En tajunnut mitä arvoja tässä haetaan. Kumpi siis on tärkeämpää, opettaa lapsille suvaitsevaisuutta vai sitä että bumtsibum-meininki on okei?
Tokihan suvaitsevaisuus on tärkeää ja sitä tulisi lapsille opettaa, mutta pitäisi silti säilyttää selkeät sukupuolirajat. Itse olen elävässä elämässä nähnyt tapauksia joissa lapsi on kirjaimellisesti seonnut vanhempien eroamisen jälkeen kun jompikumpi vanhemmista on löytänyt samaa sukupuolta olevan kumppanin. Kyseisellä taipumuksella on voinut olla vaikutuksensa myös eroon. Eräs tuttu kaveri pisti 13-vuotiaana kämpän paskaksi ja isänsä sairaalakuntoon kun tämä esitteli uuden poikaystävänsä omalle pojalleen. Toisessa tapauksessa kaverini (16-vuotias) hakkasi isänsä ja tämän miesystävän kun pariskunta harrasti äänekästä seksiä keskellä yötä. Kolmas tapaus oli kun tuttu pariskunta erosi ja nainen löysi jonkun riittaliisan jostain. Perheen ala-asteikäinen poika sekosi tästä täysin eikä tiennyt mikä oli oikein ja mikä väärin. Tuon ikäisen lapsen maailma sekosi kun hän luuli tehneensä itse jotain väärin sillä muilla oli isä ja äiti mutta hänellä kaksi äitiä joista toinen oli vieras. Tänä päivänä tämä kaveri on laitoshoidossa.
Suvaitsevaisuus on siis hyvä asia, kunhan pysytään kohtuudessa. Itse suosittelen laittamaan lapsia päiväkoteihin joissa he saavat olla tekemisissä eriväristen ja -kielisten lasten kanssa. Siinä he oppivat suvaitsemaan erilaisuutta. Sitä ei kuitenkaan mielestäni tule opettaa että on näitä puppelipoikia ja kuulantyöntäjätätejä. Lapselle on liian vaikea tajuta yhtäkkiä että onkin olemassa n. 10 erilaista sukupuoliroolia ja niiden yhdistelmiä entisten kahden sijaan.