Irtisanominen työnantajan vinkkelistä
Kokemusta on potkujen antamisesta, isommasta organisaatiosta, ja vieläpä ihan tältä vuodelta.
Ei ole kivaa. Niin raadollista kuin se onkin, niin työnantaja koulutti lyhyesti potkuja antavaa esimiehistöä miten homma pitää hoitaa, ja siitä oli valtavasti apua. Ei selittelyjä, ei mitään toivonantamista ja kuuntelet siinä sen purkauksen jos sellainen tulee. Et pyytele anteeksi vaan irtisanomisperusteilla (tuotannolliset ja taloudelliset syyt) mennään. Et ala riitelemään etkä ota itseesi vaan stoalaisen tyynesti otat palautteen vastaan. Reilu kymmenkunta näitä piti hoitaa, ja oli porukalla kyllä naama norsunvitulla kun pyysin konttorille, kun tiesivät tottakai mistä oli kyse.
Tokihan kouluttamisen tarkoituksella oli myös välttää hankaluudet ja mahdolliset oikeusjutut jne, tämän ymmärrän kyllä. Mutta ekaa kertaa kun oli tuollaista temppua tekemässä niin oli mukava kun oli joku selkänoja johon nojata.
Homma meni siten että suurin osa ymmärsi tilanteen eikä oikeastaan suurempaa draamaa edes tullut. Parit kyyneleet vieri ja muutama rumempi sana, mutta tuli siinä halauskin ja kehuja että hyvin hoidettu (!). En olisi uskonut.
Jotenkin sitä itselleen perusteli "keskitysleiriperiaatteen" että jos minä en tätä hoida, niin uskonpa että johto löytää jonkun muun joka hoitaa ja itse voi siirtyä myös tuolle listalle. Tämä oli hieman ongelmallista ja mielestäni ei oikein kestävä perustelu. Pitkään mietin tätä jälkeenpäin että mitenkä tämän itselleen perustelee, mutta tulin siihen tulokseen että koulutuksen, ahkeruuden ja tuurin yhdistelmällä satuin tälle puolen pöytää ja sama päti siihen kaveriin joka istui vastapäätä. Muuta en keksinyt millä tuon itselleen perusteli. Täytyy sanoa että oikeasti taloustilanne tämän tempun vaati, mutta sillä ei itselle hyvää omaatuntoa oikein osteta.
Kävin vetämässä ihan hyvät kännit tuon harjoituksen päälle.
Positiivista se että suurin osa irtisanoituista on jo uusissa hommissa, osa talon sisälläkin, että ei se maailma sitten kuitenkaan siihen loppunut.