Ovatko kirkkoon kuuluvat pelkureita?

[Hemingway]

Kirkkoon kuuluu jumalaton määrä jengiä, joka ei usko Jumalaan ainakaan kirkon oppien mukaisesti. Silti tämä porukka ei eroa kirkosta.

Syiksi he nimeävät kaikenlaista irrationaalista kuten kirkon laupeuden työt, jotka ovat euromääräisesti kuitenkin vaatimattomia.

Epäilenkin, että tosiasiassa kirkkoon kuuluvia oppia tunnustamattomia vaivaa pelkuruus. He pelkäävät, että Jumala sittenkin on ja kostaa. He eivät yksinkertaisesti uskalla erota kirkosta.

 

[BitterX]

Syiksi he nimeävät kaikenlaista irrationaalista kuten kirkon laupeuden työt, jotka ovat euromääräisesti kuitenkin vaatimattomia.

Arvelisin, että iso osa kuuluu kirkkoon, koska pitää ko. instituution olemassaoloa yhteiskunnallisesti enemmän positiivisena kuin negatiivisena asiana. Toisin sanoen, he näkevät kirkon tuovan yhteiskunnallista lisäarvoa.

Tässä voi taustalla olla esimerkiksi se, että kirkollinen uskonnollisuus on usein se asia, joka täyttää tyhjiön entisen rikollisen, narkkarin tai alkoholistin elämässä ja esimerkiksi tällä tavoin kirkon nähdään tuovan yhteiskunnallista lisäarvoa, josta kannattaa maksaa. Toisaalta taustalla joko voi nähdä kirkon ulkomaanaputyön tai kotimaan vähäosaisten hyväksi tehdyn työn yhteiskunnallisesti merkittävää lisäarvoa tuottavana ja siten tukemisen arvoisena.

Luulen, että lopulta aika harva kirkon jäsen verorahoillaan on taivaspaikkaa ostamassa.

 

[Pavlovin Koira]

Miksi jumalaan uskominen edellyttäisi kirkkoon kuulumista?

 

[opelix]

Miksi jumalaan uskominen edellyttäisi kirkkoon kuulumista?

Tämä on mielestäni juurikin se ydinkysymys. Mikä rooli noin valtavalla verottavalla organisaatiolla voi olla simppelissä elämänkatsomusasiassa. Tuota kun useampi funtsisi hiukan tarkemmin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Epäilen että syitä on tavattoman monia.

Yksi olennaisimmista syistä lienee aktivoitumiseen tarvittavan sysäyksen puuttuminen. Jos riittävän voimakasta signaalia kirkosta eroamiselle ei synny, niin aloitetta kirkosta eroamiseksi ei oteta. Vaiva se on pienikin vaiva. Kirkosta eroaminen vaatii kuitenkin jotakin oma-aloitteellisuutta. Jos kirkon jäsenyys pitäisi vahvistaa vaikkapa kerran vuodessa, vähän kuten vanha auto on katsastettava jotta se säilyy liikennekelpoisena, niin moni jättäisi jäsenyyden uudistamatta. Varsinkin jos tämä tapahtuisi maksamalla kirkollisvero pankkisiirrolla, aivan kuten katsastusmaksunkin voi maksaa joko ajanvarauksen yhteydessä tai viimeistään katsastuskonttorille saavuttaessa.

Toinen syy on kirkon rooli seremonioiden toimittajana. Jotkut haluavat unelmien prinsessahäät. Niitä odotellessa onkin hyvä maksaa kirkollisveroa. Varmaan sosiaaliset paineet pitävät näitä seremoniaihmisiä kirkon jäseninä vaikka he eivät kävisi kirkossa koskaan, lukuun ottamatta omia ja lähipiiriinsä kuuluvien kirkollisia seremonioita. Ei haluta tai uskalleta paljastaa että ei kuuluta kirkkoon, joten sitten on parempi kuulua kirkkoon. Riskinä voi olla perinnön menettäminen tai sosiaalinen vieroksunta joissakin piireissä.

Sitten on varmaan niitäkin, jotka pelkäävät ihan oikeasti joutuvansa paholaisen halsteriin paistumaan, jos eroavat kirkosta eivätkä näin ollen maksa kuuliaisesti asuinkuntansa vahvistamaa kirkollisveroa.

Moni varmaan ihan oikeasti kuvittelee kirkon niin yleishyödylliseksi organisaatioksi, että sen toimintaa kannattaa tukea vähäosaisten tilanteen helpottamiseksi ja ympäri maailmaa tapahtuvien hätätilanteiden uhreiksi joutuneiden tilanteen lievittämiseksi. En jaksa kaivaa tilastoja esille, Jatkoajassa on toisissa ketjuissa tätä välillä harrastettukin, mutta väitän että suomen ev.lut. kirkon hyötysuhde lähimmäisten auttajana pärjää todella huonosti esimerkiksi Punaiselle Ristille. Kaikki kunnia diakonien toiminnalle kuten vanhustyölle, mutta kirkon budjetista leijonanosa menee sananjulistukseen s.o propagointiin ja hallintoon sis. mm. kiinteistöomaisuuden hoidosta koituviin kuluihin. Yhtä kaikki, jos mielii tukea lähimmäisiään kuulumalla kirkkoon, niin tällä toimenpiteellä tukee konkreettisimmin pappien pakinoita ja kirkkorakennusten ylläpitoa. Vasta tulosluettelon seuraavilla sivuilla tulevat nämä lähimmäiset.

 

[Ted Raikas]

Tuskin pelkureita, mutta sovinnaisia varmasti. Sillä tapaa, että kun vanhemmatkin on kuuluneet kirkkoon, monista muista sukulaisista puhumattakaan, niin kuulutaan itsekin. Se ikään kuin kuuluu asiaan ja tekee sinusta normaalin ihmisen. Harva tuskin miettii sielunsa pelastumista, mutta toki saattaa sekin alitajuisesti vaikuttaa. Kristinuskolla on niin pitkä historia jumalanpelon iskostamisessa kansakuntiin, että vaikka sivistys ja tiedon määrä on noussut hyvälle tasolle, niin taustalla voi kummitella kuitenkin se "mitäs jos..." Hyvin moni saattaa myös pitää Jumalan olemassaolon erittäin mahdollisena, vaikka eivät uskontoa harjoitakaan mitenkään näkyvästi ja siten päättävät olla eroamatta.

Ihmiset on lisäksi usein laiskoja, joten niinkin pientä ja nopeasti tapahtuvaa juttua kuin kirkosta eroamista ei jakseta välttämättä tehdä, vaikka tavallaan haluaisikin olla irti ko. laitoksesta. Räsäsen kaltaiset sammakkosuut sitten antaa sen pienen muistutuksen, että ai niin joo, voisi tostakin laitoksesta irroittautua.

Summa summarum. Hyvin moni ei oikeastaan pohdi näitä asioita erityisen syvällisesti ja elää elämäänsä pohtimatta mikä kirkon merkitys ja asema oikeastaan edes on. Siitä luterilainen kirkko elää, riittää, että nuo ihmiset maksavat veroja.

 

[SergeiK]

m. Hyvin moni ei oikeastaan pohdi näitä asioita erityisen syvällisesti ja elää elämäänsä pohtimatta mikä kirkon merkitys ja asema oikeastaan edes on. Siitä luterilainen kirkko elää, riittää, että nuo ihmiset maksavat veroja.

Kas, Jatkoajan tiedostava runoilijapoika Ted Raikas yllättäen jakaa ihmiset tiedostaviin kirkostaeroajiin ja lampaisiin jotka ei funtsi asioita Ted Raikkaan tavoin punaviinin ääressä baskeri vinossa.

Modernissa ajassa kirkko on eräänlainen palveluntarjoaja joka tarjoaa elämyksiä ja on jokaisen oma asia haluaako siitä maksaa ja miten noita elämyksiä itselleen arvottaa.

Minä en ymmärrä räisäsiä jotka jaksavat hermostua siitä että jossain Töölössä iltapimeällä yksi mies saattaa penetroitua toisen miehen peräsuoleen, enkä tajua pikkusieluisia hemingwaytä joille muiden elämänvalinnat aiheuttavat saman verran elämäntuskaa.

Saako tulla kaapista ulos? Saako maksaa kirkollisveroa ja nauttia kirkollishäistä?

T: Sergei (kirkollisveroa maksava ja sen elämyksistä nauttiva lammas)

 

[Ted Raikas]

Kas, Jatkoajan tiedostava runoilijapoika Ted Raikas yllättäen jakaa ihmiset tiedostaviin kirkostaeroajiin ja lampaisiin jotka ei funtsi asioita Ted Raikkaan tavoin punaviinin ääressä baskeri vinossa.

No en minäkään erityisen paljon tätä nykyä varsinaisesti pohdi uskonasioita, vaan elän hyvin paljon hetkessä ja ajattelen käytännön asioita ja miten se käytännön toiminta vaikuttaa ympäristöön. Siinä yhteydessä se, että uskooko vai ei on aika toissijaista, jos kykenee kuitenkin toimimaan yhteispelillä.

Oikeastaan enemmän meinasin neutraalina tuota, että ei osa ei asiaa sen syvällisemmin pohdi. Monelle on siis melko samantekevää kuuluuko sitä kirkkoon vai ei. Kun se summakin on verrattain pieni mitä pitää maksaa. Ei se sinänsä tee kenestäkään minkäänlaista tampiota. Heille uskonasiat ei ole niin henkeen ja vereen tärkeitä, että tulisi ottaa joku selkeä kanta kirkon asemaan.

Omat näkemykseni eriää kristinuskosta sen verran vahvasti, että siihen kuuluminen olisi erittäin outoa. En ymmärrä henkilökohtaisesti tapauskovaisuutta, joka liittyy tuohon sovinnaisuuteen jonka mainitsin. Joillekin se on ehkä tärkeää kuulua, vaikka ei itse uskontoa harjoitakaan, mutta minä en sitä kykene tajuamaan. Eikä minua toki kiinnosta maksaa niitä verojakaan kirkolle, koska en mitään kirkon palveluksia halua ja tarvitse.

Kuitenkin, uskaltaisin väittää, että ne jotka eroaa kirkosta on keskim. tiedostavammalla kannalla, eli ovat pohtineet uskonnon merkitystä elämässään ja kirkon tarpeellisuutta.

Ja kiitos kun sanoit baskerini olevan vinossa, tajusin oikaista!

 

[SakMi]

Meillä on varaa olla pelkureita.

Vastaus kysymykseen: Kyllä.

 

[Eino_Mies]

He pelkäävät, että Jumala sittenkin on ja kostaa. He eivät yksinkertaisesti uskalla erota kirkosta.

Herran pelko on viisauden alku. Ettäs sen tiedätte, senkin saastaiset syntisäkit.

 

[ms.qvist]

En nyt sanoisi, että kirkkoon kuuluvat ovat sen suurempia pelkureita kuin vaikkapa allekirjoittanut. Sen sijaan toisinaan kyllä ihmettelen sitä miksi joku kuuluu kirkkoon kun ei kuitenkaan millään muotoa usko kirkon oppeihin tai pidä kirkollisia menoja elämässään suuressa arvossa mutta en nyt sano, että tämä on silkkaa idiotismia jos haluaa pysytellä kirkon helmassa kirkollisten toimitusten tähden tahi sen tähden ettei halua herättää pahaa vera lähipiirin silmissä. Mutta en siltikään väitä, että hän on pelkuri vaikka hänen sijassa toimisin toisin ja eroasin kirkosta välittömästi - kuten olen eronnut likipitäen aikoinaan kun se tuli kohdallani mahdolliseksi. En katsonut järkeväksi kuulua organisaatioon jonka perusoppeja en millään muotoa voinut allekirjoittaa ja jolla ei ollut mitään tarjota minulle mitä kaipaisin.

Toisinaan tunnesyyt ajavat järkisyiden edelle mikä on aivan ymmärrettävää ja siksi pysytään kirkon hellässä huomassa. Joidenkin kohdalla voidaan toki katsoa, että löytyy järkisyitä miksi kuulua kirkkoon, miksi olla herran hellässä huomassa ja tämä on täysin ymmärrettävää. Täsmennän, järkisyitä henkilön itsensä kantilta katsoen ei välttämättä minun kantilta katsoen.

vlad.

 

[Vanhapuuma]

Epäilenkin, että tosiasiassa kirkkoon kuuluvia oppia tunnustamattomia vaivaa pelkuruus. He pelkäävät, että Jumala sittenkin on ja kostaa. He eivät yksinkertaisesti uskalla erota kirkosta.

Olen ateisti mutta kuulun kirkkoon, enkä todennäköisesti siitä koskaan tule eroamaankaan. En pelkää Jumalaa, lainkaan, se olisi kovin typerää. Enemmän pelkään haimasyöpää ja luteita. Minusta ev.lut. kirkko on oikein kiva instituutio, varsinkin vailla Jumalaa. Kirkossa on joskus mukava käydä istuskelemassa, eikä tämä nyt tarkoita sitä, ettenkö saisi vaikka olisinkin eronnut kirkosta, ja kuuntelemassa jessestä tarinoita. Harmillisesti tosin helvetin tulet polttaa teijät-saarnat eivät enää ole muodissa, niitä seuraisin kovinkin innolla. Niihin pikkutekijöiden telttoihin en jaksa itseäni änkeä.

Mutta tosiaan, nämähän eivät olleet vielä syitä sinänsä olla eroamatta kirkosta. En eroa kirkosta, koska ispä ja äispä eivät varmaan tykkäisi, mutta sitäkin ennemmin, koska arvostan silti tiettyjä piirteitä kirkossa instituutiona, ja jopa kristinuskossa, joihin voin myöhemmin paneutua - jos jotakuta nyt sattuisi kiinnostamaan. Sen voisi ajatella näin, tuen JJK:tä vaikken peleissä koskaan ehdi käymäänkään. Voin siitä vähän sitten kuitenkin maksaa.

 

[Alejandro]

Itse en luokittelisi itseäni pelkuriksi vaikka kirkkoon kuulunkin. Minua sitä paitsi ärsyttää Räsäsen lausuntojen aiheuttamat sopuli-ilmiöt, joten ihan vastalauseeksi pysyn kirkon kirjoissa loppuun asti. Kaipa ne minun rahani menevät ihan hyvään tarkoitukseen.

 

[Steegil]

Tyhmäähän se on tyhjästä maksaa. En sitten tiedä onko se pelkuruutta. Johonkin mennikäisiin uskominen on samassa kastissa kuin uskominen ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen. Molempien takana on toki uskomaton propaganda koneisto. Maailman kaikkeuden suurimmat huijaukset ovat uskonnot ja ilmastonmuutos.

 

[Toejoen Veikko]

Epäilenkin, että tosiasiassa kirkkoon kuuluvia oppia tunnustamattomia vaivaa pelkuruus.

Rajautuuko epäilyksesi pelkästään ev.lut.-kirkon jäseniin vai kuuluuko epäilyksesi alaisuuteen mm. islamilaisen seurakunnan jäsenet?

Olen ollut aistivinani, että kirkosta ja kristinuskosta eniten vaahtoavat ateistit eivät yleisesti ottaen uskalla ulottaa kritiikkiään islaminuskoon. Joku voisi pitää sitä pelkuruutena, koska siinä rikkoisi tabun. Sitä vastoin kristinuskoa ja evankelis-luterilaista kirkkoa on huomattavasti helpompi tökkiä ja se on trendikästä.

 

[Lunatico]

En ole pelkuri vaikka kuulunkin kirkkoon. Toki Jumalan sanan vatvominen ja liiallinen tyrkyttäminen jne käy hermoon, mutta kuulun silti kirkkoon ja aijon toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella jatkaakin. Kai se suurin syy kirkkoon kuulumiseen on se, että "pitää" kuulua kun muutkin jne. Toki uskon myös Jumalaan että vaikuttaahan se sekin. Räsäsen aiheuttamaan skandaaliin en ole pahemmin perehtynyt, niin en tiedä mistä suurin piirtein on edes kysymys, niin en ota siihen kantaa.

 

[Migron]

Lisäksi suurin osa vaikuttaa olevan mielenterveyspalveluiden tarpeessa.

 

[Toejoen Veikko]

Lisäksi suurin osa vaikuttaa olevan mielenterveyspalveluiden tarpeessa.

Onko tuollaiselle vaikutukselle jotain faktatietoa taustatueksi? Ev.lut.kirkkoon kuuluvien osuus väestöstä on laskenut vuoden 2000 85%:sta vuoden 2012 76,4 %:iin..
HS:n mukaan Suomessa oli vuonna 2005 noin 320 000 ja vuonna 2008 noin 400 000 masennuslääkkeiden syöjää.
MTV3:n mukaan masennuslääkkeitä popsisi jo 448 000 suomalaista.

 

[Hemingway]

Rajautuuko epäilyksesi pelkästään ev.lut.-kirkon jäseniin vai kuuluuko epäilyksesi alaisuuteen mm. islamilaisen seurakunnan jäsenet?

Suhtaudun nuivasti kaikkiin uskoviin. Rinnastan heidät mielisairaisiin. Sellaisen näkeminen, kuuleminen tai kokeminen, jota ei ole mitenkään mitattavasti olemassa, on mielisairauden merkki. Uskovaisuutta ei vain jostain syystä Suomessa nimetä mielisairaudeksi, muut harhat kyllä.

Ihmettelen myös ihmisiä, jotka tahtovat tukea mielisairaiden harhoja kuulumalla heidän yhteisöihinsä.

 

[Gentleman]

Kirkkoon kuuluu jumalaton määrä jengiä, joka ei usko Jumalaan ainakaan kirkon oppien mukaisesti. Silti tämä porukka ei eroa kirkosta.

Syiksi he nimeävät kaikenlaista irrationaalista kuten kirkon laupeuden työt, jotka ovat euromääräisesti kuitenkin vaatimattomia.

Epäilenkin, että tosiasiassa kirkkoon kuuluvia oppia tunnustamattomia vaivaa pelkuruus. He pelkäävät, että Jumala sittenkin on ja kostaa. He eivät yksinkertaisesti uskalla erota kirkosta.

Kirkon oppi ei ole mitenkään yksiselitteinen asiakirja, jonka mukaan voisi uskoa tai olla uskomatta. Päinvastoin kirkon sisällä jos jonkinlaista tulkintaa uskosta.

Kirkon laupeuden töitä ei ole kovin kohtuullista arvioida euromäärällä, minkä hinnan laitat sille että alkoholisti lopettaa juomisen tultuaan uskoon? Tai perheen isä/äiti lopettaa perheensä pahoinpitelyn uskoon tultuaan?

Tai rikollinen lopettaa rikosten teon? Tai nuori jättää tekemättä itsemurhan?

Itse olen eronnut kirkosta, en katso tekoani rohkeaksi. Mieluummin päinvastoin, erosin kun en katsonut olevani omaa ajatteluani vastaavassa yhteisössä. En voinut enää ääneen lausua uskontunnustusta. Se ei tuntunut oikealta.

Samasta syystä en kuulu mihinkään puolueeseenkaan. Jos olisin rohkea, ja asiastani varma saattaisin hyvinkin liittyä kirkkoon ja yrittää muuttaa sitä sisältäpäin. Voin tietysti selittää itselleni ja muille että kyse ei ole rohkeuden puutteesta vaan uskon, tai että mieluummin valitsen jonkin muun taistelun omaksi elämäntehtäväkseni. Ja voin olla siinä asiassa oikeassakin. Silti en lähde ketään pelkuriksi väittämään, on hän kirkon jäsen tai ei ole.

 

[kiljander]

Kun meitä uskovia koko ajan rassataan kaiken maailman yleistyksillä joidenkin yksilöiden toilailujen perustella tai sitten ihan muuten vaan niin tyydyn toteamaan että oma elämäni on mennyt monessakin mielessä täydellisesti vaikka "menninkäisiin" uskonkin.

 

[Toejoen Veikko]

Suhtaudun nuivasti kaikkiin uskoviin. Rinnastan heidät mielisairaisiin. Sellaisen näkeminen, kuuleminen tai kokeminen, jota ei ole mitenkään mitattavasti olemassa, on mielisairauden merkki.

No, tuo on tuollaista ääritoimijoille tyyppillistä käyttäytymistä. Oman mieltymysalueen ulkopuolinen ajattelu tai toiminta mielletään mielisairaudeksi. Eräässä dokkarissa haastateltiin neuvostoliittolaista miestä, joka heitettiin mielisairaalaan, koska halusi oppia saksaa.
Jos joku ihminen kokee saavansa elämälleen henkistä sisältöä tai sisäistä rauhaa uskomalla johonkin, joka mielletään sitten vaikka yliluonnolliseksi tai olemassaolemattomaksi, niin mitäpä se muiden ihmisten sandaalissa hiertää.

Ihmettelen myös ihmisiä, jotka tahtovat tukea mielisairaiden harhoja kuulumalla heidän yhteisöihinsä.

Viittaatko tällä esim. kommareihin ja sosialisteihin, jotka tukevat höpinöitä sellaisesta harhasta kuin tasa-arvo, mikä sitten pitää mahdollistaa ottamalla muilta?

 

[Hemingway]

No, tuo on tuollaista ääritoimijoille tyyppillistä käyttäytymistä.

Pidän ajatteluani selväjärkisenä enkä äärimmäisenä. Mielisairauden yksi oire on harhaisuus, ilmiöiden kokeminen, joiden kokemiseen ei ole perusteita. Tunnen kristillistä toimintaa ja tiedän uskovia ihmisiä. Osa näistä ihmisistä on korkeasti koulutettuja luonnontieteilijöitä ja heillä on minua parempi kyky loogiseen päättelyyn ja ongelmanratkaisuun, mutta silti he saattavat ajatella, että syövän aiheuttaa demoni. He saattavat myös saada Jumalalta monenlaisia ohjeita esimerkiksi puolison valintaan.

Tässä ohjelmassa esitetään minunkin monesti kohtaamani ristiriita uskovien toiminnassa. Tosiasiat kielletään ja eletään oman harhan vallassa. Uskotaan asioille yliluonnolliset vaikuttimet, vaikka ne tosiallisesti ovat maallisia.

Minusta tällaista ajattelua kannattaa kritisoida. Kritisointi ei edusta äärimmäistä, vaan se kysyy perusteita kokemuksille.

Jos joku ihminen kokee saavansa elämälleen henkistä sisältöä tai sisäistä rauhaa uskomalla johonkin, joka mielletään sitten vaikka yliluonnolliseksi tai olemassaolemattomaksi, niin mitäpä se muiden ihmisten sandaalissa hiertää.

Uskonnosta on monille paljon iloa. Se luo merkitystä, toivoa ja auttaa rakentamaan kestäviä ihmissuhteita. Silti asiat on voitava todeta niin kuin ne tosiasioiden valossa näyttävät olevan. En minä tahdo uskovaisuutta tai uskon harjoittamista kieltää. Sen sijaan tahdon omalla toiminnallani pyrkiä myötävaikuttamaan illuusiottoman ajattelun yleistymiseen.

 

[Alfred E Neuman]

Suhtaudun nuivasti kaikkiin uskoviin. Rinnastan heidät mielisairaisiin. Sellaisen näkeminen, kuuleminen tai kokeminen, jota ei ole mitenkään mitattavasti olemassa, on mielisairauden merkki. Uskovaisuutta ei vain jostain syystä Suomessa nimetä mielisairaudeksi, muut harhat kyllä.

Ihmettelen myös ihmisiä, jotka tahtovat tukea mielisairaiden harhoja kuulumalla heidän yhteisöihinsä.

Aika tylytystä Hemingwaylta. Vaikka jumalaan en usko, niin tuota en kyllä allekirjoita. Suvussani on useita uskovaisia, ja kaikki edenneet aika korkealle työurallaan, joko johtavassa asemassa töissä, tai pyörittää menestyvää yritystä, työllistäen siinä samalla muitakin. Ei pöhkömmin mielisairailta.

Kuten sanoin, en itse usko mihinkään jumalolentoihin, mutta ei se minulta pois ole jos joku uskoo. Niin kauan kun minun oikeutta olla uskomatta jumalaan kunnioitetaan, niin minä kunnioitan muiden uskoa jumalaan. Vaikka jotkut uskonnolliset rituaalit ovat mielestäni jopa huvittavia, niin silti en mielisairaiksi heitä lähtisi haukkumaan.

Ja otsikon kysymykseen, mielestäni kirkkoon kuuluvat eivät ole pelkureita.

 

[Hemingway]

Aika tylytystä Hemingwaylta.

Se tuntuu tylytykseltä, koska et tunne uskovien perimmäistä ajattelua. Sinunkin kannattaisi ymmärtää, että heille henkimaailma on totta.

Ulkopuolinen ihminen ei ymmärrä uskon perimmäistä irrationaalista luonnetta. Tavallinen ihminen näkee uskosta vain sen kulttuurisen ilmentymän. Hän ei tajua sitä harhaa, joka usko on.

Ottakaa selvää, kuinka uskovat oikeasti kokevat, niin asia selviää. Enkä nyt tarkoita kulttuuriuskovia, jotka eivät itsekään tiedä, mihin uskovat, vaan uskovia, joille Raamattu edustaa auktoriteettia. Se henkimaailma, joka Raamatussa esiintyy, on totta myös näille uskoville.

Kyseessä ei ole mikään poikkeuksellinen muutaman hullun juttu, vaan ihan yleinen asennoituminen.