Ohtamaan, kuten myös Kivistön ongelmana on kiekollinen peli. Omaan silmään näyttää siltä, että Ohtamaa yrittää hieman liikaakin olla se joukkueen ykköspuolustaja. Yksinkertaisempia ratkaisuja kaipailisin kiekollisen pelin osalta. Kukkonen oli mestari sillä saralla, että hän ei juuri koskaan yrittänyt taikoa kiekolla mitään ihmeitä. Säästi ne hommat muille pelaajille.
Maajoukkueessa Ohtamaan rooli ja vastuu ovat pienempiä. Hän on siellä pelaamassa nolla-nollaa, sekä alivoimaa. Painaako vastuu sittenkin liikaa?
Itselläkin pistänyt jotenkin sama silmään. Yrittää olla liikaa se joukkueen "the ykksöpakki", kun pelaa kärkiparissa ja ehkä kokee velvollisuudekseen yrittää kantaa myös tuota kuormaa ja olla hyvä joka osa-alueella ja auttaa joukkuetta joka saralla, millä mahdollista, Kun Jalosen maajoukkuessa Ohtamaa on kuitenkin ihan huikea ja älyttömän hyvä. Minkä takia? Koska saa pelata sitä omaa rooliaan 3.-4.parin "shutdown" -pakkina, ei tarvitse olla joukkueen ykköspakkia tai kantaa mitään muutakaan sellaista 'henkistä' taakkaa tai panolastia, että pitäisi kenties olla jotain mitä ei ole.
Kärpissä tällä kaudella on nähty niitä lukuisia tilanteita, kun Kärpät lähtee organisoidusti viiveellä ja Ohtamaalla on kiekko ja sitten kun Ohtamaan pitäisi antaa se syöttö, niin jotenkin jäätyy ja kurvaakin omiin, vauhdit pysähtyy, ajoitukset sakkaa ja sitten siellä onkin kohta karvaaja ja paine niskassa ja ollaan kusessa. Kenties Ohtamaa ajattelee, että nyt tähän kohtaan pitäisi heittää se joku kiekollisen pakin sirkustemppu tason juttu ja sitten pasmat meneekin sekaisin? Leijonissa Jalosen opissa, se helppo ykkössyöttö olisi lähtenyt jo aikapäiviä sitten ja hyökkäys olisi mallillaan. Tuntuu, että saa jotenkin Leijonissa pelata enemmän sitä omannäköistä peliään ja yrittämättä olla mitään mitä ei ole.
Ja kuten todettua, niin Jalosen Leijonissa Ohtamaa on joka kerta aivan huima ja ollut viime MM-kisoissakin skabojen parhaita puolustavia puolustajia ja Euroopan eliittiä sillä saralla. Leijonissa saa pelata puhtaasi vahvuuksillaan ja pääsee täten kenties paremmin siihen flow-tilaan ja 'zoneen' ja silloin on kyllä todella vahva ja se on MM-kisoissakin nähty, että pystyy jopa pimentämään NHL-tason kärkipelureitakin. Ari Vallinin sanoin, mistä sille peruspakille maksetaan ja millä ne kivitalot rakennetaan, siihen täysin keskittyessään ja fokusoituessaan, on Atte kyllä todella kova tekijä Liiga-jäille.
Tässä ilmiössä ja pohdinnassa voi olla jotain vinhaa perääkin, koska mielestäni tämä ihan sama ilmiö - jopa kovemmin ja läpinäkyvämmin seurauksin - nähtiin Mannerin kaudella 2018/19, kun Ohtamaalle aseteltiin sitä kiekollisen yv-pakin viittaa ja mielestäni Atte ei näyttänyt sillä kaudella (ei sillä, että se tehojen tai muutenkaan ison kuvan suorittamisen osalta olisi huono kausi ollut, koska Aten rutiinitason on ja oli niin hurja), jotenkin yhtään omalta itseltään, vaan yritti jopa vielä korostuneemmin olla se kiekollisen pelin moottori ja yv-pelin viivamaestrona ns. yliyrittää ja ylikorostuneesti olla jotain, mitä ei todellakaan ole. Tuolla 2018/19 kaudella se näkyi jopa vielä selvemmin mielestäni Ohtamaan pelaamisesta läpi, kun teki sen 'kotiinpaluun' sieltä ulkomaankiertueeltaan jopa ns. "ylikylän" pelimiehenä, ja jotenkin kaikkien odotukset ja odotusarvo oli ihan max.tapissa ja se jotenkin näkyi sinä valtavana henkisenä kuormana, mitä Atte koitti sitten pelillisesti kantaa ja olla se "ylikylän" jätkä Liigaan kaikilla osa-alueilla, koska se oli odotusarvo medialla yms.