Oli mukava kuunnella nhl.com:n selostaja + kommentaattori -kaksikon mietteet Granlundin rankkarin jälkeen. "Granlund jätti koko sydämensä kentälle ja pelasi turnauksen parhaan pelinsä, vaikkei tehnyt pistettäkään. Rankkarissa kiekko lipsahtaa mailan kannan ali, sääli hänen kannaltaan." Objektiivista.
Objektiivista? Mielestäni puusilmäistä. Siinä selostajat olivat oikeassa, että Granlund yritti ja yritti, ja ensimmäisessä erässä onnistuikin. Muuten oli erittäin väsynyt ja puhkipeluutettu, eikä siksi pystynyt kovin kummoisia otteita esittämään. Kolmannen erän loppuun toki 2-2 -tasoituksen jälkeen yksi sisulla revitty nousu, josta olisi saanut itse laitettua kiekon häkkiin.
Esimerkiksi edellinen peli oli Granlundilta onnistuneempi kuin tämä, eikä tällaista väsymystä ollut näkyvissä.
Ylivoimalle Suomi ei tainnut päästä kertaakaan, mutta eihän se kovin fiksua ole peluuttaa Granlundia aina ja kaikkialla. Fiksummalla peluutuksella oltaisiin hyvin mahdollisesti nyt menossa finaaleihin.
Taas muuten nähtiin, että maalit tulevat virheistä. 1-2 -kavennus oli hieman onnekas pomppu erittäin hyvästä paikasta, mutta kaikkia muita maaleja edelsi selkeä puolustavan joukkueen virhe.
Armia on äijä. Muita erityismaininnan ansainneita pelaajia tänään(kin) ovat Pulkkinen (vaikka ei nyt osunut edes ladon seinään), Salomäki, "Hackenbach" ja Ristolainen. Ja tietysti Suomen ykköstähti Aittokallio sekä erinomaisesti ja käytännössä lähes virheettömästi puolustanut Joukkue.