Kirkko on eri asia kuin usko, vaikka tapaluterilainen ei sitä ymmärräkään. Tapaluterilaiset kun eivät omaa uskoaan juuri tunne, vaan kehittävät omassa mielessään sellaisen kaikkea hyvää ja kaunista Jumaluuden ja yhdistävät sen luterilaiseen kirkkoon. Tämä on ok asia, ei siinä mitään.
Mutta ongelmalliseksi tämä tulee silloin, kun tämän itse keksityn luterilaisuuden perusteella aletaan väittelemään kirkon tai uskonnon merkityksestä yhteiskunnassa. No tätä keskustelua käydään tuolla ”kirkko eroon valtiosta” ketjussa. Itse uskonto/ateismi vääntöä taas on käyty ”uskotko Jumalaan” ketjussa.
Kiihkouskovaisuus on sisäänrakennettuna raamattuun, siis e mitä sillä tässä ketjussa on tarkoitettu, eli oman uskonsa levittämistä, sillä itse Jeesus antoi lähetyskäskyn ja niin ollen uskovien velvollisuus on kertoa Jeesuksen sanomaa kaikille, haluavat nämä tai eivät*. Niinpä tilanne johti siihen historialliseen asiaan, että miekalla on meidät suomalaisetkin käännytetty ja Kirkon lapsikasteella varmistettu jäsenyyksien pysyvyys suvuissa.
Lapsikastehan ei siis ole raamatusta, vaan keksitty juurikin ”valloitettujen” ja käännytetyttyjen pitämiseksi kirkon helmoissa myös jatkossa.
Myöskään Kirkkoa itseään ei löydy raamatusta, paitsi nyt hassun hauskasti 1992 käännöksestä, johon lisättiin sana ”kirkko” muutamaan kohtaan, kun siinä puhutaan seurakunnasta (tämä ”kirkko” siis esiintyy vian suomalaisessa 1992 käännöksessä, ei alkuperäisessä kreikankielisessä UT:sa tai yhdessäkään aikaisemmassa käännöksessä).
Joten mun mielestä uskovakin joka eroaa kirkosta on rohkea ja suoraselkäinen, uskoonsa nojaava ja hierarkkiset järjestelmät hylkäävä aito uskova, kirkon jäsenenä pysyvä taas ei tod. näk. tunne oman kirkkonsa oppeja, saati raamattua, edes Jeesuksen opetuksia.
*Ja kyllä, ateisteissa on monia omaa katsontaansa tuputtavia, varsinkin sen jälkeen kun Dawkins esitteli "atheist call to arms" kutusun, jossa ateisteja kannustetaan osoittamaan aina uskonnon pöljydet niihin törmätessään, eikä niin, että "usko on oma asia", jos se on suoraan pötyä tai valheellista ja vahingollista joko uskovalle itselleen tai muille ihmisille tämän vaikutuspiirissä.