Periaatteessa joku kansallisen tason kovaa harjoitteleva urheilija voi tehdä lähes yhtä paljon työtä tulostensa eteen, mutta huipulle ei ole asiaa ilman kiellettyjä keinoja.
Voisiko sillä olla mitään vaikutusta, että kaikille kovaa ja tavoitteellisesti harjoitteleville ei löydy rahoittajia jotka mahdollistaisivat täysammattilaisuuden? Laura Mononen on nostanut viimeisten vuosien aikana tasoaan, koska hänen ei tarvitse enää urheilun ohella tehdä muita töitä. Näistä asioista on kyllä paljon puhuttu/kirjoitettu. Jos nyt ajatellaan vaikka niin, että maajoukkuehiihtäjät ovat huipulla, niin oletko sinä sitä mieltä, että maajoukkueeseen ei voi päästä puhtain paperein? Vai täyttyykö "huipulla" kriteerit ainoastaan Johaugin/Suhdbyn kohdalla?
Kestävyysurheilija voi leiriolosuhteissa harjoitella sen 20-30 tuntia viikossa ihan helposti, mutta vedäppä sama setti koulu-/työviikon kylkeen.
Maastohiihdossakin junnutasolla rikkaiden kersat yleensä menestyvät, kun isällä on varaa kustantaa huippukalusto.
Varakkaista vanhemmista on toki hyötyä, mutta lahjakkaat, motivoituneet juniorit poimitaan kyllä sieltä massan seasta "turvaan". Vanhempien rooli on kyllä tämän päivän maastohiihdossa lähes epäinhimillisen suuri. Etelä-Suomen vähälumiset talvet ovat tehneet lajin harrastamisesta todella haastavaa.
Pyh, teknisen osaamisen vaikutus hiihdossa on vähäinen.
Kyllä tällä palstalla tulee kaikenlaisia kirjoituksia vastaan.