Ajatelkaa että esim. Venäjällä pitäisi olla 30 kertaa enemmän käryjä että he olisivat suhteessa yhtä vilpillisiä. Norja ja Ruotsi hakataan mennen tullen jo yhden entisen läänin urheilijoilla.
Melkein väittäisin, että tuohon on meikäläisten doupittelun lisäksi pari muutakin syytä...
- Testien määrä ja laatu. Suomessa urheilijoita testataan jatkuvasti ja ilman mitään ennakkoilmoituksia. Mitä nyt tornihuhuja on kuulunut, niin Nazarov kertoili kuinka NHL:ssä testipäivämääriä kerrottiin pelaajille 4 kuukautta etukäteen ja Laraque taisi juuri avautua dopingista.
- Järjestelmän laatu. Jos on rahaa ja halua, niin aineita löytyy kyllä muualtakin kuin punttisalilta: muun muassa Balco niitti mainetta valmistaen omia yksilöityä roiniaan. Samoin Wallinheimo pelkäsi venäläisiä lääkeaineita. Jos Suomessa lallukat ja pallukat saavat mitä markkinoilta on saatavilla ja jonesit ja chambersit saavat täysin heille räätälöityjä kamoja, niin edes yhtä laaja ja hyvä testaus ei takaa samaa tulosta. Puhumattakaan siitä, että joku Kyrö vetelee ilman lääkärintutkintoa jotain roinaohjelmia...
Wadan statsit vuodelta 2005 puhuvat melkoa karua kieltä. Suomi ei ole käryjen määrässä mitenkään yliedustettu tai edes kärkitason ottelija. Myöskin testimäärät ovat väkilukuun nähden vähintäänkin riittävällä tasolla.
ADT:n mukaan viime vuonna tehtiin Suomessa 2404 kappaletta yhteensä ja käryjä tuli 12. Näistäkin yksi tuli kannabiksesta käsipalloilijalle, joten suoritusta parantavasta aineesta ei liene kysymys.
Point being: Suomi ei ole mikään dopingin tyyssija käryjen määrässä ja testauksen laatukin on kohdillaan. Itse asiassa laatu on jopa yllättävän hyvällä mallilla, verratuna esimerkiksi isompien markkina-alueiden (Balco, Nazarovin&Sinkun puheet, jne.) kuultuihin toimintatapoihin. Sen sijaan Suomessa amatöörimäisyys tietyillä aloilla (organisoitu toiminta vs valmentaja hoitaa kaiken, yksityisaseman erikoisosaajat valmistamassa vs talonmies tuomassa Thaimaasta, jne.) on johtanut siihen, että näitä Lahden tapauksia, Variksen rääkäisyjä ja vastaavia pääsee tulemaan tasaisin väliajoin. Kielikuvana tätä voisi verrata vaikka jääkiekkomatsiin: meillä ja vastustajalla ei ole laukaisumäärissä suuria eroja, mutta laatu ratkaisee. Matsin jälkeen laukaukset ovat 35-36 meille, mutta vastustajan laukauksia vastaa Ovechkin ja Kessel parhaalta maalintekosektorilta siinä missä meillä puolesta kentästä päätypleksiin paukuttaa Jonne Virtanen ja Riku Rahikainen.