Ylimielisyydestä kirjoitin jo Marjamäen ensimmäisiä kommentteja kuullessani. Niissä hän nosti itsensä pelastajaksi ja ainakin rivien välissä haukkui kollegansa ja toki myös Kärppien organisaatiota.
Kirjoittelen tämän viestin tämän kauden kausiketjuun, niin ei mene ihan offtopikiksi. Tosiaan nuo Marjamäen kommentit kyllä vähän kielivät siitä, ettei hänellä ollut ihan täyttä ymmärrystä siitä, millaisia haasteita nykypäivän SM-liigassa valmentamiseen voi liittyä ja niiden hienojen visioiden, joita voi kotisohvallaan päässään pyöritellä, siirtäminen kaukaloon ei välttämättä ole kovin simppeli prosessi. Lisäksi hyvin taktisessa sarjassa kyllä vastustajan valmennukselta ja pelaajilta löytyy keinot mukautua ja reagoida asianmukaisesti ja pelin kehittyessä, se mikä toimi vuosia sitten ei nykytilanteessa toimi samalla tavoin.
Varmaan sekin on saattanut hieman sokaista, että aiemmilla kausilla Kärppien puikoissa ei näin paljoa ole vaikeuksia ollut. Mutta joo, pitkälti tässä samaa mieltä siitä, että nämä Marjamäen aiemmat lausunnot ja itsevarma henkselien paukuttelu on vanhentunut kuin maito ja näyttäytyvät tässä hetkessä erittäin pöljiltä.
Minusta Kärppien pelaajiston ja Marjamäen vuorovaikutus julkisuudessa olevien tietojen perusteella ei ole toimivaa.
Tästä kylläkin olen sitten hivenen eri mieltä, pohjautuen siihen, mitä olen Petopodin haastatteluja kuunnellut niin Marjamäen kuin pelaajienkin osalta pitkin kautta. Marjamäki on kauden alusta lähtien puhunut toistuvasti siitä, miten valmennuksen ja pelaajien välillä käydään dialogia. Välillä sitä käydään sähköisesti viestitellen, mutta Marjamäki on itse korostanut kasvokkain käytävän keskustelun merkitystä ja ettei sitä voi sähköisesti korvata. Tämä teema oli esillä muistaakseni erityisesti jaksossa, joka tuli ulos marraskuun maajoukkuetauon liepeillä.
Kauden mittaan on käyty henkilökohtaisia kehityskeskusteluja, ryhmäpalavereita, työskennelty pienryhmissä, käyty välillä laittamassa ajatuksia pois pelistä mm. yhdessä kartingia ajamalla ja syömässä, Marjamäen mukaan "jätkät kertovat huolista ja murheistaan", pelillisiä asioitakin on pohdittu yhdessä pelaajien kanssa. Tuo mitä Marjamäki on omasta ja pelaajien välisestä vuorovaikutuksesta kertonut on minusta pitkin kautta kuulostanut varsin terveeltä. Nyt täytyy tietenkin huomioida tässä, että kyseessä on Marjamäen oma subjektiivinen näkemys asiasta ja todellisuudessa vaikkapa osa pelaajista on voinut asian kokea eri tavoin. Lisäksi kovin yksityiskohtaisesti Marjamäki ei näitä keskusteluita ole mielestäni ihan perustelluista syistä eli niiden luottamuksellisuuteen vedoten lähtenyt avaamaan julkisesti.
Sitten taas kun miettii, että mitä pelaajat ovat puolestaan kertoneet pitkin kautta Petopodin haastatteluissa, niin sieltäkin suunnalta on toisaalta koko ajan tullut juttua siitä, miten joukkueessa on todella hyvä yhteishenki ja on mukavaa työskennellä oman intohimonsa parissa. Pienelle vastuulle Kärpissä jäänyt ja SaiPassakin lainalla kauden mittaan käynyt Jesse Koskenkorvakin kertoili aivan vasta (27. helmikuuta ulos tullut jakso), että "tänne hallille on ihan pirun mukava tulla, että täällä on tosi hyvä porukka ja jätkien kanssa on aina tuolla kopissa hauskaa". Edelleen, minusta se, että pienellekin vastuulle jäänyt pelaaja kokee joukkuehengen mieluisaksi on hyvä merkki.
Noista haastatteluista on ainakin itselleni jäänyt sellainen mielikuva, että ehkei se Marjamäki nyt välttämättä ole yksistään sellainen juurisyy joukkueen ongelmille ja ilon lajista syövä ankeuttaja. Muistelisin myös, että Marjamäen viime visiitin jäljiltä, kokeneet pelaajat kuten Kukkonen ja Vallin ovat nimenomaan kehuneet noita Marjamäen metodeja siinä, miten uudet joukkuekaverit tutustutettiin toisiinsa jne. Ehkä siellä vielä jotain hyväksihavaittuja metodeja on työkalupakissa jäljellä.
Valmennustiimi vaikuttaa tosin ulospäin persoonallisuuksiltaan ja pelinäkemyksiltään ehkä vähän turhankin samasta puusta veistetyiltä, enkä suinkaan ole ainoa, joka tällaista on merkille pistänyt. Marjamäki on itse aiempina vuosina puhunut tuosta, miten tärkeää on, että valmennusryhmässä on erilaisia toisiaan täydentäviä ja tukevia persoonallisuustyyppejä. Harmillista, jos tämä viisaus on sittemmin unohtunut. Lisäksi esim. varsin menestyksekkäässä Tapparassa käsittääkseni Tuomas Tuokkola on haastanut Tapolaa pelitavallisissa asioissa, joka on taas pelin kehittämisen kannalta ollut hedelmällistä.
Toisaalta sekin täytyy huomioida ja tiedostaa, että kovista lupauksista huolimatta ("pitkä kevät", "kaikkihan me tiedetään, mistä tällä kaudella pelataan", "kellekään ei hävitä luistelussa ja kaksinkamppailussa" jne.), Kärpät on tällä hetkellä vaarassa joutua
katastrofaalisesti jälleen kerran sääleihin ja aidon mestaruuskamppailun sijasta edessä saattaa olla pahimmillaan hyvinkin lyhyt kevät. Tämä on mielestäni toteutuessaan aivan järkyttävä epäonnistuminen ja tarkoittaisi, että organisaatiossa tarvitaan ihan oikeita muutoksia ja toimintatapojen tarkastelua ml. henkilömuutokset. En ole lainkaan varma siitä, että se, että Virkkunen kertoo Kalevan haastattelussa, että "Minulla ja Harrilla (Aho) on peiliinkatsomisen paikka" ja korkeintaan miesten edustusjoukkueen päävalmentaja vaihtuu kera joidenkin pelaajamuutosten on riittävää reagointia. Ei siinä, etteikö tuollaisen epäonnistumisen hetkellä päävalmentajan vaihto ole perusteltua ja välttämätöntäkin osana urheilupuolen uudistusta.