Hah, Viikinki on nyt näemmä palstalla muuttunut jo Turskaksi? Mitään Pentikäisiä tänne ei todellakaan tarvita. Jos semmoista Teemu Aaltoa tai Juha Leimua ei löydy, niin sitten mennään Mäkelällä, Siikaluomalla ja muilla.
Kauden alku on aina niin yllätyksellinen, että Kärpät voi hyvinkin napata 3 pistettä Tampereelta ja sitten ottaa kotona kuokkaan toistamiseen Kerholta. Suikkanen sanoi haastattelussa, että päättivät kapteeniston kanssa ottaa puolustusta pari naksua tiukemmaksi kun kerran maalinteko ei onnistu. Niinhän siinä sitten kävi, että kun keskityttiin puolustamiseen niin maalihanatkin aukesivat samalla.
Hupaisa kyllä tuo Suikkasen kontrasti Marjamäkeen. Kaitsu sanoi, että kolme päästettyä maalia per peli ei ole mitenkään erityisen huono (vaikka toki halusi painaa keskiarvon sinne 1,5 maalin tienoille). Marjamäki taas lähtökohtaisesti odotti aina nollaa laatupaikkaa vastustajalle ja nollapeliä veskarille. Toiseen päähän tehtiin sitten jotain jos tehtiin. Suikkasen Kärppien pelifilosofia nojaa enemmän sinne maalintekokilpailun puolelle ja tällä materiaalilla se on kyllä aika itsemurhaa.
Mutta kyllähän lämmitti silti tuo voitto Ässistä. Seuraavat pelit näyttävät oliko viimeistely vain sitä, että kiekko nyt viimein pomppi meille vai olisiko ketsuppipullo pysyvästi nyt auki. Ehkä tuossa on joku hassu käänteispsykologinen juttu, että kun keskitytään pitämään oma pää puhtaana sen sijaan että epätoivon vimmalla haetaan maaleja niin sitten tekeminen hyökkäyspäässä meneekin rennommaksi ja tulee onnistumisia. Mailanpuristaminen tunnetusti on varma tapa epäonnistua ratkaisupaikoissa. Vastaavasti vastustaja turhautuu omaan tehottomuuteen ja sitten missaa nekin paikat mistä normaalisti tekisi. Tapparaa vastaan vaan samalla asenteella, niin hyvä tulee.