Kilpaurheilussa muutamassa lajissa mukana olleena olen havainnut, että urheilijoista osa (vähintään 1/50) lajista ja tasosta riippumatta on valmis käyttämään kaikki mahdolliset keinot parantaakseen menestystään.No joo kansallisesti, mutta ei kai hän nyt kansallisiin kisoihin ole käyttänyt? Jos on niin vielä surkeampaa.
Itse puhuin enempi tuosta kansainvälisestä urasta. Jokatapauksessa mitään ei ole opittu eikä opita. Siltä vaikuttaa.
Kansallisista kisoista ne kilpailupaikat kansainvälisiin kilpailuihin ansaitaan, joten ihan samalla tavalla aineita käytetään kansallisiin kilpailuihin kuin kansainvälisiinkin.No joo kansallisesti, mutta ei kai hän nyt kansallisiin kisoihin ole käyttänyt? Jos on niin vielä surkeampaa.
Itse puhuin enempi tuosta kansainvälisestä urasta. Jokatapauksessa mitään ei ole opittu eikä opita. Siltä vaikuttaa.
Teron suoritukset ovat olleet surkeita. Tulee mieleen ajatus, että miten huonosti Tero olisi sivakoinut, jos ei olisi käyttänyt dopingia. Ei se ainakaan ole Teromme vauhtia ladulla parantanut.
Eli jos ei ole olympiavoittaja, ei dopingista ole voinut olla hyötyä?
KP Kyrö sanoi aikoinaan Hesarin henkilökuvassa, että vasta maailman top30 hujakoille urheilijoille kannattaa ylipäänsä järjestelmällisesti antaa dopingia. Tuolle tasolle, eli sijoituksille 20 - 50 voi lahjakas hiihtäjä päästä ilman lisäapua, Kyrön mukaan kuvaava esimerkki oli Suomen naishiihto 1990-luvun loppupuolella: urheilijat olivat puhtaita ja ihan lahjakkaita, sijoitukset siinä kolmenkympin molemmin puolin.
Jos maailman top30 urheilija halutaan nostaa top5- urheilijaksi, niin siinä on se vaihe jossa douppia tarvitaan.
Kyrön puheet olivat vain suuntaa antavia, mutta mielestäni ihan realistisia.
Similän tapauksessa on ollut ilmeisesti niin, että on haluttu ottaa se harppaus kansalliselta tasolta kansainväliselle tasolle, aineiden avulla.
Kyllä on varsinainen luuseri tämä Similä, kun dopingin käytön lisäksi ei suostu kommentoimaan käryä. Kyllä sen verran pitäisi miestä olla, että myöntää mokanneensa.
Niin, miksipä kommentoida, kun muutenkin tietää varmuudella olevansa Public Enemy No:1 vähintään seuraavat kymmenen vuotta. Siinä ei paljon Hyvinkään ampuja tai Eerikan vanhemmat paina, kun mietitään tulevaa numero ykköstä kansakunnan inhokkina.
Niin, miksipä kommentoida, kun muutenkin tietää varmuudella olevansa Public Enemy No:1 vähintään seuraavat kymmenen vuotta. Siinä ei paljon Hyvinkään ampuja tai Eerikan vanhemmat paina, kun mietitään tulevaa numero ykköstä kansakunnan inhokkina.
Tämä on karkea epäsuhta. Dopingin käyttö ei ole edes rikos, mutta silti douppaajat muistetaan usein paremmin kuin rikoksiin syyllistyneet.
Mietityttävät näissä tilanteissa myös urheilijoille langetut rahalliset sanktiot. Voi tietenkin ajatella, että oma moka, mitäs käytit, mutta kun muistelee Myllylän kohtaloa, tulee mieleen, että kavereita pitäisi pikemminkin tukea. Jos Similälle käy huonosti oman käden kautta tai elämä muuten luisuu käsistä, niin kuka siitä ottaa vastuun? Ei tietenkään kukaan. Itsemurhaakin pidetään kohtuullisena maksuna siitä, että urheilija on käyttänyt kiellettyjä aineita.
Näinpä. Mikäli lehdissä olevat arviot kymmenien tuhansien eurojen korvauksista lajiliitolle pitävät paikkansa, niin joillakin jossakin on suhteellisuudentaju karannut pahemman kerran. Ei tarvitse verrata kuin törkeisiin väkivaltarikoksiin, joissa korvaussummat ovat pääsääntöisesti satasia, korkeimmillaan muutamia tuhansia euroja. Dopingissa ei kuitenkaan ole kyse kuin urheilun sääntöjen rikkomisesta, joista ruotsalaiset jääkiekkoilijat selviävät jopa ilman sanktioita.
Näinpä. Mikäli lehdissä olevat arviot kymmenien tuhansien eurojen korvauksista lajiliitolle pitävät paikkansa, niin joillakin jossakin on suhteellisuudentaju karannut pahemman kerran.
Minusta olisi ihan oikein, että douppaajilta vaaditaan jokainen saatu tuki- ja sponsorisopimus -euro takaisin. Sen sijaan en toivo enkä ymmärrä, jos Similää riepotellaan seuraavat vuodet julkisuudessa pelkän dopingrikkomuksen takia.
Mikään pakkohan Teron ei olisi ollut tuota sopimusta alleikirjoittaa.
No jaa. Kyllä minä väittäisin, että yhden dopingkäryn hintana voi hyvinkin olla kymmenien tuhansien eurojen menetykset lajillitolle sponsoritulojen menetyksenä. Ja tosiaan Similä on itse allekirjoittanut paperin, jossa hän sitoutuu olemaan käyttämättä dopingia ja sopimuksessa myös on myös määritelty sanktiot kärystä. Mikään pakkohan Teron ei olisi ollut tuota sopimusta alleikirjoittaa. Tosin sitten ei olisi ollut asiaa maailmancupin kisoihin.
Tuota, tuota. Nyt taitaa olla Aharilla faktat pahasti hakusessa.
1.) jos aiheutat esim pahoinpitelyllä vakavan ruumiinvamman, niin maksat tuhansia euroja et satasia.
Hyvänä esimerkkinä käy vaikka tämän keväinen tapaus jossa tuopilla uhrin silmän puhkaissut pahoinpitelijä joutui maksumieheksi.
"Tekijä tuomittiin maksamaan erittäin vaikeat silmävammat saaneelle uhrille kärsimyskorvauksina 10 700 euroa ja muita korvauksia 4 500 euroa."
2.) Similän tapaus, ja yleensäkin näiden douppaajien tapaukset. Kysymys ei ole vahingonkorvauksista, vaan urheilijan vapaaehtoisesti tekemien urheilijasopimuksen ja yhteistyösopimusten mukaisista korvauksista.
Minusta olisi ihan oikein, että douppaajilta vaaditaan jokainen saatu tuki- ja sponsorisopimus -euro takaisin. Sen sijaan en toivo enkä ymmärrä, jos Similää riepotellaan seuraavat vuodet julkisuudessa pelkän dopingrikkomuksen takia.
Joo ilmanmuuta. Ja sama sääntö kaikkiin lajeihin, siis myös ruotsalaisille jääkiekkoilijoille ja sanktio koskemaan myös pelaajapalkkoja. Miksi asia nousee pinnalle vain jos hiihtäjä kärähtää? Jos homma ei sovi NHL:lle tms sarjoille niin pois kaikista kansainvälisistä urheilukisoista joissa on muitakin kuin jääkiekkoilijoita.
Se, että Similä, joka ei kahteen vuoteen ole ollut hiihtoliiton virallisissa toiminnoissa mukana muutamaa mm-cupin kilpailua lukuunottamatta, joutuisi maksamaan kymmenien tuhansien eurojen korvauksen hiihtoliitolle käytännössä ei minkäänlaisesta rahallisesta tuesta, ei mahdu minun oikeudentajuuni.
Se, että Similä, joka ei kahteen vuoteen ole ollut hiihtoliiton virallisissa toiminnoissa mukana muutamaa mm-cupin kilpailua lukuunottamatta, joutuisi maksamaan kymmenien tuhansien eurojen korvauksen hiihtoliitolle käytännössä ei minkäänlaisesta rahallisesta tuesta, ei mahdu minun oikeudentajuuni.
Sinällään olen toki samaa mieltä, että mitään älytöntä korvaussummaa ei ole mielekästä langettaa. Similä on ollut yhteistyökykyinen ja ei ole lähtenyt millään tapaa liittoa mustamaalaamaan. Lisäksi tosiaan lieventävä asianhaara on se, että hän ei ole kuulunut liiton valmennusryhmiin ja täten ei ole nauttinut liiton tarjoamista palveluista muulloin kuin kilpailureissujen yhteydessä. Ja tosiaan sekin vielä, että hänen maksukykynsä on oletettavasti niin heikko, että iso korvausumma asettaisi hänet helposti ikuiseen velkavankeuteen. Kuulantyöntäjä Ville Tiisanojalle on vissiin käynyt vähän tuolla tavoin kärynsä jälkeen. Hän joutui muistaakseni pulittamaan SUL:ille 50 000 euroa.