Mulla eniten mietityttänyt se, kun halutaan, että nostettais ryminällä ens kaudeksi se muutama oma junnu näyttään kykyjä, ja samalla odotellaan, että Myli kairais pari uutta mestaria hyökkäykseen ja yks puolustukseen. Alkaa loppua pelipaikat kesken. Ja logiikka.
Tässä unohtuu monesti se, että kauden aikana pelaajia on poissa lukemattomista eri syistä ja siksi pelaajia on luonnollisesti oltava rosterissa enemmän kuin 12 hyökkääjää + 7 puolustajaa + 2 maalivahtia. On ihan normaalia, että kolmastoista hyökkääjä pelaa vaikka 40 peliä kauden aikana. Kärpilläkin oli yhteensä 15 hyökkääjää, joille kertyi yli 24 runkosarjapeliä kuluneella kaudella, vaikka loukkaantumisten määrä oli melko pieni. Jos katsoo muiden joukkueiden pelimääriä, niin ne näyttävät aikalailla samalta.
Kokoonpanosommitteluissa pitää siis muistaa, että sinne 4 kärkikentän taakse voi rakentaa yhden kentällisen lisää, joka kyllä tulee saamaan kiitettävän määrän pelejä alleen Liigassa. Tämän lisäksi sitten osa pelailee Mestiksessä Antti-Roikon tapaan isolla vastuulla ja nousee sieltä seuraavana vuonna Liigaan isommalle vastuulle.
Ja nyt mennään sitten siihen puheeseen "näytönpaikoista" ja junnujen peluuttamisesta. Lahjakkaille junnuille täytyy olla rosterissa heidän kyvyilleen ja osaamiselleen sopivaa roolia tarjolla. Tämän lisäksi vierellä täytyy olla kokeneita ja Liigaan tasonsa osoittaneita pelaajia, jotta junnuilla on helpompi paikka nousta esiin näiden mentoreiden rinnalla. Hyvänä esimerkkinä tästä toiminee se kuinka Hyry/Antti-Roiko kasvoivat Anttilan rinnalla, ja kuinka Paaso kehittyi ykkösparissa Ohtamaan rinnalla.
Menestystä ja kehitystä ei tule jos sinne kentälle laitetaan vaan junnut pelailemaan keskenään ja opettelemaan Liigan vauhtiin. Sen sijaan siellä kentällä on se Ohtamaa, Anttila ja Kemppainen kertomassa miten tuossa tilanteessa olisi kannattanut pelata, tai mitä tehdään seuraavaksi. Näiltä pelaajilta opitaan paljon asioita, jotka ovat uran jatkon kannalta äärimmäisen tärkeitä. Jos meillä on junnuissa jalostumassa Viuhkolan kaltainen playmaker niin on parempi, että siinä vierellä pelaa Teemu Turunen tai Reid Gardiner iskemässä ne maalit sisään, kuin että siinä vierellä pelaa toinen junnu, joka tekee niistä syötöistä kauden aikana 3 maalia. Olisiko Alasiurua tai Antti-Roiko viimeistellyt Turusen paikalta päälle 30 maalia Koivusen syötöistä? Ei olisi. Samoin voidaan miettiä, että tekisikö Korpimäki enemmän maaleja Tardifin kanssa pelatessa vai Alasiuruan kanssa pelatessa?
Joukkue on siis rakennettava niin, että junnuilla on oikeasti paikka onnistua. Tätähän Myllykoski nyt tekee. Hän ei hanki joukkueeseen yhtäkään keskinkertaisuutta vaan taattua laatua, joiden rinnalla muiden pelaajien on helpompaa nousta esiin. Junnujen on kuitenkin lunastettava paikka Liigassa suorittamalla hyvin silloin kun paikka tulee ja antamalla näyttöjä ensin vaikkapa siellä Hermeksessä tai nelosketjussa kun paikka tulee. Antti-Roiko teki näin, Hyry teki näin, Koivunen teki näin, Paaso teki näin. Samaan tapaan se Ohtamaa on saanut kasvaa esikuvansa Kukkosen kanssa sellaiseksi pelaajaksi mitä hän on nyt. Kaudella 07-08 hän pääsi pelaamaan 10 peliä Kärpissä ja loisti Hokissa 15 pelin ajan. Tämän jälkeen hän sitten ottikin sen paikan vakiokokoonpanosta itselleen.
Ahon aikakaudella Kärppien pelaajapolitiikka muuttui siihen suuntaan, että alettiin hankkimaan ulkopuolelta paljon leveyspelaajia myös alempiin kentällisiin, joiden tilalla oltaisiin voitu ihan hyvin peluuttaa sitä omaa juniorituotantoa. No nythän näin tehdään... Kaksi kentällistä taattua laatua, alempiin kenttiin muutama kokenut alivoimapelaaja ja mentori, joiden vierelle on tarjolla sitten Nikupeteriä, Korpimäkeä, Antti-Roikoa, Alasiuruaa, Matikaista, Loposta (?), Heikkalaa, ja muita nuoria läpimurtoaan kyttääviä pelureita. Heille on vakiokokoonpanossa olemassa neljä paikkaa, ja vaikka Nikupeteri, Antti-Roiko ja Korpimäki ovat muihin nähden etumatkalla, niin siellä on edelleen yksi paikka vapaana muille, vaikka kaksi kärkikenttää olisivatkin täynnä kovan luokan ammattilaisia. Näistä paikoista kilpaillaan ja sen paikan lunastaa se, joka sen ansaitsee esityksillään.
Myllykosken tekeminen on oikein loogista ja jos sitä verrataan Ilveksen ja Tapparan tekemiseen niin Kärpät on vihdoin samalla tasolla pääkilpailijoidensa kanssa. Tapparan ja Ilveksen rosterit ovat jo nyt erittäin laadukkaan näköiset ja Myllykosken palapeli näyttää vastaavan hyvin tähän haasteeseen. Toisin on esimerkiksi HIFK:n kohdalla, jonka hankintapolitiikka on aika sekavaa...