Tässä tullaan ongelmaan kun joukkuetta on kasattu palasina ilman kokonaiskuvaa.Yksi asia mikä itseä hieman vaivaa ja tuli noista Junnon Brad Smyth-jutuista mieleen, on että meillä pelaajilta odotetaan kaikilta aika samantyyppistä peliä. Roolitukset eivät ole kovinkaan voimakkaat. Toki pelipaikattomuus tuo tavallaan sitäkin mukanaan, mutta silti näen että esimerkiksi Ritchie ei sopinut kuvioon, koska ei ollut sellainen superaktiivinen pörrääjätyyppi mitä Kärpät suosii.
Toisaalta jos miettii, että Anttila ja Heikkala kuitenkin pystyvät kokoerostaan huolimatta pelaamaan aika samoin niin en tiedä onko tämä edes ongelma. Mutta voisiko jollain yksilöllisten vahvuuksien korostamisella olla kuitenkin enemmän sijaa Kärpissä? Esimerkiksi, että tietyt pelaajat eivät koskaan menisi maskiin tai taklaisi ja toiset taas eivät koskaan karvaisi ylimpänä pelaajana? Joidenkin kannattaisi käyttää laukaustaan enemmän ja toisten paljon vähemmän.
Nykyaikaisessa kiekossa riittää hyvin toimiva tutkapari hyökkäykseen jota tukemaan tarvitaan se kolmas. Puolustuksen rakentaminen viivapelaaja + puolustava puolustaja periaatteella on toiminut edelleen kun seuraa toimivia joukkueita ja niiden kokonaisuuksia.
Hankintapuolen ongelmiahan nämä ovat sen lisäksi että juniorimyllystä tulee mitä tulee koska roolitusta ei nähdä sieläkään tärkeäksi.
Kokonaisuutena tässä paistaa jääkiekkoliiton "hyvä urheilija" tausta edelleen enemmän kuin "hyvä jääkiekkoilija". Ongelmat ovat olemassa mutta niihin ei vain edelleenkään puututa. Tasapäistäminen lisää ongelmaa.