Raumalla joskus 1990-luvun alussa Lukko - Ässät ottelun jo päätyttyä, seisoimme taputtamassa Ässien pelaajille. Hetken kuluttua järjestysmies otti minua takista kiinni ja sanoi, "lähdetääs selvittään tää asia!". Minä katsoin suu auki, että "mitäs nyt pitäisi selvittää?". Johon järkkäri: " sää tönäsit mua selästä ja mun känykkä putosi maahan ja meni rikki.." No, sanoin järkkärille, että "joo, terve vaan hauska tutustua, mutta nähdään ihan ensimmäistä kertaa. Ei olla ennen tavattu. Kiitos ja näkemiin.", ja lähdin kävelemään portaita ylös kohti Penalty-pubia.
Eiköhän tämä saatanan valopää lähtenyt mun perään ja repäsi mua takista sillä seurauksella, että lensin 5 metriä kerien/kuperkeikkaa/kärrynpyörää portaat alas. Vaatteet paskana, samoin silmälasit sekä joka paikka mustelmilla.
No, Lukko maksoi tyylikkäästi siitä, mikä oli mennyt rikki ja tämä järkkäri ei toimi enää ikinä missään Lukon pelissä järkkärinä. Onni onnettomuudessa, koko tapauksen silminnäkijä oli Lukon, nykyään Ässien palveluksessa oleva henkilö. Näitä gestapo-järkkäreitä löytyy melkein joka paikasta. Eihän se ole seuran vika. Lukolle ison hatunnosto siitä, kuinka he hoitivat asian.
Jottei menisi liian vakavaksi, muistan hyvin ainoan reissun jolla faija oli mukana. Tämä oli joskus 1990-luvun alussa Hämeenlinnassa HPK - Ässät. Matkan järjesti jo Porissa erittäin legendaarinen matkanjärjestäjä, joka oli kuuluisa siitä, että näillä matkoilla sattui ja tapahtui. Siitä piti yleensä huolta itse Herra Matkanjohtaja.
Kun saimme bussissa liput käteen, matkanjohtaja jaksoi useaan kertaan muistuttaa, että sitten "jukolauta olette ihmisiksi ettekä tappele". No, kun peli oli päättynyt, matkanjohtaja seisoi silmälasit rikki, nenä verta vuotavana, takki hukassa ja ILMAN KENKIÄ bussin edessä.