Yli vuosikymmenen jatkunut hoipertelu jäisellä tundralla - alasarjoissa - on Kärpiltä ohi ja viimeistään nyt myös kuherruskuukaudet liigassa. Kärpät on osoittanut olevansa voimakas organisaatio, joka pystyy kilpailemaan tällä hetkellä niin taloudellisesti kuin urheilullisestikin. Tätä asiaa ei ole kuitenkaan aina osattu turvata, vaan vuoden pituisesta harharetkestä kehkeytyi painajaismainen jakso koko Oulun urheiluelämälle. Mitkä ovat nyt ne keinot, joilla Kärpät etenevät? Mikä on totuus kaiken takana? Ja kuinka paljon sattuma sanelee tulevaisuutta? Vai onko Oulu todella SM-liigan Ontario, jossa jääkiekkokulttuuri imetään äidinmaidosta?
Organisaatio pystyi Junnon johdolla luomaan Ouluun kasvavan jääkiekkobuumin. Divariaikana "omat pojat" saatiin sitoutumaan nousukampanjaan riittävän hyvin. Suunnitelma johtoportaassa oli huolellisesti tehty. Nousukausi toi mukaan suuria firmoja ja Kärpät loi imagon raikkaasta ja trendikkäästi erilaisesta, uudesta samastumiskohteesta. Kärpistä tehtiin puolen Suomen joukkue. Myytävä tuote oli yhtä houkutteleva kuin itsenäisyys sortovuosina.
Nousun kanssa ei hätäilty. Pelaajarintamalla luotettiin vanhoihin Kärppä-jyriin - Salpa, Palsola jne. olivat juuri niitä tyyppejä, joilla saatiin aikaiseksi kuva oululaisesta joukkueesta, jota kohtaan rakkaus on niin suurta, että se kestää vaikka alemman sarjatason. Pelaajarintamalla oltiin muutenkin agressiivisia ja yllättävän usein myös epäonnisia tai taidottomia. Efimov, Tsvetkov, Tsigurov, Åslin ja toisaalta Pekka Virta, Jan Lundell jne. olivat huonoja hankintoja, mutta jokaisen heidän mukanaan Ouluun näytti tulevan ripaus liigakelpoisuutta. Vaikka todellisuudessa nämä pelaajat eivät sitä tuoneet. Se oli Oulussa jo entuudestaan tai tuotiin muiden miesten mukana. Kuitenkin imago pelaajia houkuttelevasta, mutta silti perioululaisesta joukkueesta vahvistui.
Tammisen myötä Kärppä-organisaatio tiesi saavansa vakuudet kasvavaan buumiin. Media-näkyvyys nousisi, ihmisten mielenkiinto heräisi entisestään, firmat uskaltaisivat panostaa entistä paremmin. Kaikenkaikkiaan uskottavuus nousisi. Ja näin kävi.
Suunnitelmaan tuli yksi onneton mutka. Nousu jäi ensimmäisenä Tamin vuonna saavuttamatta. Toisaalta laskuvarjo tätäkin vaihtoehtoa varten oli ripustettu selkään. Koko vuoden Tami toitotti prinsiippejään oululaisessa lehdessä. Esim. näissä ja myös muissa media-käänteissään Tamminen toi esille - jopa täysin epäfaktisesti - sen, että divarista nouseminen on lähes mahdottomuus ja siitä muurista ei ole puskenut läpi kuin Tuto. Ja kenenkäs avuilla sekin tapahtui? Marttyrin asema oli jo valmiiksi luotu.
Silti putoaminen play-offeissa oli shokki ja jälkikäteen oululaiset saavat kiittää paljolti kapteeni Laukkasta - tätä perioulaista kapteeniaan, joka tappion ja pettymyksen hetkellä otti ohjat käsiinsä ja sai puhuttua muut soturit vielä yhteen yritykseen.
Tämä yritys tuotti tuloksen ja ansiokkaasti Oulussa on muistettu mainita se, kuinka kaikki tapahtui urheilullisin avuin. Turha onkaan muistella sitä, että nousu olisi toteutunut joka tapauksessa. Tällä hienolla joukkueella uskallettiin lähteä myös liigaan ja miksei olisi lähdetty, sillä se oli jo kahtena edellisvuotena täyttänyt keskivertoliigajoukkueen kriteerit.
Nyt on kaksi vuotta takana. Organisaatio on lypsänyt juuri niinkuin nousukaudella - siis nyt vallitsevalla buumilla - pitääkin: varmasti, mutta hitaasti. Ylikuumenemista vältellään ja menestys tulee asteittain. Tällä tavoin Kärpät turvaa yleisön kiinnostuksen jatkumisen, firmojen kionnostuksen ja taloudellisen asemansa. Ensimmäinen vuosi meni liiankin hyvin - vähemmälläkin olisi tultu toimeen. Tämä vuosi meni taas ehkä hivenen alakanttiin. Suunta on kuitenkin juuri se haluttu: yleisön ja sponsoreiden kiinnostus herätetään asteittain. Täksi vuodeksi on investoitu Petr Ton ja ilmeisesti Tenkrat. Pelkkä Ton, joka oululaisesta näkövinkkelistä on suuri tähti, tuonee lisää yleisöä satoja katsojia per ottelu.
Menestystä (minun kielelläni mestaruutta) ei kuitenkaan ajoiteta vielä ensi kauteen. Aikaisintaan kausi 2003-2004 on se, jolloin Junno kavereineen laskee ja toisaalta haluaa menestyksen tulevan. Kaudelle 2003-2004 Kärpät rakentanee paperilla vielä paremman joukkueen kuin ensi kauden porukka tulee olemaan. Vaikka nyt jo täällä on syntynyt mielikuva siitä, että Ton on se, joka tekee joukkueesta ratkaisevasti paremman kuin edellinen - jopa niin paljon, että mestaruus on lähellä.
Tulevaisuudessa odottava mestaruus olisi Junnon & co:n suunnitelmissa se, joka nostaisi pienen väljähtymisen uhatessa tuotteen taas raikkaaksi. Sillä puhallettaisiin taas hiilihapot limonaadiin.
Omia NHL-paluumuuttajia Kärpät kaipailee, mutta niitä ei ole vielä näköpiirissä. Niiden lisäksi yksi ponneaine on myös uusi areena, jonka avulla pari kautta menisi taas nosteessa.
Mikä tämän kaiken pohdinnan johtopäätös sitten on? Se on se, että Oulussa eletään buumia. Tämä ei ole kiekkokulttuuria, vaan buumia. Tämä ei jatku ikuisesti, vaikka sitä yritetään pitää kaikin keinoin yllä. Todellinen kiinnostus, yleisön/sponsoreiden mielenkiinto on vielä mittaamatta. Eikä sitä mitata vielä lähivuosina.
Vaikka kärpät on hyvin hoidettu, hyvälle pohjalle rakennettu organisaatio, jossa kaikesta muusta kuvittelusta huolimatta on silmää nimenomaan bisnekselle, niin väljähtyminen odottaa myös täällä. Se ei vakaata laivaa keikuta, mutta kuinka vakaa tämä laiva on - se jää nähtäväksi.
Lisätäänpä: Ylläoleva on täysin kirjoittajan oma ja puolueeton näkemys.
Organisaatio pystyi Junnon johdolla luomaan Ouluun kasvavan jääkiekkobuumin. Divariaikana "omat pojat" saatiin sitoutumaan nousukampanjaan riittävän hyvin. Suunnitelma johtoportaassa oli huolellisesti tehty. Nousukausi toi mukaan suuria firmoja ja Kärpät loi imagon raikkaasta ja trendikkäästi erilaisesta, uudesta samastumiskohteesta. Kärpistä tehtiin puolen Suomen joukkue. Myytävä tuote oli yhtä houkutteleva kuin itsenäisyys sortovuosina.
Nousun kanssa ei hätäilty. Pelaajarintamalla luotettiin vanhoihin Kärppä-jyriin - Salpa, Palsola jne. olivat juuri niitä tyyppejä, joilla saatiin aikaiseksi kuva oululaisesta joukkueesta, jota kohtaan rakkaus on niin suurta, että se kestää vaikka alemman sarjatason. Pelaajarintamalla oltiin muutenkin agressiivisia ja yllättävän usein myös epäonnisia tai taidottomia. Efimov, Tsvetkov, Tsigurov, Åslin ja toisaalta Pekka Virta, Jan Lundell jne. olivat huonoja hankintoja, mutta jokaisen heidän mukanaan Ouluun näytti tulevan ripaus liigakelpoisuutta. Vaikka todellisuudessa nämä pelaajat eivät sitä tuoneet. Se oli Oulussa jo entuudestaan tai tuotiin muiden miesten mukana. Kuitenkin imago pelaajia houkuttelevasta, mutta silti perioululaisesta joukkueesta vahvistui.
Tammisen myötä Kärppä-organisaatio tiesi saavansa vakuudet kasvavaan buumiin. Media-näkyvyys nousisi, ihmisten mielenkiinto heräisi entisestään, firmat uskaltaisivat panostaa entistä paremmin. Kaikenkaikkiaan uskottavuus nousisi. Ja näin kävi.
Suunnitelmaan tuli yksi onneton mutka. Nousu jäi ensimmäisenä Tamin vuonna saavuttamatta. Toisaalta laskuvarjo tätäkin vaihtoehtoa varten oli ripustettu selkään. Koko vuoden Tami toitotti prinsiippejään oululaisessa lehdessä. Esim. näissä ja myös muissa media-käänteissään Tamminen toi esille - jopa täysin epäfaktisesti - sen, että divarista nouseminen on lähes mahdottomuus ja siitä muurista ei ole puskenut läpi kuin Tuto. Ja kenenkäs avuilla sekin tapahtui? Marttyrin asema oli jo valmiiksi luotu.
Silti putoaminen play-offeissa oli shokki ja jälkikäteen oululaiset saavat kiittää paljolti kapteeni Laukkasta - tätä perioulaista kapteeniaan, joka tappion ja pettymyksen hetkellä otti ohjat käsiinsä ja sai puhuttua muut soturit vielä yhteen yritykseen.
Tämä yritys tuotti tuloksen ja ansiokkaasti Oulussa on muistettu mainita se, kuinka kaikki tapahtui urheilullisin avuin. Turha onkaan muistella sitä, että nousu olisi toteutunut joka tapauksessa. Tällä hienolla joukkueella uskallettiin lähteä myös liigaan ja miksei olisi lähdetty, sillä se oli jo kahtena edellisvuotena täyttänyt keskivertoliigajoukkueen kriteerit.
Nyt on kaksi vuotta takana. Organisaatio on lypsänyt juuri niinkuin nousukaudella - siis nyt vallitsevalla buumilla - pitääkin: varmasti, mutta hitaasti. Ylikuumenemista vältellään ja menestys tulee asteittain. Tällä tavoin Kärpät turvaa yleisön kiinnostuksen jatkumisen, firmojen kionnostuksen ja taloudellisen asemansa. Ensimmäinen vuosi meni liiankin hyvin - vähemmälläkin olisi tultu toimeen. Tämä vuosi meni taas ehkä hivenen alakanttiin. Suunta on kuitenkin juuri se haluttu: yleisön ja sponsoreiden kiinnostus herätetään asteittain. Täksi vuodeksi on investoitu Petr Ton ja ilmeisesti Tenkrat. Pelkkä Ton, joka oululaisesta näkövinkkelistä on suuri tähti, tuonee lisää yleisöä satoja katsojia per ottelu.
Menestystä (minun kielelläni mestaruutta) ei kuitenkaan ajoiteta vielä ensi kauteen. Aikaisintaan kausi 2003-2004 on se, jolloin Junno kavereineen laskee ja toisaalta haluaa menestyksen tulevan. Kaudelle 2003-2004 Kärpät rakentanee paperilla vielä paremman joukkueen kuin ensi kauden porukka tulee olemaan. Vaikka nyt jo täällä on syntynyt mielikuva siitä, että Ton on se, joka tekee joukkueesta ratkaisevasti paremman kuin edellinen - jopa niin paljon, että mestaruus on lähellä.
Tulevaisuudessa odottava mestaruus olisi Junnon & co:n suunnitelmissa se, joka nostaisi pienen väljähtymisen uhatessa tuotteen taas raikkaaksi. Sillä puhallettaisiin taas hiilihapot limonaadiin.
Omia NHL-paluumuuttajia Kärpät kaipailee, mutta niitä ei ole vielä näköpiirissä. Niiden lisäksi yksi ponneaine on myös uusi areena, jonka avulla pari kautta menisi taas nosteessa.
Mikä tämän kaiken pohdinnan johtopäätös sitten on? Se on se, että Oulussa eletään buumia. Tämä ei ole kiekkokulttuuria, vaan buumia. Tämä ei jatku ikuisesti, vaikka sitä yritetään pitää kaikin keinoin yllä. Todellinen kiinnostus, yleisön/sponsoreiden mielenkiinto on vielä mittaamatta. Eikä sitä mitata vielä lähivuosina.
Vaikka kärpät on hyvin hoidettu, hyvälle pohjalle rakennettu organisaatio, jossa kaikesta muusta kuvittelusta huolimatta on silmää nimenomaan bisnekselle, niin väljähtyminen odottaa myös täällä. Se ei vakaata laivaa keikuta, mutta kuinka vakaa tämä laiva on - se jää nähtäväksi.
Lisätäänpä: Ylläoleva on täysin kirjoittajan oma ja puolueeton näkemys.
Viimeksi muokattu: