Umpimaallikon ja -fanin ajatuksia.
Pönö Lukko-housuunpaskomisen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa ensimmäiseen kysymykseen:
"En pysty analysoimaan, aika sanaton ja epätodellinen fiilis, toinen peli putkeen kun menetetään 3 maalin johto."
Lämsä katsoo vierestä että mitähän vittua. Miettii varmaan että kyllä me tosiaan pelattiin paskasti kun jätettiin yksikin piste tänne.
Kyllä nämä Heiskasen haastattelut vaikuttaa jo siltä että keinoja tällasen korjaamiseen ei yksinkertaisesti ole.
Toinen lausunto kysyttäessä, miksi aikalisää ei otettu aiemmin, oli että "näyttää vastustajalle että siellä on paniikki päällä" ja siksi ei otettu aikalisää. Nyt ei kyllä olla missään ala-asteella, jossa varsinaista tekemistä ja tulosta tärkeämpää olisi se, miltä se toiselle näyttää.
Eiköhän se itse paniikkipelaaminen siellä kentällä ole riittävän selkeä viesti siitä, että paniikki on päällä, ja ammattijääkiekkoilijat ja -valmentajat vastustajan penkillä sen huomaa ilman aikalisääkin. Heiskanen nyt ulos ja äkkiä sieltä, ja joku johtaja johtajaksi joukkueelle.
Heiskasen ja esimerkiksi Jesse Pulkkisen olemuksessa on näin sivullisen ja maallikon silmään paljon samaa. Molemmat isokokosia ex- tai nykypuolustajia, vähän sellasta nuoren aikuisen machoiluasennetta näkyvissä jatkuvasti olemuksessa. Pulkkisella se ajoittain toimii kentällä, yhdessä ennakkoluuulottomuuden ja kuolemattomuuden tunteen kanssa, mutta sitten tulee myös näitä edellisen HIFKiä vastaan koetun 5-2-tappion -5 katastrofiotteluita.
