Armeijakeskusteluissa pyritään mielestäni aina hieman yksinkertaistamaan asioita. Ikään kuin Suomen Puolustusvoimat eivät tarjoaisi kuin sitä ryynäämistä ja kuuden kuukauden pituista metsäleiriä?
On kestämätöntä vedota siihen, ettei armeijasta ole hyötyä. Tarjolla on tehtäviä laidasta laitaan, voit esim. hyödyntää omaa jo hankittua tietoteknistä osaamistasi, mediataitoja, ajokorttia, teknologiatuntemusta tai pitkäaikaista harrastusta. Moniin erikoisjoukkojen koulutuksiin on pääsykokeet ja vähintään tehtävä kirjallinen hakemus, mutta uskoisin, että suurimpaan osaan riittää kun kutsuntoja ennen ottaa asioista hieman selvää ja muistaa sanoa kutsunnoissa jotain muuta kuin "En mä nyt oikein tiedä, en mä mitään osaa."
Toki P-kausi on sitä ryynäämistä ja henkien taistoa, mutta kun kavereiden juttuja kuuntelee, tuolta ajalta tulevat sitten yleensä ne mukavimmat muistotkin. Oma armeija-aikani antoi minulle paljon tilaisuuksia käydä paikoissa, joihin ei takuulla ole enää koskaan mitään asiaa, paljon hyvää esiintymiskokemusta, ja mahdollisuuden tavata paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Ja kaikki hyvässä hengessä ilman pokkurointia. Tämä tosin vaati ennakkohakemista erikoisjoukkoihin, suositusten hakemista, pääsykokeita, yön viettämistä kasarmilla ennen kuin edes oli armeijaa aloittanut ja hieman suhteita, mutta ei mitään, mistä ajatteleva nuori mies ei selviäisi.
Jotta teksti edes jotenkin liittyisi otsikon aiheeseen, totean, että omalla aktiivisuudella ja asioista selvää ottamalla saa armeijankin tuntumaan mielekkäältä. Ehkäpä nössöily vähenisi ja motivaatio P-kaudella paranisi, jos armeija mainostaisi näitä monia mahdollisuuksiaan tehokkaammin?