Loppujen lopuksi, ihan ehyt ja suhteellisen nautinnollinen esitys. Rupes ne paikat muuttumaan maaleiksi. Ja Tomi Kallio onnistuu läpiajosta, wtf? Ylivoimalla, alivoimalla, suoraviivasesti maalille ja väkisin sisään. Hyvä meininki! Kuinkakohan tuo sama kuvio on onnistunut viimesen parin viikon aikana miljoona kertaa; Numppa tuo kiekon oman sinisen päälle ja lähettää vihasen rannarin kaverin sinisellä. Siellä on useimmiten Jussi Jokinen, välillä myös Ville Peltonen, läpiajossa. Luistelulinjat, -leikkaukset ja ajotus osuu jatkuvasti nappiin. Taidetta!
Kovat, puun takaa tulleet pommit, ovat kestopuheenaihe. Ohan nuo tilanteet kai ongelmallisia, varsinkin kun selkeää ja johdonmukaista linjaa ei näissä tapauksissa ole. Kiekkoa hallitsevan/hallinneen pelaajan ei parane katsella varpaitaan tai taaksepäin, sillä edestä voi aina tulla joku - ja kovaa. Omasta mielestäni näyttävä pusu, josta kuitenkin kansainvälisillä säännöillä pelattaessa löytyy rangaistavia aineksia. 2 minuuttisia näissä tilanteessa ei taida olla pokkaa kenelläkään antaa, vitonen turhan kova tuomio. Katselin kyllä kuinka samassa vaihdossa isoveli anto jo kaksi muikeaa pommia. Jakella ei tunnetusti ole hermoja ollenkaan; tapahtu jäällä mitä tahansa, oli vastassa kuka tahansa, niin aina tyyli on sama; loppuun asti - ja kovaa.
Tuossa ketjussa on kyllä sellasta tietynlaista asennetta; Mikko Koivukin keskellä tykkää pelata fyysisesti eikä ole ensimmäisenä kääntämässä toista poskeaan. Mielenkiintonen vitja, jatketaankohan sillä Tsekki -peliin. JRuutu, Koivu ja Bergenheim pelas energistä ja fyysistä kiekkoa, Berg esitteli hänkin peruspelin ohella pari kunnon taklausta. Eli huolimatta tuosta TRuudun vitosesta, ei lähetty vetään millään ylivarovaisella pelillä vaan jatkettiin jämäkällä, fyysisellä ilmeellä. Tiedä sitten miten jatkossa, mutta äänimyrskyn lisäksi mieleen jäi keskivertoa viihdyttävämpi, ja Leijonien osalta, tasokkaampi Latvia-peli.