Rautakorpea koskevassa jutussa joku aikaa sitten hän kertoi, kuinka meno on "hiukan" muuttunut 90-luvusta. Silloin edustuksella oli (muistaakseni) "kaksi" valmentajaa palvelemassa pelaajia. Tänä päivänä Tapparalla on (muistaakseni) "kymmenkunta" valmentajaa, fyssaria jne. jne...
Jäin tuolloin tuota juttua lukiessani miettimään, että onko Ässien edustuksella tarpeeksi henkilövoimaa? Ja lähinnä juuri valmennuksessa. Varsinkin kun filosofia nojaa vahvasti omaan junioripolkuun ja pelaajien kehittämiseen, niin eikö meillä pitäisi olla melkeinpä paremmat resurssit tällä saralla kuin suurseuroilla?
Nythän tuo peli näyttää sille, että pelaajat ovat vähän tuuliajolla ja perusasiatkin siellä jäällä tuppaa unohtumana. Henkilökohtaisesta kehittymisestä puhumattakaan.
Jos homma ei ole käsien määrästä kiinni, niin sitten henkilöjohtaminen kusee valmennuksen osalta. Kerttulan heikkous uskoakseni on se, että hän ei ole sormi koko ajan joukkueen pulssilla eikä valvo millaista työtä tekee valmennus tai pelaajat. Tästä johtuen hän ei pysty, eikä varmasti haluakaan vaatia mitään valmennukselta, eikä hänellä varmaan ole ihan kunnon tuntumaa siihenkään, millaisia pelaajia joukkue tarvitsee. Tähän myös varmaankin kiteytyy se, miksi Kerttula on vaihtamassa UTJ hommat johonkin muuhun. Ei ole ilmeisesti motia edellä mainittuun tai sitten turhauttaa, kun opiskellut asiat eivät oikein sovellukaan lätkämaailmaan.
Kyllä tuolla urheilupuolella olisi hyvä olla joku aktiivinen johtaja, jolla on näkemys ja vastuu myös pelillisistä asioista, MUTTA ei kuitenkaan ole jatkuvasti arjessa tekemisissä pelaajien kanssa. Onko sen sitten parasta olla UTJ vai voisiko hän toimiakin nimikkeellä päävalmentaja. Muut valmentajat sitten vetäisivät pääosan treeneistä ja tämä päävalmentaja olisi enempi valmentajien esimies. Noh, oli ne käytännön järjestelyt sitten mitä tahansa, niin ehkäpä ymmärrätte kuitenkin mitä haen takaa.