Jos lähdetään puhumaan palkkakatosta, pitäisi arvioida ensin sitä, miksi sellainen tarvittaisiin. Toisin sanoen, mitä sellaisia asioista pyrittäisiin hoitamaan palkkakaton avulla, joita ei voida hoitaa ilman palkkakattoa. Varmasti näyttää kornilta kirjoitettuna, mutta kaipaisin hieman perusteellisempaa pohdintaa asiasta.
Eräs lähtökohta on se, että kokonaispalkkakustannukset ovat liian suuria suhteessa seurojen tuloihin. Tähän löytyy ymmärtääkseni aika helppo lääke: tarjotaan palkkaa vähemmän ja katsotaan se, mitä sitten tapahtuu. Jos vaikka Jokerit laittasi X miljonaa euroa ehdottomaksi pelaajabudjetin katoksi, muutama kaveri jäisi kaudessa saapumatta tai siirtyisi Bluesin, HIFK:n, Kärppien tai TPS:n riveiheihin. Kyse onkin lyhyellä tähtäimella lähinnä näiden viiden seuran kilpavarustelusta, jossa mitataan se, kenellä on varaa maksaa eniten mahdollisimman monelle pelaajalle. Välillisesti tämän viisikon kilpavarustelu vaikuttaa tietysti kaikkiin muihinkin SM-liigassa maksettaviin palkkoihin.
Vaikka markkinataloudessa elämmekin, palkkakatto olisi helposti sovittavissa enemmän tai vähemmän virallisesti viisikon välillä. Jonkinlaisia keskusteluja asiasta on ymmärtääkseni käytykin, mutta vailla kummempaa menestystä. Kuten muussakin työnantajatoiminnassa, viisikko voisi sopia sen, että kukaan ei maksa A-luokan pelaajalle yli X euron ja B-luokan pelaajalle yli C-euron. Syytteitä kartellista tuskin edes nostettaisiin.
Mutta jo puhumisen palkkakatosta tekee ongelmalliseksi se, että siihen pitäisi saada pelaajat mukaan. Tällaisesta ei ole mitään merkkejä olemassa, ei minkäänlaisia. Pelaajien kannalta katsottuna kyse on siitä, että nytkin heille kuuluvia osuuksia siirtyy liian suuressa määrin muiden tahojen taskuun. Näitä muita ovat mm. valtio ja kunnat sekä jatkossa yhä enemmän seurojen omistajat ja muut taustavaikuttajat. Aivan sama tilanne on Atlantin toisella puolella. NHLPA:n kanta pelaajien palkkoihin on se, että kun kerran pelaajien työllä koko lystiä pidetään yllä ja taotaan voittoja joko suoranaisena rahana tai brändinä omistajille, sponsoreille ja televisioyhtiöille, kyllä pelaajillekin kuuluu siitä oikeutettu osansa. Hehän koko sirkuksenkin luovat.
Lisäksi kannattaa huomioida lähinaapuriemme (Ruotsi ja Venäjä) sekä muun Euroopan maksukyky. Palkkaerot SM-liigassa pelaavien ja monissa Venäjän seuroissa pelaavien pelaajien välillä ovat kasvussa - Venäjän eduksi. Sama pätee Ruotsiin, kuten kevään siirroista on hyvin voinut nähdä. Jos siis Suomeen saataisiin aikaan palkkakatto, se merkitsisi mitä ilmeisemmin yhä useamman huippupelaajan siirtymistä sinne, missä työstä maksettaisiin parempi korvaus. Työvoiman vapaa liikkuvuus on taas sellainen kysymys, että sitä ei kannata edes haaveilla estävänsä nykyistä enempää.
Niinpä sanoisin suoraan, että palkkakattoa ei voida onnistuneesti toteuttaa SM-liigassa ilman muun Euroopan, kuten Ruotsin, Sveitsin, Saksan ja tulevaisuudessa Venäjän myötävaikutusta. Sellaiseen en taas usko siitä yksinkertaisesta syystä, että näistä jokaisen maan taloudellinen potentiaali on Suomeen verrattuna aivan toista luokkaa. Jo pelkästään ruotsalaisseurojen budjetit ovat SM-liigaan verratuna 2-4 kertaiset.
Mutta jotain voidaan kuitenkin tehdä. Esimmäinen askel olisi SM-liigapelaajien palkkojen julkistaminen. Se olisi tärkeä signaali monessakin mielessä. Tähänkään ei ole toistaiseksi päästy. Vastustajia löytyy ennen kaikkea pelaajayhdistyksestä, mutta myös seuroista. Toinen askel sen realiteetin hyväksyminen, että Suomessa ei sijainti-, väestö- ja kielipohjansa vuoksi ole kuin korkeintaan yksi Nokia. Taloudelliset mahdollisuudet ovat siis hyvin rajatut jo Ruotsiinkin verrattuna.
Se mikä minua tässä harmittaa on SM-liigan tulevaisuuden visio. En yksinkertaisesti jaksa uskoa, että SM-liigan seurat kykenevät jatkossa kovin kauan kilpailemaan suurista eurooppalaismaista tulevia seuroja vastaan. Näiden seurojen tukena on mittavat ja kalliit yhteistyösopimukset suurten yritysten sekä sikäläisten medioiden kanssa. Jotta Suomessa voitaisiin nähdä edes hyviä, kotimaisia tähtiä, SM-liigaseurojen tulot olisi saatava vähintään Ruotsin nykytasolle. Eli vaikkapa Jokereiden budjetti pitäisi olla noin 18 miljoonaa euroa nykyisen 5 miljoonan euron sijasta jne. Onko tämä mahdollista Suomessa? Ei ole.
Niinpä SM-liigasta on tulossa yhä harvempien valmiiden tähtien näyttämö. Eräänlainen farmisarja, jossa pelaa nuoria lupauksia sekä muualle kelpaamattomia "vahvistuksia."
Eräs lähtökohta on se, että kokonaispalkkakustannukset ovat liian suuria suhteessa seurojen tuloihin. Tähän löytyy ymmärtääkseni aika helppo lääke: tarjotaan palkkaa vähemmän ja katsotaan se, mitä sitten tapahtuu. Jos vaikka Jokerit laittasi X miljonaa euroa ehdottomaksi pelaajabudjetin katoksi, muutama kaveri jäisi kaudessa saapumatta tai siirtyisi Bluesin, HIFK:n, Kärppien tai TPS:n riveiheihin. Kyse onkin lyhyellä tähtäimella lähinnä näiden viiden seuran kilpavarustelusta, jossa mitataan se, kenellä on varaa maksaa eniten mahdollisimman monelle pelaajalle. Välillisesti tämän viisikon kilpavarustelu vaikuttaa tietysti kaikkiin muihinkin SM-liigassa maksettaviin palkkoihin.
Vaikka markkinataloudessa elämmekin, palkkakatto olisi helposti sovittavissa enemmän tai vähemmän virallisesti viisikon välillä. Jonkinlaisia keskusteluja asiasta on ymmärtääkseni käytykin, mutta vailla kummempaa menestystä. Kuten muussakin työnantajatoiminnassa, viisikko voisi sopia sen, että kukaan ei maksa A-luokan pelaajalle yli X euron ja B-luokan pelaajalle yli C-euron. Syytteitä kartellista tuskin edes nostettaisiin.
Mutta jo puhumisen palkkakatosta tekee ongelmalliseksi se, että siihen pitäisi saada pelaajat mukaan. Tällaisesta ei ole mitään merkkejä olemassa, ei minkäänlaisia. Pelaajien kannalta katsottuna kyse on siitä, että nytkin heille kuuluvia osuuksia siirtyy liian suuressa määrin muiden tahojen taskuun. Näitä muita ovat mm. valtio ja kunnat sekä jatkossa yhä enemmän seurojen omistajat ja muut taustavaikuttajat. Aivan sama tilanne on Atlantin toisella puolella. NHLPA:n kanta pelaajien palkkoihin on se, että kun kerran pelaajien työllä koko lystiä pidetään yllä ja taotaan voittoja joko suoranaisena rahana tai brändinä omistajille, sponsoreille ja televisioyhtiöille, kyllä pelaajillekin kuuluu siitä oikeutettu osansa. Hehän koko sirkuksenkin luovat.
Lisäksi kannattaa huomioida lähinaapuriemme (Ruotsi ja Venäjä) sekä muun Euroopan maksukyky. Palkkaerot SM-liigassa pelaavien ja monissa Venäjän seuroissa pelaavien pelaajien välillä ovat kasvussa - Venäjän eduksi. Sama pätee Ruotsiin, kuten kevään siirroista on hyvin voinut nähdä. Jos siis Suomeen saataisiin aikaan palkkakatto, se merkitsisi mitä ilmeisemmin yhä useamman huippupelaajan siirtymistä sinne, missä työstä maksettaisiin parempi korvaus. Työvoiman vapaa liikkuvuus on taas sellainen kysymys, että sitä ei kannata edes haaveilla estävänsä nykyistä enempää.
Niinpä sanoisin suoraan, että palkkakattoa ei voida onnistuneesti toteuttaa SM-liigassa ilman muun Euroopan, kuten Ruotsin, Sveitsin, Saksan ja tulevaisuudessa Venäjän myötävaikutusta. Sellaiseen en taas usko siitä yksinkertaisesta syystä, että näistä jokaisen maan taloudellinen potentiaali on Suomeen verrattuna aivan toista luokkaa. Jo pelkästään ruotsalaisseurojen budjetit ovat SM-liigaan verratuna 2-4 kertaiset.
Mutta jotain voidaan kuitenkin tehdä. Esimmäinen askel olisi SM-liigapelaajien palkkojen julkistaminen. Se olisi tärkeä signaali monessakin mielessä. Tähänkään ei ole toistaiseksi päästy. Vastustajia löytyy ennen kaikkea pelaajayhdistyksestä, mutta myös seuroista. Toinen askel sen realiteetin hyväksyminen, että Suomessa ei sijainti-, väestö- ja kielipohjansa vuoksi ole kuin korkeintaan yksi Nokia. Taloudelliset mahdollisuudet ovat siis hyvin rajatut jo Ruotsiinkin verrattuna.
Se mikä minua tässä harmittaa on SM-liigan tulevaisuuden visio. En yksinkertaisesti jaksa uskoa, että SM-liigan seurat kykenevät jatkossa kovin kauan kilpailemaan suurista eurooppalaismaista tulevia seuroja vastaan. Näiden seurojen tukena on mittavat ja kalliit yhteistyösopimukset suurten yritysten sekä sikäläisten medioiden kanssa. Jotta Suomessa voitaisiin nähdä edes hyviä, kotimaisia tähtiä, SM-liigaseurojen tulot olisi saatava vähintään Ruotsin nykytasolle. Eli vaikkapa Jokereiden budjetti pitäisi olla noin 18 miljoonaa euroa nykyisen 5 miljoonan euron sijasta jne. Onko tämä mahdollista Suomessa? Ei ole.
Niinpä SM-liigasta on tulossa yhä harvempien valmiiden tähtien näyttämö. Eräänlainen farmisarja, jossa pelaa nuoria lupauksia sekä muualle kelpaamattomia "vahvistuksia."