Viestin lähetti Satanen
Sm-liigan tason lasku johtuu pitkälti monesta pienestä ongelmasta, josta on kasvanut suuri ongelma, todellinen syöpä. Itse ryhmittelisin ne näin:
1. Juniori kasvatus---> Missä tähdet?
-Suomen junnu kasvatus ei ole parasta mahdollista. Syitä on monia:Yli-innokaat vanhemmat, liiallinen hoputus jne.
Ratkaisu: Treenataan 13-15 vuoteen asti lähinnä kolmea osa-alueet: Henkilökohtainen taito, syötön eri osa-alueet ja maalin tekosektorista laukominen. Kannustetaan nuoria kiekon kanssa leikkimiseen eikä vain siihen unelmalämäriin.
2. sm-liigan päättäjien ahneus----> Väsymys
-Sm-liigassa on aivan liikaa pelejä ja ei-niin-tärkeitä-matseja.
Ratkaisu: "turhia" joukkoeita pois ja pelisysteemi normaaliksi.
3. Kahvakiekko----> Missä maalit, taito yms?
-Kärkikarvaanjan blokki ja muutkin kiekottoman pelaajan estäminen.
Ratkaisu: Kaksi päätuomaria ja harjoituskaudesta lähtien selvät ohjeet kahvauksen kitkemiseksi.
1) Tuossa junnukasvatuksessa on tosissaan parantamisen varaa. Turha miltään c-junnuikäisiltä on odottaa täysin virheetöntä ja kypsää peliä. Annetaan kavereille mahdollisuus omiin ratkaisuihin kaukalossa. Kun saa tehdä, yrittää ja epäonnistuakin, niin pelaajat saavat hyvää oppia, eikä pupu mene niin helposti ratkaisupaikoissa pöksyyn. Kaikista ei tietenkään tule huippuja, mutta jokaiselle junnulle on annettava mahdollisuus kokeilla siipiään. Penkin päässä istuessa lento loppuu lyhyeen.
Kyllä se mailan kainaloon laittaminen on perusoppeja jo junnuissa. Tärkeämpää olisi mielestäni edesauttaa pelaajien pelikäsitystä peluuttamalla heitä alussa eri paikoilla ja sitä kautta harjaannuttaa pelaajia ajattelemaan asioita puolustajan/hyökkääjän näkökulmasta. Tällöin sijoittumiset kentällä ym. kohenisivat, ja rikkominen ei olisikaan välttämätöntä.
Ja, totta tosiaan. Henkilökohtaisen taidon korostaminen. Kun pelaajille annetaan mahdollisuus luovuuteen, myös taidot pääsevät paremmin esiin. Ei riitä, että treeneissä harjoitellaan laukomista ja kuvioita. Opittuja taitoja pitää päästä kokeilemaan myös oikeissa peleissä.
2) Pelimääriin pitää myös kiinnittää huomiota niin nuorten kuin aikuistenkin sarjoissa. Mitä järkeä on peluuttaa nuoria monen kymmenen ottelun verran kaudessa, kun päälle painavat harjoitukset ja koulu?
Liigassa pelataan tällä hetkellä reilusti liian paljon. Vanha kunnon nelinkertainen sarja takaisin, niin pelaajatkin saavat vähän lepoa. Yleisönkin kiinnostus todennäköisesti lisääntyy, kun oman joukkueen pelejä joutuu välillä odottelemaan. Nykyisellä kolmen matsin viikkotahdilla tapetaan innostus niin kaukalosta kuin katsomostakin. Joukkuemäärä ei taida näillä näkymin ainakaan laskea.
Liigan laajentamiseen ei ole kuitenkaan isommin varaa, sillä pelaajista on jo nyt huutava pula. Eikä se paljoa auta, vaikka miten ex-kuopiolaiset ovat luvanneet tulla kasvattajaseuransa avuksi. Ensin pitäisi saada KalPa sinne liigaan ja päälle päätteeksi vielä niille muille seuroille myös liigamitat täyttäviä pelimanneja. Ei Helkovaaran ja kumppaneiden tarvitse tehdä välttämättä garrybetmanneja ja paisuttaa sarjaa ylisuureksi. Siitä on jo toivottavasti annettu riittävän vakava varoitus tuolta rapakon takaa.
3) Se kahvaaminen ja blokkaus. Nämä ovat juurtuneet osaksi joukkueiden pelifilosofiaa. Pelkkä tuomarilinjan muutos ei riitä, vaan pelaajien ja valmentajien keskuudessa on myös tapahduttava sisäsyntyistä asennemuutosta.
Rikkova pelitapa on osittain aiheutunut juuri hurjasta ottelumäärästä. Väsyneinä pelaajat sortuvat rikkomaan enemmän. Monta kertaa sunnuntain tv-ottelussa kohtaa kaksi uupunutta joukkuetta, joiden ajatukset ovat jossain muualla kuin itse pelissä.
Liigalle ei todellakaan ole hyvää mainosta, jos yleisölle tarjotaan keskialueella seisoskelua ja sitä paljon parjattua kahvakiekkoa ilman lisämausteita. Itse seuraan mieluummin vaikka pikkupoikien höntsäystä lähikaukalolla kuin isojen poikien mailahippaa, josta leikkijöille kaiken kukkuraksi maksetaan palkkaa.
Itse en usko SM-Liigan ryhtyvän mihinkään "ristiretkeen" estämistä ja kahvaamista vastaan. Sikariporras keskittyy vain takomaan rahaa mahdollisimman pienillä satsauksilla ja hehkuttamaan julkisuudessa kuinka tasainen sarja meillä on. Kyllähän mosse mersun perässä pysyy, kun laittaa hinausköyden kiinni...
Kaksi tuomaria kaukalossa olisi toki merkittävä parannus, mutta kun aina ei kaukaloon tahdo riittää edes yhtä asiansa osaavaa oikeudenjakajaa. Mutta se on jo toinen juttu se. Tuomaroinnista on jo niin monta viestiketjua, että halukkaat voivat jatkaa juttua niissä forumeissa.
Surut pois ja kukka rintaan. Onneksi on Mestis ;D