Päätin kirjoittaa tekstini kausiketjuun, koska näkökulma on tulevaisuuteen suuntaava, vaikka pohjana ovatkin osin tähän mennessä pelatut harjoitusottelut ja historia. Nimimerkki
@karfan nosti Junttilan ja Leskisen otteet harjoitusotteluketjussa esille ja niiden pohtiminen on myös oman kirjoitukseni pääaihe. Näin sunnuntain ratoksi voi naputella vaikka vähän pidemmänkin viestin.
Täällä Kärppien osiossa on ollut viime aikoina hyvä myönteinen pöhinä, eikä ole tarkoitus latistaa tunnelmaa negailulla. Haluan kuitenkin nostaa esille pienen huolenaiheeni, joka jo ennen kauden alkua pyöri mielessäni ja joka ei näiden muutamien harjoituspelien jälkeen ole mihinkään haihtunut. Pohdin nimittäin sitä, ovatko Junttila ja Leskinen riittävän kovia pelaajia Kärppien ykkösketjuun?
En luonnollisestikaan epäile sitä, etteivätkö he olisi hyviä pelaajia SM-liigaan tai etteivätkö he pystyisi tekemään tulosta. Pohdin sitä, että riittääkö kyseisten pelaajien tehokkuus kovissa koitoksissa? Näitä ”kovia koitoksia” on SM-liigassa tarjolla rajallinen määrä, mikä on hyvä muistaa, jotta tämä pohdintani asettuu oikeaan kontekstiin. Tässä mielessä on myös harmillista, että Kärpät ei pelaa CHL:ssä, jossa on tarjolla laadukkaita vastustajia erityisesti pudotuspeleissä. Se toimisi hyvänä tasomittarina.
Jullen vahvuutena on luistelu ja se riittää liigassa siihen, että hän pystyy luomaan itselleen tilanteita ihan vain hyvällä ja oikein ajoitetulla liikkeellä. Liigan vaatimustaso liikkeen suhteen on noussut ja tuleva kausi on varmastikin yleisesti pelin laadun suhteen vaatimuksiltaan kovinta pitkään aikaan, mutta Jullen luistelutaito on silti tähän sarjaan edelleen vähintäänkin riittävä. Pelinäkemystä on myös. Haasteena on toiminta kiekon kanssa ja erityisesti maalien tekeminen, peilaan tässä kohden näkemystäni muutamaan edelliseen kauteen. Jokeripaidassa pelatut kaudet eivät nimittäin olleet kovinkaan vahvoja ja tuntui siltä, että vaikka Julle alkoi päästä rytmiin paremmin ja paremmin mukaan, maalintekeminen oli erityisen vaikeaa, ajoittaisista hyvistäkin paikoista huolimatta. Kiekollisessa pelissä näkyvintä antia olivat kiekon kuljettaminen hyökkäysalueelle, pyöriminen sen kanssa hyökkäysalueen kulmissa sekä keskialueen riistot ja niiden jälkeiset rauhoitukset omaan päätyyn. Olen ollut havaitsevinani näitä samoja asioita myös harjoituspeleissä. On hyvä muistaa, että Jullen tehot olivat kaudella 2019-20 lähes piste per pelattu peli SM-liigassa. Iso kysymys lieneekin se, että saako hän käännettyä pään sisällä tarvittavan vaihteen siten, että nelosketjun miehestä tulee ykkösketjun mies myös kuvainnollisesti ja kiekon pomppiminen muuttuu itsevarmuudeksi sekä sitä kautta tehopisteiksi?
Leskisen olen aina nähnyt hieman sellaisena ”pihapelien taiteilija” -tyyppisenä pelaajana, jolla on hyvä liike sekä kiekonkäsittely. Julleen verrattuna Lese on mielestäni suoraviivaisempi ainakin siinä mielessä, että pyrkii laukomaan tai "toimittamaan kiekkoa maalille" useammin. Lisäksi näen, että käytettävyys ylivoimassa on parempi kiekonkäsittelyn sekä pelin lukemiseen liittyvien yllätyksellisten ratkaisujen ja väläytysten vuoksi. Laukaus voisi olla parempikin. Myös Leskisen kohdalla on hyvä huomioida, että hän on pelannut SM-liigassa lähes piste per peli tahdilla. Yhteistä Jullen kanssa on se, että Ruotsissa peli ei lähtenyt haluttuun lentoon. Toivottavasti Leskinen pystyy pelaamaan tulevalla kaudella ilman merkittäviä loukkaantumisia.
Mielestäni ongelma on siinä, että kun pelin taktisuutta, vauhtia, intensiteettiä ja kovuutta nostetaan esimerkiksi KHL-, Elitserien- tai Luulaja -harjoitusotteluiden suuntaan, Jullen tai Lesen luistelutaito ei olekaan enää niin poikkeava tai erityinen ominaisuus. (Tämänkaltaisia pelejä ei todennäköisesti SM-liigassa ole kuin muutamia joukkueita vastaan.) Voidaan kysyä, että jääkö jäljelle muuta kuin kiekon pyöriminen lavassa tai kiekon kanssa pyöriminen kulmissa? Mitä tapahtuu silloin, kun pitäisi laittaa kylmästi laattaa häkkiin? Pystyvätkö he olemaan tärkeitä ja ratkaisevia pelaajia silloin, kun panokset ovat suuret?
On hyvä muistaa, että kun kyseessä on joukkuepeli, eivät kaikki joukkueelle merkitykselliset ratkaisut näy valotaululla tehopisteiden muodossa. Esimerkiksi oman joukkueen pitäminen kiekossa on tärkeää ja hyvä luisteluvauhti pakottaa vastustajan reagoimaan ennakoivasti pelaajaan, mikä voi tarjota muille lisää tilaa kentällä. Lisäksi tämänhetkinen Kärpät näyttää joukkueena siltä, että tuloksentekijöitä on laajalla rintamalla, jolloin tehopisteet luonnollisesti jakautuvat. Fakta on kuitenkin se, että ykkösketjun pelaajilta odotetaan pitkässä juoksussa otteluita ratkaisevia tehoja, eikä hieman karrikoiden ”vain kulmissa pyörimistä”.
Sekin on huomioitava, että ketju pelaa aina kokonaisuutena ja tähän mennessä nähdyn perusteella Kepu pystyy hoitamaan (myös) viimeistelyn niistä paikoista, joita Julle, Lese ja muut hänelle pelaavat. Tarvittaessa on mahdollista peluuttaa muitakin ykkösketjussa. Näkisin esimerkiksi Björkvistin yhtenä kokeilemisen arvoisena vaihtoehtona. Pienenä sivuhuomiona on sanottava, että väistämättä mielessä käy vertaileva ajatus JJJ-ketjusta ja eräästä Joonas Donskoista. Toivottavasti JJV löytää yhteisen sävelen, kunhan saadaan sarjapelit kunnolla käyntiin.
Kärppien kannattajana on tottunut menestykseen ja siihen, että ennakko-odotuksena otteluista on lähes aina voitto, mielellään selvin lukemin. Vaikka heikompiakin kausia on ollut, menestystä on tullut ovista ja ikkunoista erityisesti viimeisten lähes kolmenkymmen vuoden aikana. Lisäksi olemme saaneet vuosien varrella nauttia useiden tyylikkäiden ja hyvien pelaajien edesottamuksista, jolloin myös nykyisille pelaajille on helppo ”asettaa vaatimuksia”. Yritän siis pitää mukana tietyn realismin sen suhteen, mitä odotan.
Uskon myös siihen, että Marjamäki & co on asettanut vaatimustason korkealle harjoittelun ja pelaamisen suhteen, jolloin löysäilylle ei jää sijaa ja kilpailutilanne on aito. Lisäksi joukkueen valmennuksella ja johdolla on varmasti vahva luotto Julleen ja Leseen, kun ovat heidät joukkueeseen hankkineet. Tuskinpa kukaan kannattajakaan olisi jättänyt heitä hankkimatta. (Paitsi jos tarjolla olisi vaihtoehtoisesti ollut änäristaroja, kuten McDavidia tai Crosbyä…) Kukaan ei varmaankaan myöskään epäile mainittujen pelaajien hyödyllisyyttä joukkueelle tai sitä, että joukkueen menestys välttämättä jäisi heistä kiinni. Laatua on joukkueessa laajalla rintamalla.
Nyt kun sain asian hieman polveillen kirjoitettua päästäni ”paperille”, on todettava, että melko pienet on itselläni (ja meillä kärppäkannattajilla?) huolenaiheet. Liigaseurojen voimasuhdeketjussa on muiden joukkueiden kannattajien toimesta epäilty Kärppien suurimmaksi akilleen kantapääksi Blomqvistin riittävyyttä, mutta tämä annettakoon heille anteeksi, koska eivät ole Blomman otteita kenties juurikaan seuranneet.
En ole painamassa paniikkinappulaa, koska kausi on aivan alkutekijöissään. Jään kuitenkin mielenkiinnolla seuraamaan tilannetta. Toivon luonnollisesti Jullelle ja Leselle onnistumisia tehojen muodossa myös kovissa peleissä ja olen mielelläni väärässä epäilyksieni suhteen. Jos Lese pistää seiskafinaalin jatkoajalla kiekon vastustajan häkkiin Jullen syötöstä, tulen olemaan valtavan onnellinen.
(Jätän kirjoituksessa termien "kovat ottelut tai vastustajat" tarkan määrittelyn savolaistyyppisesti lukijan vastuulle, näitä tulkitkoon jokainen omasta perspektiivistään.)