Lapsena kiinalaisten, tykäreiden ja muiden pommien posauttelua odotti kuin joulua ikään, mutta vanhemmalla iällä asenne moisia kohtaan on muuttunut lähinnä negatiiviseksi. Varsinkin kun jotkut vekarat räjäyttelevät isipapan ostamia latinkeja jo nyt, muutamaa päivää ennen uudenvuodenaattoa.
Ja aattona se vasta hirveää onkin. Varsinkin kun kotitalouteen kuuluu nykyisin neljä pientä ja vitun äänekästä koiraa, jotka eivät ole ennen uuttavuotta kokeneet. Saapas nähdä mitä siitäkin seuraa.
Samat sanat. Lapsena ja vielä varhaisteini-ikäisenäkin paukuttelu oli jännää ja sitä odotti, mutta viimeistään noin 14 ikävuoden jälkeen hohto katosi nopeasti. Nykyisin pitkälti vituttaa koko uudenvuodenaatto, kun monta päivää ennen jysähtelee lähiökerrostalojen kanjoneissa, ja aattona on kuin Balkanin sota käynnissä, kun riiviökakarat jytkyttävät räjähteitään.
Ennen vanhaan paukut sentään edes maksoivat jotain, ja piti hieman harkita, mitä ostaa ja paljonko ostaa. Nyt tuntuu saavan pommeja niin pilkkahintaan, että niitä riittää säkkikaupalla.
Paukutteluun liittyvät ikärajakysymykset ovat minusta aina olleet erittäin tekopyhiä K18-varoitteluineen, sillä vuosikymmeniähän totuus on ollut se, että lapsethan nimen omaan paukuttelevat ja heidän vanhempansa ostavat heille ilotulitteet. Jos joku aikuinen ilotulittaa, niin se tarkoittaa yleensä rakettisettiä puolenyön aikaan, ei usean päivän jytkettä. Aikuinen voi toki silloin paukutella jos hän on tuhannen kännissä ja haluaa heittää esim. "tykäreitä" eli tykinlaukauksia parvekkeeltaan alapuolella olevien lasten päälle kuten eräs vanha naapurini aikoinaan.
Koirille aatto on kärsimystä, ja niin myös kissoille. Toinen kissani pelkää kovia ääniä ja välähdyksiä hysteerisesti ja on täysin pelkotilassa koko aaton. Pakko olla aatto kotona valvomassa kissaa ja rauhoittelemassa sitä. Tai mikä pakko - erittäin mielellänihän pysyn aaton kotona sisätiloissa yksinäni lähtemättä mihinkään, ottamatta yhteyttä kehenkään ja juhlimatta koko tapahtumaa. Sitä juhlitaan silloin kun on juhlan paikka tai sellainen olo, ei silloin kun kalenterissa oleva päivämäärä niin muka käskee.