Muutama päivä mennyt kauden lopetuksesta, joten kirjoitellaampa omat mietteet kaudesta ja tulevaisuudesta.
Surkea kausi, kaikkineen. Virheitä tehtiin siellä täällä, en niitä lähde spekuloimaan sen enempää. Kuinka kummalliselta se kuulostaakin, voin jo nyt katsoa kauden loppua tyytyväisenä, mikäli tästä otetaan hyvät asiat mukaan ensi kauteen ja tulevaisuuteen. Miska Humaloja, 3-3 tasoitus Helsingissä ja mitä tekee käsi tuuletuksessa, hakkaa rintaan.
Linkki Liigan sivuille koosteeseen, ajasta 4:20 eteenpäin. Tätä kaipaa Kärpät,
pedon rinnassa on sydän ikiroutainen, jyske takorautainen. Tekisikö Aaltonen IFK:n paidassa Kärppiä vastaan noin? Ei. Tekisikö Haataja? Tuskin. Tekisikö Mikko Lehtonen ikinä Kärppä paidassa noin? Ei. Tekisikö Jesse Saarinen ikinä Kärppä paidassa noin? Ei. Olisko Ivan Huml voinut tehdä noin, mikäli olisi pelannut Kärpissä? Kyllä. Olisko Juho Keränen voinut tehdä noin? Kyllä. Olisko Boumedienne voinut tehdä noin? Kyllä. Entä Maxwell? Kyllä. Pavel Rosa? Kyllä, tekikin.
Pitää ymmärtää realiteetit, ja se että jääkiekkö on ammatti kiekkoilijoille. Jokaisella joukkueessa pelaavalla ei voi olla Kärppien muotoinen sydän, kuten meillä faneilla. Näitä on erittäin harvassa. Ensi kaudelle meiltä poistuu Pyörälä, tässä kohtaa voisi ikävöidä edelleen Humlia.
Kärppien pitäisi olla tunne, halu pelata täällä, halu pärjätä Kärpissä. Nimenomaan Kärpissä. Tämäkin on hieman tavallaan erikoista, että joukkueissa jossa tausta henkilöt ovat muuta kuin "paikkakuntalaisia", halutaan sinne paikkakuntalaisia vetämään joukkueita. Kärpillä on taustajoukot Oululaisia, ja uskokaa tai elkää, niin Suikkanen Heinäpään miehenä tekee ja haluaa tehdä kaikkensa että Kärpät menestyy, nimen omaan Kärpät. Aho päässee Junnon "haamusta", ja haluaa varmasti myös näyttää että pystyy harjaamaan asiat ilman Junnoa. Itselläni on täysi luotto siihen, että miehet tekevät kaiken jotta Kärpät menestyy ja hyväksyn tämän valinnan täysin. Toki, edelleen en tiedä henkilökohtaisesti asioita ja mikäli jollakin on jokin tyytyväisyyden tunne tekemisiin eikä
sydän olen takorautainen, eikä halu ole tarpeeksi kova niin saakoon mennä.
Jos katsoo Kärppien aikaisempien kausien rostereita, niin sieltä voi nostaa joka kausi esiin vaikka kuinka paljon "Kärppiä". Pelaajia jotka näyttävät, joista paistaa läpi se että menestys Kärpissä on tärkeä asia. Tunne Kärppiä kohtaan. Kuinka monta pelaajaa sen näytti mitenkään tänä vuonna? En tiedä, enkä osaa selittää sitä mikä se on, mutta sen näkee kait jokainen. Olkoon vaikka Massi-Essi, miehestä paistoi kuitenkin koko ajan halu pelata ja menestyä Kärpissä.
Edelleen, jokaiselta ei voi vaatia Kärppien muotoista sydäntä, mutta voi vaatia halun menestyä Kärpissä. Mm. John Albert näytti loppukaudesta peleissä että halu oli kova olla tärkeä pelaaja, mikäli Albertilla on halu olla parantamassa ensi kautta ottaisin ilmomielin mukaan. Nälkää menestyä Kärpissä, halua näyttää Kärpissä, halua menestyä Kärpissä. Ei tää liian hankalaa ole.
Kärpät pitää olla tunne, ei joukkue jossa pelataan. Terveisiä Vaasasta, jossa sydän on aina ikiroutainen.
edit; jokaiseen pelaaja tapaamiseen soimaan Sentenced - Routasydän ja mikäli se ei herätä mitään tunteita, ovi auki ja pois.