https://www.is.fi/nhl/art-2000006216163.html
Renberg naapurista on samoilla linjoilla. Rangaistukset ovat oudossa epäsuhdassa keskenään. Mutta liitän tähän myös aiheeseen liittyvän jatkoajan kolumnin, joka on minusta hyvin ristiriitainen.
Näkemys: Valehteleva Jevgeni Kuznetsov on vastuuton esikuva, mutta NHL:kään ei ole puhdas pulmunen
Riku Isokoski peräänkuuluttaa urheilijan esikuvallista vastuuta olla päihteetön, ja leimaakin kyseisen pelaajan luonteeltaan "valehtelevaksi" ja vastuuttomaksi esikuvaksi, koska tämä kielsi käyttäneensä kokaiini instagrammissa levinneen kokaiinikuvan myötä. Mutta eikö huumeiden käytön myöntäminen olisi ollut juuri sitä vastuutonta esikuvana olemista? Jos testit eivät olisi saattaneet julkisuuteen jäämiä kokaiinin käytöstä - Kuznetsov olisi edelleen päihteetön esikuva. Eikö valehteleminen tässä tapauksessa ole ihan fiksua ja vastuullista - tai ainakaan ole niin tuomittavaa, että se pitäisi liittää yleiseksi henkilöä kuvaavaksi luonteenpiirteeksi? Kaikki valehtelevat joskus, vaihtelevin motiivein. Varmasti Rikukaan ei ole aina totuudenmukainen sanomisissaan. Ellei Riku ole niitä harvinaisia jeesustelevia totuudentöräyttelijöitä, joista kukaan ei pidä. Totuudennimissä, kun joku jää kiinni valehtelusta julkisesti, niin kyllä siitä voi vähän näpäyttää, mutta ei se kovin tavatonta ole. Jokainen joka tekee tietoisesti doping- tai päihderikkomuksen tuomatta sitä heti ilmi, valehtelee, vaikka sitä ei verbaaliseen muotoon pukisikaan.
Riku tuomitsee kolumnissaan NHL-tähtiä yleisemminkin esikuvallisuuden puutteesta. Lopettaa kolumninsa sanoihin "Maailma tarvitsee esikuvia, mutta tunnetko omatuntosi täysin puhtaaksi arvostaessasi NHL:ää ja sen pelaajia?". Voisin kysyä Rikulta ovatko urheilijat ainoita, joiden tulisi olla päihteettömiä esikuvia? Tunteeko Riku omatuntonsa puhtaaksi nauttiessaan musiikista, jonka tekijät ovat olleet tekemisissä päihteiden kanssa? Nauttiiko Riku esimerkiksi Spede Pasasen tuotannosta? Tai ehkäpä vaikka sattumanvaraisella esimerkillä Aaron Sorkinin alkupään tuotannosta? Jos Riku on nähnyt Kunnian miehiä -elokuvan ja salaa pitänyt siitä, tulisiko Rikun tuntea syyllisyyttä, koska "Do you want the truth? You can't handle the truth" on kirjoitettu nenä valkoisena? Viihde- ja taideala on täynnä päihderiippuvaisia ihmisiä, etenkin kokaiiniriippuvaisia. Se on heidän heikkoutensa ja riippakivensä, jota he joutuvat kantamaan niskassaan. Silti he toimivat useille ihmisille esikuvina - enkä näe siinä mitään pahaa. Useimmat eivät fanita heitä heidän päihdeongelmiensa takia, vaan sen takia mitä he tekevät.
Tästä tullaankin sitten kokaiiniin, ja kuinka isoja dopingtuomioita siitä tulisi langettaa. Minusta on hyvä, että urheilupiirit yrittävät kätkeä päihteiden käyttöä keskuudestaan - kaikkien tulisi pyrkiä samaan. Mutta mikä on se tapa, jolla se tulisi tehdä? Kun esimerkiksi kokaiinikäry käsitellään erittäin vakavana doping-rikkomuksena, leimaamme käyttäjän huijariksi, koska sitä dopingin käyttö on. Suorituskyvyn parantamista huijaamalla. Ainoastaan idiootti käyttäisi kokaiinia suorituskykynsä parantamiseksi. Haitat ovat aivan liian isoja pieneen hyötyyn nähden, ja on olemassa parempia aineita, jotka antavat saman hyödyn - ilman yhtä suuria riskejä. Kokaiininkäyttöä tulisi ennemminkin käsitellä sairautena ja suunnata rangaistukset ohjaamaan tätä kohti hoitokeinoja. On täysin inhimillistä, että urheilijat, muusikot ja viihdetaiteilijat sortuvat kokaiinin lumoihin viettäen ison osan elämästään hotellihuoneissa ja tienpäällä, varsinkin kun heidän suorituksensa ovat jatkuvasti yleisön nokittavana. Se ei ole hyvä asia. Mutta liiallinen syyllistäminen, huijariksi tai epäkelvolliseksi esikuvaksi leimaaminen, tuskin auttaa paranemaan.
Renberg naapurista on samoilla linjoilla. Rangaistukset ovat oudossa epäsuhdassa keskenään. Mutta liitän tähän myös aiheeseen liittyvän jatkoajan kolumnin, joka on minusta hyvin ristiriitainen.
Näkemys: Valehteleva Jevgeni Kuznetsov on vastuuton esikuva, mutta NHL:kään ei ole puhdas pulmunen
Riku Isokoski peräänkuuluttaa urheilijan esikuvallista vastuuta olla päihteetön, ja leimaakin kyseisen pelaajan luonteeltaan "valehtelevaksi" ja vastuuttomaksi esikuvaksi, koska tämä kielsi käyttäneensä kokaiini instagrammissa levinneen kokaiinikuvan myötä. Mutta eikö huumeiden käytön myöntäminen olisi ollut juuri sitä vastuutonta esikuvana olemista? Jos testit eivät olisi saattaneet julkisuuteen jäämiä kokaiinin käytöstä - Kuznetsov olisi edelleen päihteetön esikuva. Eikö valehteleminen tässä tapauksessa ole ihan fiksua ja vastuullista - tai ainakaan ole niin tuomittavaa, että se pitäisi liittää yleiseksi henkilöä kuvaavaksi luonteenpiirteeksi? Kaikki valehtelevat joskus, vaihtelevin motiivein. Varmasti Rikukaan ei ole aina totuudenmukainen sanomisissaan. Ellei Riku ole niitä harvinaisia jeesustelevia totuudentöräyttelijöitä, joista kukaan ei pidä. Totuudennimissä, kun joku jää kiinni valehtelusta julkisesti, niin kyllä siitä voi vähän näpäyttää, mutta ei se kovin tavatonta ole. Jokainen joka tekee tietoisesti doping- tai päihderikkomuksen tuomatta sitä heti ilmi, valehtelee, vaikka sitä ei verbaaliseen muotoon pukisikaan.
Riku tuomitsee kolumnissaan NHL-tähtiä yleisemminkin esikuvallisuuden puutteesta. Lopettaa kolumninsa sanoihin "Maailma tarvitsee esikuvia, mutta tunnetko omatuntosi täysin puhtaaksi arvostaessasi NHL:ää ja sen pelaajia?". Voisin kysyä Rikulta ovatko urheilijat ainoita, joiden tulisi olla päihteettömiä esikuvia? Tunteeko Riku omatuntonsa puhtaaksi nauttiessaan musiikista, jonka tekijät ovat olleet tekemisissä päihteiden kanssa? Nauttiiko Riku esimerkiksi Spede Pasasen tuotannosta? Tai ehkäpä vaikka sattumanvaraisella esimerkillä Aaron Sorkinin alkupään tuotannosta? Jos Riku on nähnyt Kunnian miehiä -elokuvan ja salaa pitänyt siitä, tulisiko Rikun tuntea syyllisyyttä, koska "Do you want the truth? You can't handle the truth" on kirjoitettu nenä valkoisena? Viihde- ja taideala on täynnä päihderiippuvaisia ihmisiä, etenkin kokaiiniriippuvaisia. Se on heidän heikkoutensa ja riippakivensä, jota he joutuvat kantamaan niskassaan. Silti he toimivat useille ihmisille esikuvina - enkä näe siinä mitään pahaa. Useimmat eivät fanita heitä heidän päihdeongelmiensa takia, vaan sen takia mitä he tekevät.
Tästä tullaankin sitten kokaiiniin, ja kuinka isoja dopingtuomioita siitä tulisi langettaa. Minusta on hyvä, että urheilupiirit yrittävät kätkeä päihteiden käyttöä keskuudestaan - kaikkien tulisi pyrkiä samaan. Mutta mikä on se tapa, jolla se tulisi tehdä? Kun esimerkiksi kokaiinikäry käsitellään erittäin vakavana doping-rikkomuksena, leimaamme käyttäjän huijariksi, koska sitä dopingin käyttö on. Suorituskyvyn parantamista huijaamalla. Ainoastaan idiootti käyttäisi kokaiinia suorituskykynsä parantamiseksi. Haitat ovat aivan liian isoja pieneen hyötyyn nähden, ja on olemassa parempia aineita, jotka antavat saman hyödyn - ilman yhtä suuria riskejä. Kokaiininkäyttöä tulisi ennemminkin käsitellä sairautena ja suunnata rangaistukset ohjaamaan tätä kohti hoitokeinoja. On täysin inhimillistä, että urheilijat, muusikot ja viihdetaiteilijat sortuvat kokaiinin lumoihin viettäen ison osan elämästään hotellihuoneissa ja tienpäällä, varsinkin kun heidän suorituksensa ovat jatkuvasti yleisön nokittavana. Se ei ole hyvä asia. Mutta liiallinen syyllistäminen, huijariksi tai epäkelvolliseksi esikuvaksi leimaaminen, tuskin auttaa paranemaan.
/img-s3.ilcdn.fi/fac133fa5e2b348009b53aaa7d011fea3b8e09458e04530f81b6a5a01b839ffe.jpg)
