Huolestuttavimpana esimerkkinä olen alkanut jo junnupuolelta kuulemaan että vanhemmat alkavat suunnitella muksujensa viemistä muiden lajien pariin koska eivät halua lastensa olevan tällaisen lajiliiton kanssa enää tekemisissä.
Ikävää, jos tämä pitää paikkansa. En itse kuitenkaan jaksa uskoa, että vielä olisi ollut paljoa käytännön vaikutuksia. (Satunnaiset lajinvaihdot ovat luonnollisia, perusteena voi kukin käyttää, mitä haluaa, oli se syy oikeasti sitten Kale, lahjattomuus tai ihastuminen reikäpalloon.) Kaikkien täysjärkisten pitäisi ymmärtää, että sillä mitä tapahtuu MM-kisojen kultamitalijuhlinnassa pukumiehille ei liity siihen, mitä tapahtuu D-junnujen kiekkoharrastuksen parissa. MM-kisojen rahastuksellahan ajetaan nyt kuitenkin juuri junnujen ja kiekkoperheiden etua.
Eilisestä ohjelmasta
Rantanen oli keskustelussa hyvin ytimessä, mutta oli ainoa joka ei jauhanut BS:ää, ja jäi siksi aivan yksin keskustelussa. Rantasen näkemys siitä, että jääkiekkoliitto liikkuu nyt rajalla, jonka ylittämällä aiheutetaan peruuttamatonta vahinkoa, oli mielestäni mielenkiintoinen, ja se pelko tulee kiekkoliiton ottaa vakavasti. Rantaselta oli keskeinen pointti, joka kaikkien kiekkofanien täytyy tietää, että esimerkiksi C-junnuissa sm-tasolla yhdestä kaudesta aiheutuu pelaajan vanhemmille arviolta noin 5000 euron kustannukset. Kisojen tuotoilla on tarkoitus tukea juuri harrastusta varmistamalla paremmat resurssit ja ehkä jopa pieneltä osin osallistumalla kustannuksiin, kuten valmennuspäällikön palkkakustannuksiin osallistuminen. Sieltä junnuista ne meidän tulevat leijonat nousee, joten tätä voi yrittää ajatella myös sijoituksena, jos siihen saa mielensä taivutettua. Jos käytät lajin seuraamiseen vuodessa 500 euroa, se ei ole mitään siihen verrattuna, mitä perhe, jossa kaksi poikaa pelaa kiekkoa, käyttää harrastukseen. Esimerkiksi 600 euroa 4-henkisen perheen lipuista kisaotteluun on järjettömän suuri raha, sitä ei voi kiistää. Sitä on todellisuudessa kuitenkin vaikea varmistaa, että, liput eivät menisi trokareille, jos hinnoittelu olisi sitä luokkaa, mitä valtaosa sen äänestyksien perusteella toivoo olevan, eli noin 60 euroa.
Tästä huolimatta Kalen ja Sulinin esiintyminen mediassa on ollut mielestäni luokatonta. Arvostan Kummolaa suuresti tästä huolimatta. Nyt Kummola tunnusti lippujen hinnoittelun menneen pieleen näiden Suomen räkäotteluiden kohdalla.
Ihmisten suhtautumisesta jääkiekkoon
Jääkiekko pitää ottaa vastaan sellaisena kuin se on. Ei sitä aleta muuttamaan sen vuoksi, että joku joka lajista ei muutenkaan erityisesti välitä, ei jostain pikkuasiasta pidä. Tunnen useampia kiekkovanhempia, joiden jälkikasvu pelaa eri ikäluokissa SM-tasolla, ja jos yksi asia heitä yhdistää (tuloeroista, omasta lajitaustasta jne riippuen) on se, että he hyväksyvät jääkiekon sellaisena kuin se on. Teen tästä itse sellaisen johtopäätöksen, että jääkiekossa kilpailu on todella kovaa, ja junnut tarvitsevat kotoaan täyden tuen kehittyäkseen sm-sarjatason pelaajiksi. (Jääkiekkoa ei voi lähteä vain pihalle opettelemaan, kuten lämpimissä maissa jalkapalloa) Muutoin kehityksessä annetaan liikaa tasoitusta niille, joilla kotona asiat kunnossa tämän suhteen.
Kuulun itse niihin ihmisiin, joiden mielestä viime vuoden kultajuhlat olivat kaikkien aikojen parhaat bileet ikinä. Koko Helsinki oli aivan sekaisin positiivisella tavalla. Tuntui, että silloin kaikki olimme yhtä ja kaikki muu unohtui. Juhlat kestivät kohdallani kaksi päivää. En muista ikinä juhlineeni yhtä railakkaasti selvin päin. Minua ei häiritse tippaakaan se, että osa joukkueesta oli päihtyneitä. Minusta heillä, kuten minullakin oli täysi oikeus nauttia maailmanmestaruudesta täysin rinnoin. Jos jollekin on ongelma se, että toiset ihmiset ovat onnensa kukkuloilla vahingoittamatta toisia, pelkään, että kyseessä on elämäänsä pettynyt ihminen.
Urheilukultturista Suomessa
Valavuori oli tuotu ehkä vähän väärään keskusteluun, mutta hänellä oli ihan mielenkiintoisia näkemyksiä. Suomi on ehkä liian pieni maa siihen, että menestyttäisiin monissa lajeissa, mutta kehitys muiden lajien kohdalla olisi suotavaa. On surkuhupaisaa, kuinka esim. koripallossa mestaruudet ratkotaan todellisuudessa sen perusteella, kenellä on parhaat jenkit kokoonpanossa. Veikkausliigan taso taas on niin luokatonta, että yksi ottelu kaudessa riittää minulle, kun kerran champparit ja muut voi katsoa tv:stä, jos haluaa.
Kaikki vaikuttavat kaikkeen, mutta keskeinen syy, miksi Suomessa jääkiekko on ylivoimainen laji, on se, että Suomessa ainoastaan jääkiekossa kilpailu on todella kovaa, mikä on nostanut myös lajin arvostusta ja on syy jääkiekon korkeaan tasoon. Jos joku on nähnyt yläasteen tai lukion liikuntatunneilla, mikä on samanikäisen keskiverron sm-tason jääkiekkoilijan ja jonkun muun lajin sm-tason urhelijan välinen ero, tietää mistä puhun. Suomessa voi päästä muissa lajeissa sm-tasolle ilman, että on huippulahjakas ja treenaa vuosia huippu-urheilijan tavoin. Jääkiekossa lahjakkuus ja ammattimainen harjoittelu eivät takaa vielä paikkaa mestis-/ suomisarjatasoa korkeammalla. Junnusarjojen sm-tason jääkiekkoilijat treenaavat murrosiän vuosina keskimäärin kovempaa ja laadukkaammin kuin muiden lajien urheilijat. Urheilijoiden kehittyminen huipuksi on osittain tilastollista sattumaa, joten jos on paljon enemmän potentiaalisia kovaa treenaavia junnukiekkoilijoita kuin jonkin toisen lajin junnulahjakkuuksia, nousee luonnollisesti paljon enemmän huippukiekkoilijoita kuin tämän toisen lajin huippuja.
Muiden lajien tulisi itkemisen sijasta tarttua lusikkaan ja alkaa hommiin. Turha sitä rahaa on kaljafirmoilta ja urhokanavalta itkeä, vaan ensin pitää tehdä jotain, mistä kannattaa maksaa. Kyse on siitä, että lajin parista löytyy tarpeeksi ihmisiä, jotka ovat valmiita käyttämään vuositasolla satoja tunteja lajin eteen ilman palkkaa. Se on sitä lajirakkautta, millä jääkiekko on noussut ja millä lahjakkuudet nykyäänkin siihen B-junnuikään asti nostetaan (Ei Kummola ole tämän takana, vaan ne kaikki kiekkoilun parissa "töitä" tekevät vanhemmat ja muut). Suomessa ilmeisesti lentopallossa näin on tehtykin, sillä lajin taso on Suomessa korkea. Jos lajista yhtään pitäisin, kävisin varmasti seuraamassa paljonkin otteluita. Jalkapallon kohdalla tilanne on kohdallani päin vastoin, haluaisin seurata huippufudista, mutta sitä ei ole.
Lajin osaamista voidaan sitten hankkia ulkomailta tai kotimaasta ja siitä pitää olla valmiita maksamaan (alkuvuosina omasta pussista). Jos näitä ihmisiä ei löydy tarpeeksi, jotka ovat valmiita tekemään pyyteetöntä "vapaaehtoistyötä", ei ole mitään mahdollisuutta nostaa lajia huipulle. Valtio tai mikään kaljafirma ei ikinä pysty korvaamaan sitä työtä lajin parissa, eikä niillä ole siihen oikein mitään syytäkään.