Tulihan se sieltä.
Tandemimme oli varsin kotikutoinen: edessä joku vanha naisten pyörä, johon oli sitten hitsattu takapääksi Jopon tyylinen pyörä. Ensin yritettiin yksillä yhteen liitetyillä ketjuilla, mutta ei toiminut. Joten ainoa osa, mikä tuohon jouduttiin ostamaan oli sitten tandempyöriin tarkoitettu ratas, jossa oli siis oma ratas molemmille ketjuille.
Utin reissu oli koulun luokkaretki joskus neljännellä tai viidennellä luokalla. Opettajat eivät meinanneet antaa meidän lähteä tandemilla, mutta kun vanhemmat vakuuttivat kirjallisesti, että osataan korjataan itse, jos ongelmia tulee, niin saatiin sitten lähteä. Tuohan oli ihan yhtä kevyt polkea kuin tavallinenkin pyörä, kun vaan oli liikkeelle päässyt. Joten olihan se vähän lesoa, kun huilivuorolainen saattoi lepuuttaa jalkojaan ja vetää sipsiä ja limppaa satulalaukusta, kun muut polkivat hiki otsassa vierellä :-)
Viisi päällä tultiin Mielakan laskettelumäen suhteellisen jyrkkä huoltotie alas. Normaalien paikkojen lisäksi yksi istui etusarvilla naama menosuuntaan päin, yksi tarakalla ja mulla taisi olla kuumottavin paikka, kun istuin takasarvilla selkä menosuuntaan päin...