Omista hyvistä teoista ja autetuksi tulemisesta on helppo heittää juttua, koska niistä saa hyvän mielen. Myös muiden törttöilyt on helppo muistaa ja muistella porukalla, koska siitäkin saa hyvän mielen sen alkuperäisen pahan mielen päälle. Mutta kuka uskaltaa tunnustaa pahan tekonsa? Milloin olit sellainen, että jonkun toisen suorittamana tekosi olisi saanut sinut täydellisen raivon valtaan? Huomioitakoon, että tarkoitus ei ole kehuskella idioottimaisuudella, vaan todeta pikemminkin se, notta jopas, minäkin olen ihminen. Hyvän maun rajoissa tietenkin.
Aloitan itse. Pari viikkoa sitten ajelin kotiin anoppilasta pientä asfalttitietä. Olin jostain syystä aivan täydellisen kyllästynyt kaikkeen eli otti päähän armottomasti. Tunnen tien läpikotaisin, joten annoin autolle kyytiä sen minkä uskalsin. Näin kauempaa, että kolmion takaa puski eteen kuorma-auto ja sen perässä joku paku. Ensimmäinen ei edes hiljentänyt, joten tästä provosoituneena jatkoin ajoani, koska mulla oli etuajo-oikeus. Eipä pakukaan heti huomannut kolmiota, joten minä jouduin jarruttamaan ja lopulta pysähtymään. Paku huomasi minut vasta aivan risteyksen kohdalla ja samassa kai kolmion, koska veti jarrut pohjaan. Uh, no mulla oli etuajo-oikeus, joten päätin osoittaa sen pitkän äänimerkin ja ylikorostetun kiihdytyksen kera. Kun vielä tiesin, että edessä on pitkähkö suora, päätin ajaa kuorma-auton kiinni ja ohitin sen provosoivan läheltä. Mitäs ette huomanneet kolmiota.
Mulkku mikä mulkku.
Kuinkas muilla?
Aloitan itse. Pari viikkoa sitten ajelin kotiin anoppilasta pientä asfalttitietä. Olin jostain syystä aivan täydellisen kyllästynyt kaikkeen eli otti päähän armottomasti. Tunnen tien läpikotaisin, joten annoin autolle kyytiä sen minkä uskalsin. Näin kauempaa, että kolmion takaa puski eteen kuorma-auto ja sen perässä joku paku. Ensimmäinen ei edes hiljentänyt, joten tästä provosoituneena jatkoin ajoani, koska mulla oli etuajo-oikeus. Eipä pakukaan heti huomannut kolmiota, joten minä jouduin jarruttamaan ja lopulta pysähtymään. Paku huomasi minut vasta aivan risteyksen kohdalla ja samassa kai kolmion, koska veti jarrut pohjaan. Uh, no mulla oli etuajo-oikeus, joten päätin osoittaa sen pitkän äänimerkin ja ylikorostetun kiihdytyksen kera. Kun vielä tiesin, että edessä on pitkähkö suora, päätin ajaa kuorma-auton kiinni ja ohitin sen provosoivan läheltä. Mitäs ette huomanneet kolmiota.
Mulkku mikä mulkku.
Kuinkas muilla?
Viimeksi muokattu: