Kovasti kohtuttua ja kehuttua jatkosarjaa Pako voi suositella ennen muita niille, jotka jaksoivat seurata 24-serjaa kaikkine jatkon jatkoineen. Pako miellyttää todennäköisesti myös niitä, joiden mielestä Takaa-ajettu oli jännittävä sekä elokuvana että tv-sarjana, ja vielä niitä, jotka saavat suurta nautintoa katsellessaan amerikkalaiseen vankilaan suljettuja psykopaatteja ja muita vähemmän miellyttäviä ihmisiä.
Ja jos on kaiken kukkuraksi mieltynyt tatuointeihiin, niin hurmion hetket odottavat.
No nyt se pääsee haukkumisvaiheeseen, tuumii jo joku - ja erehtyy hieman. Pako on niin lapsellinen ja epätodellinen, että sitä ei jaksa edes moittia. Sen vain jättää katsomatta, kun on ensin kestänyt ensimmäisen jakson räikeän laskelmoidut koukutukset, joiden synnyttämä vähäinenkin kiinnostus katoaa mainostauon aikana kuin ilmaan. Pfuff.
Ajatellaanpa nyt vähän. Paon päähenkilö tekee rikoksen, jotta pääsisi vankilaan, jossa hänen tietysti syytön veljensä odottaa kuolemantuomiotaan. Päähenkilö on saanut haltuunsa vankilan pohjapiirrustukset, jotka hän on antanut tatuoida kaikkialle kehoonsa. Ja sitten alkaa vielä käydä ilmi, että velipoika on tuomittu murhasta, jonka onkin tehnyt jokiin siiaieiefbiiai tai hallituksen kätyrilauma sankka. Ja tietysti vankilassa on sangen ikävä vartijakin ja jokunen hyvä ihminen ja kissa.
Älyperäistä viihdettä, vai älyperäinen keino kerätä ruudun eteen arvostelukyvyttömiä katsojia, joiden todellinen rooli on olla uhreja. Paon varjolla myydyille mainoksille?
Sano sinä.