Oudoin katsomokokemuksesi?

[Roku]

Jossain ottelussa 1990-luvulla Turkuhallissa silloinen TPS:n toimitusjohtaja Jyrki Santala kävi kiinni silloiseen SM-liigan toimitusjohtaja Urpo Helkovaaraan. Miksi näin tapahtui, sitä nyt en muista, mutta ainakin tämmöistä uutisoitiin laajalti. Ei kait siinä nyt pahemmin tapeltu, mutta tietysti aika nolo tapaus...Aika pian tämän jälkeen Santala sitten jätti Turun ja siirtyi Raumalle, tämäkin tapahtuma saattoi vaikuttaa lähtöön Tepsistä?

Muistaakseni tämä tapahtui keväällä 1999 kesken Tepsin ja HIFKin finaalien, ja Santala poltti päreensä Aki Bergin ulosajosta jonka katsoi olevan helsinkiläisiä suosivaa tuomaripeliä. Ei siinä tosiaan mitään väkivaltaa tapahtunut, mutta aika äkäisesti Santala oli kai Helkovaaran takin rinnuksiin kiinni käynyt. Liekö keskioluella ollut osuutensa Santalan käytökseen?

Lukkoonhan Santala tuli yhden välivuoden jälkeen 2000.

Vuonna 2004 samainen Santala ja Rauman kiekon vahva mies Rauno Mokka herättivä play off-peleissä Hämeenlinnassa esiintymällä "liikuttuneessa tilassa", kuten eräs sanomalehti kuvaili miesten käytöstä katsomossa.

Tietääkseni se oli enemmänkin Mokka joka Hämeenlinnassa sekoili. Varmaan Santalakin paikalla oli muttei häntä mielestäni lehtijutussa mainittu. Mokka puolestaan piti humalaista mäikinäänsä myös pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa ja aiheena kai oli se eräs tietty maalin siirtäminen Lukon maalintekotilanteessa. Jos nyt samaa peliä sitten muistelemme.

 

[Luge H]

Mestaruuskaudella sattui itselleni se oudoin katsomokokemus. Syksyinen/talvinen lauantain kotipeli Bluesia vastaan ja istuskelin B2-katsomossa hiljaisessa Turkuhallissa.
Edellisenä päivänä oli ollut salibandyn divarimatsi jossa sitten sain kunnolla sormilleni vastustajalta, niinkin lujaa että luulin vähän aikaa sormeni menneen poikki. Kylmäspray näytti sittenkin mahtinsa eikä sairaalareissua onneksi ollut edessä. TPS-Blues matsin ensimmäisessä erässä sormeni kuitenkin turposi valtavan kokoiseksi säteillen kipua kauttaaltaan matsiin. Nokkelana heppuna menin erätauolla kysymään järkkäriltä jos organisaatiolla olisi jossain tarjolla buranaa jotta XL-kokoinen sormeni ei pilaisi koko matsin nautintoa. Järkkäri kuitenkin sai sormeni nähtyään himuisen hepulin ja päätti pyytää ensihoitohenkilökunnan paikalle kovasta sanallisesta vastustuksestani huolimatta. En kuitenkaan kuolemaa ollut tekemässä, kunhan olisi vain saanut särkylääkettä tai edes jäitä hanskaani. Ensihoitohenkilökunta tuli paikalle, vilkaisi sormeani ja totesi sen olevan murtuneen. Tästä sitten Herkku kiikutettiin Tepsin pukukoppikäytävään ensihoitohuoneeseen lastotettavaksi.

Pienen tapahtumaraportin, juotujen alkoholiannosten ja vastuustavapauttamiskaavakkeiden jälkeen pääsin sitten omin jaloin poistumaan kopista. Juuri kun astuin käytävälle Suikkanen käveli vastaan. Pienen "kukas vittu sä olet"-katseen saatuani huikkasin morjesta ja lähdin takaisin katsomoita kohden. Harvoin sitä katsoja tulee hoidetuksi pelaajien tiloissa. Ja kyllä, pelaajien kopista leijaili melkoinen hienhaju.

Sormi ei edes ollut murtunut. Hieman vain ojentunut liikaa.

 

[Kari Tappio]

Vaikeeta kuitenkin päättää tuon tuubaepisodin ja tuon Suomi - Ruotsi U-18 nöyryytyksen väliltä. 10-0, ei hetkeen tuu mieleen ton tason pelejä, missä ois tollaset lukemat.

Joo tuo matsi oli kanssa melko outo ja mielenkiintoinen kokemus. Sen pystyi jo ensimmäisestä vaihdosta näkemään, että tässä ei käy hyvin. No en tietenkään ihan 10-0 lukemia odottanut. Viimeisessä erässä yleisöä kävi jo naurattamaan. No yhdellä miehellä paloi käpy kiinni ja huuteli siellä katsomossa siihen malliin, että luulin hänen menevän matsin jälkeen pieksemään koko joukkueen valmentajia myöten. Kaiken kruunasi pari Suomen fania suomihatut päässä, jotka palkintojenjaossa tekivät aaltoja Suomen pojille ja kun alettiin turnauksen parhaita pelaajia palkitsemaan, kertoivat he oman mielipiteen huutamalla tasaiseen tahtiin ''kakstoista!'' Tällä kertaa jäi #12 palkitsematta. Kiitos näille pojille, että saivat vähän huumoria mukaan tuohon peliin, jos vaikka satutte tämän viestin lukemaan.

 

[Rommeli]

Mokka puolestaan piti humalaista mäikinäänsä myös pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa ja aiheena kai oli se eräs tietty maalin siirtäminen Lukon maalintekotilanteessa. Jos nyt samaa peliä sitten muistelemme.

Eikös noita siirtämisiä tapahtunut tuossa matsissa kaksi kappaletta? Toisessa maalin takarauta oli ilmassa, kun Tähtinen(?) löi kiekon rysään.

 

[Akilles]

Jumankauta! Ettei vaan itse Paavi Johannes olisi ollut samassa ottelussa, ja suorittanut pienimuotoisen ihmeteon?
Tämä naurattaa minua nyt ihan tosissaan. Mitähän hän olisi tehnyt, mikäli olisi jäälle saakka päässyt? Kuinka epäinhimillisten ponnistelujen takana tuo suoritus oikein olikaan?

Suuria tunteita, hei! Mahtava juttu.

No siis jotain yliluonnolista tässä aivan varmasti tapahtu sillä mies vaan otti vähän tuolista tukea ja huterin jaloin polkas pleksiin kiinni, siinä sitten aikamme hölmistyneenä kateltiin sitä riuhtomista/kiipeämistä että mitäs täälä oikeen tapahtuu!

Pahimman shokin mentyä ohi kaverini kävi muutaman sanan vaihtamassa herran kanssa ja rauhotteli tätä ja sai hänet takaisin tuoliin, oli kuitenkin "meidän miehiä" niin piti pitää huolta miehestä että kaikki on hyvin. Kovin oli kuitenkin kiihtyneessä mielentilassa ja jo pelättiin ettei vaan ala sydämestä ottaan. En tiedä tarkkaan mitä siinä juttelivat, pitää melkeinpä kysästä että mitä ihmettä sielä oikein tapahtu :D

 

[Kuokkalan Kone]

Olisko ollut vuosi 2005 tai 2006 en nyt muista ihan tarkkaan, kun Synergialla piti pelata JYP -Jokerit peli, ei vaan pelattu kun kentän jäähdytyslaitteisto reistaili ja ottelu jouduttiin perumaan viime hetkellä. Narri faneilla oli joku pikkujoulureissu tähän peliin, ja kun selvisi että peli onkin peruttu, niin alkoi tavaraa lennellä ja taisi siinä peri liikennemerkkiäkin kääntyä. Innokkaimmat narrifanit päätyivät sitten paikalliseen putkaan.

Muutaman vuosi tästä eteenpäin, niin muutama näistä tulevaisuuden narritoivoista keksivät heittää katsomossa savupommin, ottelun alkua jouduttiin siirtämään n. puolituntia ennen kuin palokunta sai sireenin hiljenemään.Aika vihasta jengiä alkoi olla silloin kotiyleisössä. Taas muutama narrifani vietti seuraavan yön paikallisessa kalterihotellissa.

 

[Roku]

Eikös noita siirtämisiä tapahtunut tuossa matsissa kaksi kappaletta? Toisessa maalin takarauta oli ilmassa, kun Tähtinen(?) löi kiekon rysään.

Niin minäkin ensin olin muistelevinani mutten ollut varma. Kaksi niitä taisi olla.

 

[Silkkeri]

Tasta ei edes ole kovinkaan monta vuotta aikaa, kun hyvan ystavani kanssa lahdin paikallismatsia katsomaan. Kaverini on tuon rakkaan naapurin miehia ja annoin hanen valita paikat. Han ymmarsi huumorintajuani tai hulluuttani ja sitten ma Jokeri-ukkona olin siella HIFK-fani-stondiksessa. Hemetin sekava kokemus oli se. Mitenhan matsissa kavi?

Mulle tehtiin jokunen vuosi sitten sama toisinpäin, eli Jokereita kannattava kaverini osti meille liput Eteläpäätyyn paikallismatsissa. Ihan asiallisesti meni pelin alkuun asti, mutta jossain muutaman minuutin pelin jälkeen IFK teki avausmaalin, jolloin luonnollisena reaktiona pomppasin ilmaan huutamaan naama punaisena ja pyöritellen IFK-huivia. Kontrasti oli oikein hieno, kun ympärillä tuhatpäinen Jokerifanilauma lopetti chanttinsa kuin seinään samalla hetkellä. Noin kolme sekuntia ehdin juhlia, kunnes sain kolikosta tai jostain muusta pienestä kovasta esineestä päähäni ja ympärillä alkoi olla muutenkin lievästi sanottuna kireä ilmapiiri. Muutaman penkkirivin päästä tuli joku Jokereiden capo tai muu profiilihenkilö vähän jututtamaan ihan asiallisessa hengessä ja selitin tietty heti, etten nyt ihan vittuillakseni sinne tullut enkä edes vapaaehtoisesti, ja kaveri ymmärsi tilanteen. Pari järkkäriä olivat myös sangen kiinnostuneita tilanteesta ja he saivatkin sitten sumplittua meikäläiselle uuden (aivan loistavan) paikan loppumatsin ajaksi sivukatsomosta bisnes-vieraiden holleilta. Lähtiessäni päätykatsomosta joku vanhempi Jokeripaitaan sonnustautunut rouvashenkilö huusi perään "teidät kaikki suomenruotsalaiset pitäis vittu lahdata" tjsp. IFK voitti tuon matsin, ja hieman kuumottavien alkuhetkien jälkeen käteen jäikin vaan hyvä fiilis Hartwallin järjestyksenvalvonnasta ja mielenkiintoisesta uudesta kokemuksesta.

Mitä tästä opimme: Jokereiden kotipeliin voi saada parhaan mahdollisen istumapaikan reilulla kympillä, kunhan on valmis ottamaan pienen riskin kevyestä turpasaunasta ennen sitä. Toki joku toinen järkkäri olisi voinut heittää uloskin vastaavassa tilanteessa, mutta hienoa pelisilmää oli nuorella naisjärkkäri-esimiehellä.

 

[Janippa]

Joo tuo matsi oli kanssa melko outo ja mielenkiintoinen kokemus. Sen pystyi jo ensimmäisestä vaihdosta näkemään, että tässä ei käy hyvin. No en tietenkään ihan 10-0 lukemia odottanut. Viimeisessä erässä yleisöä kävi jo naurattamaan. No yhdellä miehellä paloi käpy kiinni ja huuteli siellä katsomossa siihen malliin, että luulin hänen menevän matsin jälkeen pieksemään koko joukkueen valmentajia myöten. Kaiken kruunasi pari Suomen fania suomihatut päässä, jotka palkintojenjaossa tekivät aaltoja Suomen pojille ja kun alettiin turnauksen parhaita pelaajia palkitsemaan, kertoivat he oman mielipiteen huutamalla tasaiseen tahtiin ''kakstoista!'' Tällä kertaa jäi #12 palkitsematta. Kiitos näille pojille, että saivat vähän huumoria mukaan tuohon peliin, jos vaikka satutte tämän viestin lukemaan.

En mie tiiä, mut miuta nauratti jo oikeestaa ekasta erästä lähtien, ku huomas ettei tosta oikeesti tuu Ruotsia vastaan yhtään mitään. Jokainen hyökkäyksiinlähtö meni oikeestaan vihkoon, eikä pelaajat millään tavalla noudattaneet samaa pelikirjaa, (oliko sitä ees?). Ainoa asia mitä itte toivon pelin jälkeen toteutui, Kapanen ei saanut minkäänlaist palkintoa turnauksesta, tosin ei sellaista kyllä millään tasolla ansainnut...

 

[_Kuusyks]

Eteeni istui Suomi - Venäjä kiekkopelissä erittäin innokas noin 2-vuotias tyttöfani ja hänen isänsä. Isä nuokkui koko pelin nukahtamisen partaalla kun tyttö kannusti ja hyppi koko pelin ajan täysin tohkeissaan. Harvoin tuon ikäiset jaksaa koko peliä edes katsoa. Kyseessä oli venäläinen (ilmeisesti Suomessa asuva) kaksikko ja tyttö kyllä hurrasi myös Suomen maaleille vaikka Venäjää kannustikin. Tiesi jopa muutamia venäläispelaajia nimeltä, vaikka EHT-matsista oli kyse. Kokemus oli niin hellyyttävä että vaikea sitä tunnetta on välittää tekstimuodossa. Muutenkin kyllä nämä vaahtosammuttimen kokoiset fanit isoissa fanipaidoissaan vetävät mielen kerta toisensa jälkeen iloiseksi. :)

Toinen hauska venäläisfanikokemus oli 2004 EHT:lla kun ylläolevat kaksi venäläisnaista huusivat koko helvetin pelin ajan samaa kannustushuutoa: "Kooovaaltshuk, Kooovaaltshuk..". Kyllä, Ilja Kovaltshuk oli siis työsulun takia EHT:lla vääntämässä ja neidit ilmeisen innoissaan kyseisestä nappisilmäisestä miehenalusta.

Liigassa mieleen jäi joku Tepsin peli mitä olin jostakin syystä katsomassa vanhempieni kanssa. Peli meni rankkareille ja isä asiantuntevana totesi että Kai Nurminen on ainoa joka tekee maalin. Noh, rankuissa sitten onnistui joka ikinen laukoja paitsi Nurminen. Myös vierustoverit hihittelivät episodille, sen verran kovaäänisesti isäukko oli tuon julistanut.

 

[SOF1969]

Itsellä aika samaa settiä kun parilla yllä olevalla. En yleensä käy ikinä Hartwallilla matseissa, tai jos käyn, niin joku muu ostaa liput. Tällä kaudella ajattelin että täytyyhän se viimeinen Hartwallin paikallispeli käydä katsomassa. Kuvittelin ostavani liput Eteläpäädyn vastakkaiseen päätyyn, mutta toisinhan kävi.

En oikeastaan tajunnut sitä kuin vasta mestoille istuttua, kun joku alkoi käytävän toisella puolella virittelemään julmetun isoa puna-keltaista lippua. Kyllähän siinä ensin tuli vähän fiilis että mitäköhän tästä tulee. Mukana ollut poikani sen sijaan oli ajatuksesta heti hyvinkin innoissaan. No, joka tapauksessa kun HIFK tekaisi ensimmäisen byyrin vastakkaiseen päätyyn, näin kuinka verkko heilahtaa, hanuri ylös ja kädet kohti kattoa. Sitten tuli se outo fiilis, kun mistään ei kuulu mitään. Ensin tunsin itseni idiootiksi, että eihän se maali ollutkaan, ja äijä seisoo ja huutaa. No, olihan se maali, mutta ymmärrettävästi se ei ketään muita ympärillä ilahduttanutkaan.

Itse en kyllä kokenut oloani mitenkään ikäväksi, eikä tavaraa lennellyt, kaikki meni oikeinkin hyvin, kuten lopputuloksesta muistamme. Päinvastoin, Eteläpäädyn tyhjenemistä oli oikein mukava seurata matsin lähestyessä loppuaan.

Mutta en nyt mitenkään tarkoituksellisesti lähde sinne jatkossakaan änkeämään. Ai niin, mutta eihän ole enää paikallispelejäkään...

 

[Moto]

Omalla tavallaan varmaankin tuo Malmössä ratkennut U20-maailmanmestaruus. Muut merkittävät paikan päällä koetut mestaruudet (HIFK 98 ja 11 sekä U20MM 98) on koettu "omien" ympäröimänä, mutta tuolla oli melkein yksin yli 10000 ruotsalaisen ympäröimänä. Maali tuli paikaltani katsottuna kauempaan päätyyn ja kesti hetken tajuta, mitä oli tapahtunut. Kumman hiljaista tuli yhtäkkiä, mitä nyt itse huusin ihan perkeleesti.

 

[Hantta#23]

Ei tosiaan mahtavin vaan tosiaan oudoin on ollut ehdottomasti -85 finaalipeli Ilves-TPS Tampereella. Reissuun lähdettiin sellasilla fiiliksillä että mestaruus ja sen mukana Kanadamalja tulee Turkuun pitkästä aikaa. Fiilikset olivat mahtavat. Sitten vaan kesken ottelun kuuluttaja käskee poistumaan hallista ulos. Ulkopuolella 6000-7000 ihmistä ihmettelee tilannetta kunnes kaikille selviää että hallissa on pommiuhka. Virkavallan tarkistettua hallin ja todettuaan sen jälleen turvalliseksi ottelu jatkui normaalisti.
Vaikka Tepsi pelin hävisi niin hieno hetki oli kun pääsin Tepsin linja-autoon keräämään nimmareita sellasilta legendoilta kuten mm. T. Nummelin, R. Leppänen, M. Jarkko, R. Tammelin jne.
Itse mestaruuden TPS antoi lahjaksi Ilvekselle johtaen ottelusarjaa muistaakseni 2-0 häviten sen sitten 2-3 mutta ei siitä sen enempää.

 

[Tollanen]

En jaksa koko ketjua lukea, joten tämä saattaa olla jo kerrottu, ihme jos ei.

Kokkolan jäähallissa paikallinen Hermes gloorian päivinään joskus 90-luvulla pelasi Sporttia vastaan ja jokin tapahtuma, jota en muista, alkoi sen verran pirteimpiä vaasalaisfaneja sapettamaan, että päättivät kusta lorotella yläpuolisesta katsomosta maalituomarin päälle, jolla kuitenkin oli onneksi kopintapainen suojanaan. Olikohan siinä sitten jotain epäselvää maalia hylätty tms. Hienoa omien kannustusta joka tapauksessa Suomen uljaimmaksikin mainostetusta faniporukalta.

 

[U2]

Ei tosiaan mahtavin vaan tosiaan oudoin on ollut ehdottomasti -85 finaalipeli Ilves-TPS Tampereella. Reissuun lähdettiin sellasilla fiiliksillä että mestaruus ja sen mukana Kanadamalja tulee Turkuun pitkästä aikaa. Fiilikset olivat mahtavat. Sitten vaan kesken ottelun kuuluttaja käskee poistumaan hallista ulos. Ulkopuolella 6000-7000 ihmistä ihmettelee tilannetta kunnes kaikille selviää että hallissa on pommiuhka. Virkavallan tarkistettua hallin ja todettuaan sen jälleen turvalliseksi ottelu jatkui normaalisti.

Se pommiuhka-ottelu oli Tapparaa vastaan. En muista vuotta enkä kauden vaihetta, mutta Tapparan kotipeli se oli, koska olin myös paikalla.

 

[Hantta#23]

Tampereella niitä pommiuhkia on saattanut varmaan tapahtua useampia mutta kyseinen tapahtuma tapahtui vuoden -85 finaalipelissä Ilves-TPS.

 

[Luge H]

Tampereella niitä pommiuhkia on saattanut varmaan tapahtua useampia mutta kyseinen tapahtuma tapahtui vuoden -85 finaalipelissä Ilves-TPS.

Outo sarja kaiken kaikkiaan. Jatkoajan vanhoista muisteloista löytyy maininta että sarjan kahdessa pelissä olisi ollut pommiuhka. Kerran Turussa ja kerran Tampereella. Kultainen takki, pommiuhka, Risto Jalo ja Jarmo Myllys

 

[Rocco]

En jaksa koko ketjua lukea, joten tämä saattaa olla jo kerrottu, ihme jos ei.

Kokkolan jäähallissa paikallinen Hermes gloorian päivinään joskus 90-luvulla pelasi Sporttia vastaan ja jokin tapahtuma, jota en muista, alkoi sen verran pirteimpiä vaasalaisfaneja sapettamaan, että päättivät kusta lorotella yläpuolisesta katsomosta maalituomarin päälle, jolla kuitenkin oli onneksi kopintapainen suojanaan. Olikohan siinä sitten jotain epäselvää maalia hylätty tms. Hienoa omien kannustusta joka tapauksessa Suomen uljaimmaksikin mainostetusta faniporukalta.

Kyseessä oli yksi matkalle lähtenyt, ensimmäistä kertaa Sportin kannattajajoukoissa ollut teini. Koskaan aiemmin ei siis ollut osallistunut Sportin otteluihin, ei edes kotihallissa. Lähti matkalle ns. dokaamaan, kun pari kaveriaan oli mukana. Poika sitten veti bussissa mörköpullosta hyvät alkuvauhdit, hallissa lisää, ja sitten päätti kusta kaiteen yli maalituomarin kopin päälle. Ei siinä sen kummempaa. Poliisi otti ja vei kaverin mennessään.

 

[teemu73]

Se pommiuhka-ottelu oli Tapparaa vastaan. En muista vuotta enkä kauden vaihetta, mutta Tapparan kotipeli se oli, koska olin myös paikalla.

Tuo Tapparan kotipeliin osunut pommiuhka on vuoden 1982 toisesta finaaliottelusta.

Ilveksen vastaava siis vuoden 1985 neljännestä finaaliottelusta. Tuollaisesta en ollut kuullutkaan, että Turun pelissäkin olisi moinen tapahtunut samassa sarjassa.

 

[Iso Paha]

Melko erikoinen tapaus tapahtui Helsingissä, Nordenskjöldin hallissa. Teille uusille ihmisille kerrottakoon että sekä IFK että Jokerit pelasivat kotiottelunsa silloin Nordiksella. Vuotta en muista, ehkä 1978 tai -79. Anyway, peli oli jo ratkennut, HIFK johti jotain 8-0, ja peliä jäljellä ehkä pari minuuttia, kun Jokereiden faniporukka alkoi huutaa aivan infernaalisella volymella "Kapanen kentälle, Kapanen kentälle!" En muista kumman kotipeli se oli, mutta siihen aikaan katsomo oli kutakuinkin 50/50 joka tapauksessa. Mutta siis, jopa tuomari hämmentyi tästä huutomyrskystä niin että vinkkasi kesken aloituksen Jokeri laitahyökkääjälle, joka lähti vaihtoon, ja tilalle tuli Jari "Janne" Kapanen ja Jokeri kannattajien mylvintä sai tavoitteensa. Asialla ei ollut sinänsä ihmeempää merkitystä, omituinen tilanne kuitenkin. Jos joku muistaa faktat paremmin, saa korjata.

 

[McBean]

huh huh noin kauan. Muistan ton todella hyvin. Eikös peli ollut 0-6 tapparalle mutta HIFK nousi 7-6 johtoon ?

Juuri näin, ja viimeisellä minuutilla Tuomo Ruutu ohjasi kiekon omaan maaliin ja Tapparan tasoihin. Ehdottomasti yksi oudoimmista matseista mitä olen nähnyt. Muistan miten yleisön sarkastiset juhlinnat IFK:n 1-6-kavennukselle kääntyivät pikku hiljaa hurmioksi - päättyen kuitenkin tietynlaiseen antikliimaksiin.

Tässä vielä koostetta matsista.

 

[Reverent]

Ei tosiaan mahtavin vaan tosiaan oudoin on ollut ehdottomasti -85 finaalipeli Ilves-TPS Tampereella. Reissuun lähdettiin sellasilla fiiliksillä että mestaruus ja sen mukana Kanadamalja tulee Turkuun pitkästä aikaa. Fiilikset olivat mahtavat. Sitten vaan kesken ottelun kuuluttaja käskee poistumaan hallista ulos. Ulkopuolella 6000-7000 ihmistä ihmettelee tilannetta kunnes kaikille selviää että hallissa on pommiuhka. Virkavallan tarkistettua hallin ja todettuaan sen jälleen turvalliseksi ottelu jatkui normaalisti.
Vaikka Tepsi pelin hävisi niin hieno hetki oli kun pääsin Tepsin linja-autoon keräämään nimmareita sellasilta legendoilta kuten mm. T. Nummelin, R. Leppänen, M. Jarkko, R. Tammelin jne.
Itse mestaruuden TPS antoi lahjaksi Ilvekselle johtaen ottelusarjaa muistaakseni 2-0 häviten sen sitten 2-3 mutta ei siitä sen enempää.

Jees, samassa matsissa oli myös Reverent. Muistiin matsi on jäänyt tuon pommiuhkan lisäksi siksi, että tuon evakon hetkellä, kun poliisit tsekkasivat hallia, pidettiin pihalla Palloseuran pelisukat päässä ja pelipaidat päällä niin kovaa meteliä, että päästiin oikein kuvan kanssa jompaan kumpaan iltapäivälehteen. Muistaakseni kaverillani oli mukanaan tuolloin niin trendikäs pikkubussin kokoinen ghettoblaster, jolla luukutettiin tietty "Hunajata, hunajata" - biisiä tauotta.

Sarjassa tosiaan kävi sitten niin kuin kävi ja se oli nuorelle Reverentille silloin todella kova paikka. Senkin muistan, kun viidennen pelin jälkeen käveltiin myrtyneinä kotiin ja vieressä ruuhkaista Uudenmaankatua kaupunkiin päin ajoi Ilves-faneja täynnä oleva henkilöauto Ilves - liput liehuen ja meille ilkkuen. Silloin vielä Uudenmaantullissa oli grilli, josta kaverini kävi nopeasti ostamassa viisi nakkia tarkoituksenaan tarjota ne valoissa odotteleville ipalaisille. Toinen kaveri kyrpintyi moisesta herrasmies - eleestä ja nappasi nakit kaveri 1:n kädestä ja paiskasi nakit suoraan ipa-miesten auton tuulilasiin. Sitä tarina ei kerro, miten episodi päättyi. Muistaakseni fyysisiltä kontakteilta tuolloin säästyttiin, mutta eihän se kaukana tainnut olla.

Onneks viis (vai kuus?) vuotta myöhemmin pääsin Hakametsässä todistamaan paikan päällä, kun Palloseura pääsi kuittamaan tuon -85 pölhöilynsä. Muistanko ihan väärin, että tuon finaalisarjan aikana joku hemmo tipahti täpötäyden Hakametsän vielä täydemmän seisomakatsomon yläkaiteen yli mätkähtäen käytävälle ja henki pois?

 

[Hantta#23]

-90 olin myös ja paikalla ku Tepsi kuittasi tuon -85 virheensä. Seisomakatsomon lisäksi Turkulaisyleisö valloitti toisen kaukalonpäädyn hyvissä ajoin ennen mestaruusjuhlia Trollin Jimmy Deanin soidessa taustalla.
Näin itsekkin olisin muistavinani et täpötäydestä Hakametsän seisomakatsomosta joku olisi tipahtunut alas kohtalokkain seurauksin.

 

[A.P.Järvi]

Joskus noin vuosina 1996-97 KalPan kotiotteluissa soitettiin myös vierasjoukkueen maali- ja kannatuslauluja (Life is Lifea Tapparan tehdessä maalin, Hunajata hunajata Tepsille jne.). Homma aloitettiin jostakin elokuisesta Savon Sanomat -turnauksesta, mutta ilmeisesti omasta mielestään hyvistä kokemuksista innostuneena Niiralan montun uuno DJ jatkoi tätä järkyttävää tapaa jonkin aikaa SM-liigaotteluissakin. "Mitä täällä tapahtuu?!" oli päällimmäinen fiilis, kun ensimmäisen kerran noita biisejä kotipelissä kuulin. Siinä alkoi vähitellen ikään kuin hämärtyä sekin, kumpi kentällä olleista miehistöistä itse asiassa olikaan se kotijoukkue - varsinkin kun noihin aikoihin KalPa voitti sen rapiat viisi kotipeliä kaudessa. Pahaa tekee muistellakin.