Olen aina tykännyt joulusta, osin ehkä siksi, että vanhempani panostivat siihen aina jollain tapaa lamankin aikaan, ja ennen porukoitteni raitistumista joulu oli ainoa juhla, jolloin isukkini piti korkin kiinni totaalisesti. Muutenkin tykkään joulun tunnelmasta, valmistelusta ja sitten siitä autuaasta pyhäpäivien joutilaisuudesta. Ulkoilua, ruokaa, pelejä, kirjoja, ruokaa...
Lahjoilla on osansa joulufiiliksessä. Lapset ovat etusijalla, mutta aikuisten kesken arvoimme jokaiselle yhden lahjottavan, jottei karkaa budjetit lapasesta. Vaimolleni toki ostan erikseen jotain pientä. Sovimme keskenämme, että vuoden vaihteen alennuksista voi sitten katsella jotain itselleen tarpeellista. Muksuille mulla ja vaimollani menee yhteensä n. 100 euroa per lapsi, mikä on ihan sopiva summa - sillä saa jo laadukkaan lelun sekä jonkun täydennyksen aiempiin sarjoihin. Lisäksi isovanhemmat ja tädit ostavat jotain heille, joten enempää krääsätulvaa en halua järjestää. Vielä tässä vaiheessa muksut ovat tyytyväisiä aika vähään, ja tuo tytön Lego Friends -hässäkkä on enemmän, mitä hän edes toivoi. No, ihan kiva noita muksuja on ilahduttaa, kun eivät kuitenkaan mitään suuria edes kinua. Vielä.
Pakko kysäistä Prof. Puckilta, että onko tuo sinun budjettisi euroina, ja jos on, niin koostuuko budjettisi muutamasta isommasta lahjasta, vai tyhjennätkö paikallisen cittarin leluhyllyn yksin? Ei sillä, ettetkö saisi rahoillasi tehdä mitä lystää, eikä mulle yksityiskohdat kuulu, mutta kiinnostaa vain.
Niin, ja lahjat on osittain jo hankittu. Ensi viikolla tunkeudun Helsinkiin, ja ajattelin sieltä etsiskellä loput. Lapsille tilasimme netin kautta isoimmat kamat. Ruokin tyttäreni alkavaa Ankka-friikkiyttä jollain kovakantisella ja käyn hakemassa itselleni joululahjan kirjastosta. Paketoin Zlatanin elämäkerran paperiin ja ihmettelen sitten sitä avatessani, että keltähän lie.