Kukkonen oli reilut vuosi sitten olympiajoukkueen kapteeni ja pelaava puolustaja. Nyt on muodostanut keväällä jälleen kovan pakkiparin Niemelän kanssa ja parantanut, mitä pitemmälle kevät on edennyt ja panokset kasvaneet.
Silti näköjään riittää heitä jopa täälläkin, ketkä ei näe metsää puilta eli Kukkosen tärkeyttä. Sen nyt ymmärtää joten kuten, että karjalalippikset antoivat lähes jokakeväisen tuomion Lassen valinnalle. Jokainen päävalmentaja sen sijaan valitsi Kukkos-Lassen kerta toisensa jälkeen. Tässäpä juuri se paradoksi.
Kukkosella on halutessaan vielä useita pelivuosia. Se on varmaa, ettei seiskapakin rooli ole ensi kaudella oikea rooli vaan edelleen olla kolmosparin luottoluutija yhdessä Misen kanssa. Okei, liike hidastuu pikku hiljaa. Kokemus ja pelinluku ovat kuitenkin niin rautaisella tasolla, että harvemmin hänet kierretään kuin joku sulavaliikkeinen kiekollisen roolin pakki. Harvoin Kukkonen joutuu edellä mainituista syistä myöskään rikkomaan. Tämän päälle jokainen tietää, missä Kukkonen on edelleen maanosan kärkeä.
Se ei ole ylivoima, mutta ei ole Lassen syy, että sieltäkin on välillä lohjennut ruutua. Muistaakseni Kukkonen on ollut kolmanneksi tehokkain pakkimme pudotuspeleissä. Kivihalme on selvästi kärjessä, mutta Heshkalla vain yksi syöttöpinna enemmän. Kukkosen tekeminen on simppeliä ja riskejä välttävää ja se on pelimiehen merkki. Useimmiten tulee helppo syöttö omille, mutta usein myöscsiirtokiekko tai purku omista ovat hyviä ratkaisuja kovan paineen alla. Nuoremmat saakoon paikan kuusikossa, jos peliotteet edellyttävät sitä. Ronkainen ja Mäkelä ovat olleet aika kaukana tästä ja nuoremmat junnut antakoon näyttöjä, uusien kivihalmeiden rooli on avoinna.