja saavat pelata futista 365 päivää vuodessa. Tämä ei kuitenkaan tule näkymään Islannin maajoukkueen menestyksessä vielä vähään aikaan.
Epäilen Islannin ja Slovenian tasoisten palloiluihmeiden tekijäksi jonkinlaista maan kansalaisten kulttuuria pallopelejä kohtaan. Pelataan kovia pelejä tosissaan jo nuoresta pitäen, synnytetään sisäistä kilpailutilannetta, uskalletaan esimerkiksi reenata täysillä jo teini-ikäisestä alkaen eikä suomalaisnuorille tyypillisesti "lukion ja intin jälkeen mä sitten tähtään huipulle, kun on aikaa". Suomalainen ajattelumalli varmaankin saa aikaan koulutetumpia ja sivistyneempiä yksilöitä, mutta raakoja huippu-urheilun ammattilaisia (ja ylipäätään ihmisiä jotka ovat urheilullisia, tässä voisi vetää tilaston siitä että mikä on esimerkiksi ylipainoisten osuus näissä maissa verraten sitä Suomeen) sitten vähän vähemmän. Tästähän on vissiin jo ihan faktaa, että ei nykyään yleisurheilevat nuoret yksinkertaisesti harjoittele yhtä paljon, kun vaikkapa menestysjuoksijat kuten Lasse Viren. Eli 2010-luvun menestymättömyys ei johdu pelkästään siitä, että muualla maailmalla ollaan menty eteenpäin, vaan myös siitä, että suomalaisten nykypäivän ajat eivät kestä vertailua menneisiin yleisurheilijoihin. Tästä minulla ei ole heittää numeraalista faktaa, mutta näin muistan lukeneeni.
